Kotimaiset metallimuusikot listasivat Kaaoszinelle omat suosikkinsa vuodelta 2015

Vuosi 2015 alkaa olla loppumaisillaan, ja se tarjosi jälleen suuren määrän loistavia albumeita niin rockin kuin metallinkin saralla. Päätimme näin vuoden lopun lähestyessä pyytää eri yhtyeiden muusikoita listaamaan meille omia suosikkejaan vuodelta 2015. Tuomas Saukkosen (Wolfheart), Tomi Koivusaaren (Amorphis), Mynni Luukkaisen (Horna / Sotajumala) sekä Spellgothin (Turmion Kätilöt) listaukset lukuisten muiden muusikoiden ohella löydät tästä:

Mika Lammassaari (Kitara / Wolfheart)

1. Soilwork – The Ride Majestic
Pirteää melodödöpaahtoa. Juuri sitä letkeää kohkaamista, johon allekirjoittanut ihastui 2000-luvun taitteessa. Albumi ottaa aikansa avautuakseen ja kestää siitä syystä kuuntelua.

2. Thy Art Is Murder – Holy War
Muovista ja ylituotettua corepläjäytystä. Kyllä, juuri sitä. Tällä kertaa riffit ovat sen verran toimivia ja Chris Mcmahonin korinat niin totaalista murhaa, ettei tätä voi sivuuttaa.

3. Leprous – The Gongretion
Herkullista soitantaa ja vuoden kovimmat kertosäkeet.

4. Diablo – Silvër Horizon
Seitsemän vuoden odotus sai ansaitsemansa päätöksen. Kerrassaan hieno plätty.

5. Symphony X – Underworld
Romeo + Allen = Silkkaa voittoa alusta loppuun.

 

Joni Snoro (Laulu / Frosttide)

1. Ensiferum – One Man Army
Henkilökohtainen top 5 -listani koostuu täysin suomalaisten bändien ja pääosin vieläpä alansa konkareiden levyistä, mutta minkäs sille voi, että nämä kyseiset konkarit ovat niin kovia levyjä onnistuneet tänä vuonna vääntämään! Kärkisijan listallani lunastaa kuitenkin helposti bändi nimeltä Ensiferum. ”Unsung Heroes”- albumin jälkeen en ollut varma, mitä uudelta levyltä voisi odottaa, mutta heti intron jälkeen ”Axe of judgement” -biisin startatessa käyntiin tajusin, että nyt muuten potkii! Ja potkikin muuten koko levyn mitan verran joka osa-alueella. Voisin melkein todeta, että Ensiferum on elämänsä kunnossa niin levymateriaalin kuin livevetojensakin puolesta! Tämä levy on vain yksinkertaisesti niin kova, että ykkössija on ainut oikea vaihtoehto. ”One Man Army” nousee myös ehdottomasti omalle Ensiferum top 3 -levyjen listalleni!

2. Nightwish – Endless Forms Most Beautiful
Nightwish on sellainen bändi, joka ei ole onnistunut pettämään minua yhdelläkään levyllään, eikä poikkeusta tapahdu tälläkään kertaa. Holopainen on taas kerran onnistunut loihtimaan levyllisen timantteja, ja on myös vihdoin hauska kuulla Floorin laulua levytettynä Nightwishin riveissä. ”Endless Forms Most Beautiful” on valtavan laaja kokonaisuus, joka toimii joka osa-alueella ja josta löytyy kappaleita joka tilanteeseen. Kyseinen albumi on ollut minulla sen verran paljon soitossa tämän vuoden aikana ja on muutenkin sen verran hieno paketti, että se menee heittämällä vuoden 2015 lempilevyihini!

3. Amorphis – Under The Red Cloud
Tänä vuonna on tullut niin paljon kovia albumeita, että toivoin listan olevan top 10. Amorphis onnistui julkaisemaan tällä kertaa levyn, josta yllätyin jopa niin positiivisesti, että se oli pakko nostaa mukaan top 5 -listalleni. Albumi on täynnä yksinkertaisista todella tarttuvista melodioita ja koukuttavista kertseistä muodostuvia ralleja, joita kyllä kelpaisi luukuttaa vaikkapa Väinämöisen tai ihan tavan tallaajankin kanssa. Rai rai!

4. Korpiklaani – Noita
Seuraavaksi vuorossa folk metal -pioneeri Korpiklaanin ”Noita”-albumi! Suomessa aliarvostetun pelimannipoppoon tuorein albumi on täynnä helmiä, ja varsinkin levyn reippaampitempoiset kappaleet vetävät heti mukaansa. Täysin vastakohtana Vornalle nämä biisit taas sopivat täydellisesti yhteen kesäillan, saunan ja Carillon kanssa! Tai no… lauseesta voi jopa poistaa kesän ja saunankin, ja toimii silti! Levyllä on toki myös vakavampi puolensa, joka täydentää kokonaisuutta ja tekee ”Noita”-albumista yhden parhaimmista Korpiklaani-albumeista. Sen vielä haluan tästä levystä mainita, että se sisältää omasta mielestäni jopa Korpiklaanin kaikkien aikojen parhaan biisin ellei jopa paria sellaista!

5. Vorna – Ei Valo Minua Seuraa
Päätetäänpäs lista Vornan juuri julkaistulla albumilla. Koko albumin läpi kulkeva synkkä, melankolinen ja eeppinen tunnelma tempaisee mukaansa ja ansaitsee paikkansa top 5 -listallani. Loistava albumi varsinkin näihin Suomen mustiin päiviin. Jos yhtye ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen tutustumaan!

Näillä mennään! Ei muuta kuin Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2016!

 

Tomi Koivusaari (Kitara / Amorphis)

1. Ghost – Meliora
Kyllä ne ruåttalaiset osaavat poppia tehrä.

2. Faith No More – Sol Invictus
Tämä kyllä uppoaa meikäläiseen sopivasti hämärällä menollaan.

3. CMX – Mesmeria
Tämä vain toimii, piste.

4. Pariisin Kevät – Musta Laatikko
Hieno plätty taas kerran hienolta orkalta.

5. Nightwish – Endless forms most Beautiful
Nyt rundilla noin 30 kertaa livenä kuultuna aukeaa loistavasti. Hienoja melodioita.

 

Vesa Salovaara (Laulu / Vorna)

1. Amorphis – Under the Red Cloud
Amorphis on niitä harvoja yhtyeitä, joiden kohdalla voin tunnustaa lievän fanipoikuuteni. ”Death of a King” -single vakuutti heti ensikuulemalla ja nosti odotuksia parin tasapaksuhkon levyn jälkeen. ”Under the Red Cloud” on viihtynyt CD-pesässä hyvin, ei sisällä ainuttakaan heikkoa biisiä, ja uskoisin sen nousevan ajan saatossa henkilökohtaisen Amorphis-listani kärkipäähän ”Elegyn”, ”Tuonelan” ja ”Eclipsen” seuraksi.

2. The Man-Eating Tree – In the Abscence of Light
Jostain syystä tulin tutustuneeksi bändin tuotantoon vasta tämän kolmannen levyn myötä, vaikka nimenä The Man-Eating Tree olikin tuttu. Onneksi tuli, sillä eipä tästä kotimainen melodinen ja melankolinen metalli juuri parane ja loput levytkin ovat päätyneet luukutukseen. Mahtavaa tavaraa.

3. At the Hollow – What I Hold Most Dear
At the Hollow vastaa vuoden yllätyksestä. Laulaja-kitaristista, kontrabasistista ja perkussionistista koostuva trio tarjoilee ”What I Hold Most Dear” -debyytillään yksinkertaisesti hemmetin osuvaa ja tyylikkäästi punottua tunnelmointia. Levy on lievästä ideoidensa toisteisuudesta huolimatta onnistunut pitämään allekirjoittaneen tiukasti otteessaan ja ansaitsee paikkansa listalla. Yhtyeen minimalistisessa ja dynaamisessa ilmaisussa on sellaista voimaa ja haavoittuvaisuutta, jolle on turboahdettujen julkaisujen kyllästämässä maailmassa selkeää tilausta.

4. Frosttide – Blood Oath
Frosttide edustaa kotimaista uuden sukupolven folk metalia ja takoo kakkosalbumillaan ”Blood Oath” eeppistä ilotulitustaan sellaisella intensiteetillä, että riittää. Bändi on myös pirullisen kovassa keikkakunnossa, ja itse koin heikäläisten suhteen suurimman herätykseni juuri live-olosuhteissa, missä tämäntyyppinen meininki on mielestäni kaikkein omimmillaan. Tappaa niin sanotusti sekä kodissa että puutarhassa, ja mm. nimikkobiisin päämelodia on soinut päässä kohtuullisen taajaan.

5. Barren Earth – On Lonely Towers
Barren Earthin kaksi ensimmäistä levyä kolahtivat meikäläiseen sen verran tanakasti, että odotin mielenkiinnolla, mihin suuntaan poppoon soundi kehittyy Hamferð-yhtyeestä tutun laulaja Jón Aldarán myötä. Kolmas plätty ”On Lonely Towers” on hippasen vaikeampi ja polveilevampi levy kuin edeltäjänsä, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen kokonaisuus osoittautui jälleen vakuuttavaksi. Ja onhan tuo Aldará aikamoinen kaveri.

 

Tuomas Saukkonen (Laulu / Wolfheart)

1. Mors Subita – Degeneration
Oma lehmä ojassa, koska tämä on oman puljun bändi, mutta en olisi näinä aikoina lähtenyt julkaisemaan edes ase ohimolla, ellei levy olisi parasta paskaa aikoihin. 100-prosenttisesti kansainvälistä tylytystä Oulun synkiltä hoodeilta.

2. Bloodred Hourglass – Where the Oceans Burn
Pätee täysin samat kuin Mors Subitaan, mutta lokaatio on pykälää synkempi eli Mikkeli.

 

Jussi Laakso (Kitara / Ember Falls)

1. Bring Me The Horizon – That’s the Spirit
Tässä on yhtye, jonka muodonmuutos jaksaa ihmetyttää. Bändin alkuaikojen tylsähkö deathcore-ilmaisu ei jaksanut kiinnostaa meikäläistä ollenkaan, mutta ”Sempiternalin” julkaisun myötä homma muuttui täysin. ”That’s the Spirit” tarjoilee ”Sempiternalia” selvästi kevyempää matskua, mutta sävellyskynä ja tuotannolliset taidot ovat teroittuneet entisestään. Erityismaininta biiseistä ”Throne” ja ”Avalanche”, joissa lähennellään jo Linkin Park -tason hitikkyyttä.

2. Demi Lovato – Confident
Tässä on malliesimerkki siitä, miten tehdään loistava nykyaikainen pop-albumi. Normaalisti tällaista modernia popmusaa tulee kulutettua lähinnä biisikohtaisesti kokonaisten albumien sijaan, mutta pari viikkoa sitten tähän levyyn törmättyäni ovat biisit pyörähtäneet läpi lähes joka päivä. Loistava laulaja, artisti ja erinomainen levy popin ystäville.

3. Nightwish – Endless Forms Most Beautiful
Floor Jansenin astuttua remmiin odotukseni tätä levyä kohtaan ampaisi pilviin. Vaikka levy on taattua ja laadukasta ”Yövissyä”, biisit aukesivat kunnolla vasta Ratinan eeppisen stadionkeikan jälkeen. Bändin ammattitaito on uskomatonta, ja Holopainen on säveltäjänä yksi suurimmista esikuvistani. ”Ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa”, toteaisi eräs kehonrakennuksen ammattilainen tähän väliin.

4. Adam Lambert – The Original High
Tähän voisi laittaa samat alkusanat kuin Lovaton levyllekin. Hieno artisti ja äärimmäisen kovalla ammattitaidolla väännettyä poppia. Täysi kymppi tämä rieska ei sentään ole, mutta monta kovaa rallia löytyy eikä levyä kuunnellessa yllätä, että mm. Max Martin on ollut taustapiruna myös tällä ”kasetilla”. Lambert on hemmetin kova vokalisti ja mielestäni juuri oikea mies myös Queenin keulille!

5. Haunted Shores – Viscera
”Viscera” ei kellota kokonaisen albumin mittaa, mutta jumaleissön kun on niin kovaa matskua, että pakko nostaa listalle. Peripherystä tutut Mark ja Misha toimittavat jäätävän kovia riffejä, hienoja instrumelodioita, maalailevia clean-kitaroita ja hetkittäin jopa bläkkis/dödöviboja blast beatien ja sahausriffien muodossa. Viimeisen biisin saksofonilirut ovat vielä piste i:n päälle. Tämä EP päihittää mielestäni Peripheryn uusimman 6-0.

 

Ben Varon (Kitara / Amoral)

1. Steven Wilson – Hands.Cannot.Erase
Jostain syystä Porcupine Tree ei minulle ikinä kunnolla kolahtanut, mutta edellinen Wilson-soolo ja varsinkin tämä uusi uppoavat aivan täysillä! Älyttömän hienoja biisejä uskomattoman bändin soittamina.

2. Ghost – Meliora
Ghostin alkuun niin nerokas imago on ehkä alkanut vähän kyllästyttää tässä vaiheessa, mutta biisit ja melodiat ovat pysyneet nerokkaina.

3. Sammal – Myrskyvaroitus
Näin pari vuotta sitten nämä sattumalta livenä ja juoksin siitä suoraan hankkimaan debyytin ja ep:n merkkaritiskiltä. Uusi levy jatkaa tasokasta linjaa.

4. David Gilmour – Rattle That Lock
Ei todellakaan Gilmourin vahvimpia tuotoksia, mutta – kuten heikko pizza – silti aika hemmetin hyvää. Gilmourin soittoa ja laulua kuuntelee mielellään keskinkertaisenkin biisin tai kaksi, ja löytyy levyltä muutama oikeasti kovakin ralli.

5. Baroness – The Purple Album
Ei siis ole vielä edes ilmestynyt, mutta jahka 18.12. on täällä, en ihmettelisi, vaikka pamahtaisi minulla vuoden kovimmaksi levyksi. Edellinen ”Yellow/Green”-tupla on yksi suosikkilevyistäni vuosiin, joten odotukset ovat todella korkealla!

 

Ande Kiiski (Basso / Rytmihäiriö)

1. Swallow The Sun – Songs from the North I, II & III
Kiistaton ykkönen. Sain levyn haltuuni jo pari kuukautta ennen julkaisua ja olen kuunnellut sitä siitä lähtien jatkuvalla syötöllä. Vaikka olen kuullut biisit kymmeniä kertoja, löydän niistä edelleen uusia juttuja. Akustinen kakkoslevy on oma suosikkini, vaikka ei perinteisempi ykkönenkään paljon jälkeen jää. Kolmoslevy on taas musertavan synkkä ja sen kuuntelu vaatii omanlaisensa mielentilan. Todella mestarillinen saavutus muodostaa kolmesta keskenään erilaista levystä yksi saumaton kokonaisuus!

2. Steven Wilson – Hand. Cannot. Erase.
Wilsonin edellinen levy oli todella kova, ja odotukset olivat tämän suhteen korkealla. Levy lunasti ja ylittikin ne. Todella hieno kokonaisuus, joka toimi myös livenä loistavasti.

3. Ghost – Meliora
Ghostin ensimmäinen levy kolahti kovaa. Edellinen levy oli paria mahtibiisiä lukuunottamatta pienoinen pettymys. Tällä kertaa biisimateriaali on täyttä timanttia. Bändin poppismelodiat ja saatanallinen sanoma nivoutuvat yhteen vastaansanomattomasti. Kokonaiskesto on maltettu pitää sopivan lyhyenä, joten täytebiisejä ei ole päätynyt mukaan.

4. Iron Maiden – Book of Souls
Olen todella pitkän linjan Maiden-fani. Hienosta ”Brave New Worldista” alkaen joka toinen levy on ollut hieman heikompi esitys, ja sillä kaavalla ajateltuna nyt oli taas vuorossa hyvä levy. Näin onneksi kävikin, ja kokonaisuus toimii, vaikka pari turhaakin biisiä on tuplalle päätynyt.

5. Paradise Lost – The Plague Within
Bändin alkupään levyjen lisäksi kaksi edellisestä levyä ovat miellyttäneet, mutta tämä on näistä kolmesta uusimmasta ehdottomasti kovin. Näin bändin pitkästä aikaa livenä, ja homma tuntui toimivan edelleen. Hienoa, että muutaman hieman heikomman levyn jälkeen bändi on taas julkaissut toinen toistaan parempia levyjä.

 

Spellgoth (Laulu / Turmion Kätilöt)

1. Peste Noire – La Chaise-Dyable
Ranskan ylivoima jatkuu. Röyhkeää, rustiikkia, junttia, perverssiä modernin ja menneen vastakkainasettelua – kaikkea, mitä KPN on meille vuosien saatossa tuonut. Tuttuja melodioita vanhoista biiseistä, Faminen huikeat vokaalit jne. Näihin Peste Noiren tuotoksiin ei vain ole ikänään mitään lisättävää tai pois otettavaa.

2. Röyksopp – Inevitable End
Kuvittelin, ettei tämä bändi pistä ”Juniorista” paremmaksi, vaikka sitä salaa toivoinkin ja nyt se sitten tuli. Komiata komppimaailmaa, väkeviä synasoundeja ja silti jotenkin ihanan orgaanisen kuuloinen. Vierailijat kuten Robyn ja Susanne SundfØr ovat napakymppejä roolissaan. Tähän listaan olisi voinut laittaa myös Susannen oman soololevyn helposti, mutta näistä valitsin nyt Röyksoppin.

3. COIL – Backwards
Coil, tuo maagisen musiikin sanansaattaja sai julki postyymisti nauhoituksia alkaen vuodelta 1992. Biisit on kuultu muillakin julkaisuilla, mutta näissä on jotain helvetin kovaa imua. Taustat rutisevat ja kolisevat hienossa balanssissa (pun intended) ja pieniä sovituksellisia eroja löytyy. Jhonnin vokaalit on jotain, mikä saa kehossa, mielessä ja aurassa jotain tapahtumaan.

4. Karjalan Sissit – …want you dead
Taattua Sissit-laatua. Pesonen karjuu kuin syötävä ja taustalla kolisee. Ei ehkä sisällä moisia ”hittejä” kuin ”Har horat runt på kampingen”, ”Viinanjuontikoulun Viimeinen Oppitunti: Miltä Lyhyt Ryyppy Tuntuu” tai esim. ”Haarschnitt”, mutta istuu KS-kaanoniin kuin viinapullo suomenruottalaisen huulille Eskilstunan nukkumalähiössä.

5. Grunt – Myth of blood
Suomalaisen voimaelektroniikan lippulaiva vuodesta korpimetsä ja kyynel. Pikkuisen olin hoomoilasena, kun ei lävähtänytkään suoraan turpaan vaan levyllä löytyy loistavia analogisoundeja ja niistä kasattuja looppaavia sekvenssejä. Sanoma, perusvire, estetiikka yms. on toki täysin tuttua ja taattua laatua. Hieno ”uudistuminen” pitkän linjan toimijalta.

Kunniamaininnat:
Vapaudenristi – ”Ei Maata Ilman Kansaa”
Urfaust – ”Apparitions”
King Dude – ”Songs Of Flesh & Blood – In The Key Of Light”

Levyt, joista on kerennyt ottaa vasta savut mutta tuntuu, että kasvavat monumenteiksi:
Cornigr – Funereal Harvest
November Növelet – The World in Devotion
Chelsea Wolfe – Abyss

 

Carolus Aminoff (Laulu / Bob Malmström)

1. Jess & The Ancient Ones – Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes
Tämän hyvyyttä ei voi selittää. Albumi vie kuuntelijan ihan muihin ulottuvuuksiin. Ei löydy sanoja, joilla tätä kuvailla. Kuuntele itse.

2. Santa Cruz – Santa Cruz
Vihdoinkin rokkilevy, jolla on keskitytty hyviin biiseihin eikä vain promokuviin ja musavideoihin. Suomen seuraava areenoiden täyttäjä maailmalla, aivan varmasti.

3. Marduk – Fronschwein
Marduk on kuin Neuvostoliiton lätkämaajoukkue 80-luvulla: Täysin ylivoimainen. Aina ei tarvitse kikkailla tai groovata, että toimisi.

4. Tsjuder – Antiliv
Ovathan eeppiset ja isot biisit tosi jees. Toisaalta niin ovat myös biisit, jotka vain tappavat kysymättä heti. Jos jälkimmäinen toimii, silloin toimii myös tämä levy.

5. Mörbid Vomit – Doctrine Of Violence
Paras suomalainen dödlevy sitten Torture Killerin ”Swarm”-albumin.

 

Rota (Laulu / FM 2000)

1. Amorphis – Under the Red Cloud
Amot vain paranee ja rentous tulee läpi levyltä. Upeita teoksia läpi levyn. Kaikkea tätä toivookin Holopaisen jengille! Kiitos ukot ja kohti seuraavaa porttikongia.

2. Terveet Kädet – Lapin helvetti
Ei mitään nostalgiaa, vaan raikkaan raivokasta tykitystä. Ilari Kinnunen tekee kirskuvia riffejä. Kyllä maistuu. Tasapainoinen bändi ja Läjällä kova meno.UGH!

3. Grave Pleasures – Dreamcrash
Suomi – Ruotsi-kombo peluaa. Outoa ja kaunista. Juuri tällaisesta on ollut tyhjiö itsellä Joy Divisionin jälkeen. Lissee!!

4. Deadwood Prominents – Jays, Jackdaws and Crows
FM2000:n entisen keulamerkin Sebun uus bändi. Aivan jäätävää kapakkamusaa ajalta, jolloin rööki haisi salissa ja pystybasso kolisi toisessa nurkassa.

5. BIKINI – Bang Bang! Skeet Skeet!
Toinen pieksämäkeläinen bändi ja outoutta tämäkin. Pieksämäellä on vahvat perinteet musassa jo vuosikymmenien ajalta, ja Jari Asikainen on vanha tekijämies.

 

Jonne Soidinaho (Laulu / Carnalation)

1. TesseracT – Polaris
TesseracT on onneksi päättänyt jättää metallin soittamisen muille ja siirtynyt kevyempään ilmaisuun. Ehdottomasti tämän vuoden positiivisin yllätys.

2. Lapko – Freedom
Eihän täsä! Taattua Lapko-matskua. Ville Maljan loistava ääni yhdistettynä tiukkaan soitantoon. ”Money For Nothingin” veroista singlebiisiä saa hakea Suomenniemeltä tovin.

3. Callisto – Secret Youth
Jäätävä live-keikka Tampereen klubilla. Sen verta harras tunnelma, ettei tainnut allekirjoittanut taputtaa kertaakaan. Tämä levy ja tuo keikka avasi itselleni portin Calliston epätoivoiseen maailmaan.

4. Pariisin kevät – Musta laatikko
Tämä bändi varmasti jakaa monien mielipiteet. Laulajan persoonallinen ääni, hyvät tekstit ja levyn loistava sovitus vievät ”Mustan Laatikon” minun top 5:seen.

5. Katatonia – Sanctitude
Sammuta huoneesta valot ja laita levy soimaan, niin tiedät, miksi levy on tällä listalla.

 

Joel Hokka (Laulu / Blind Channel)

1. Bring Me The Horizon – That’s The Spirit
Brittikuninkaiden uusin tekele edustaa bändin timanttisinta olemusta. Olen diggaillut bändistä aina teini-iästä lähtien, joten tietynlainen fanipoikamaisuus on aina mukana bändiä fiiistellessä. Harmikseni en kyennyt tsekkaamaan bändiä Kaapelitehtaalle, mutta toivottavasti pääsen näkemään bändin ensi kesän Provinssissa! Lempparibiisit albumilta ”Throne”, ”True Friends” ja ”What You Need”.

2. 5 Seconds Of Summer – 5 Seconds Of Summer
Tällä hetkellä popmusakenttää hallitsee tosi pitkälle kaikenlainen urbaani kone- sekä rapmusa eri vivahteineen eikä raskaampaa orgaanisesti soitettua rockmusaa enää juuri näy listoilla. Onneksi tähänkin on nähtävissä poikkeus: aussijannujen 5 Seconds Of Summer edustaa uuden aallon paikoittain jopa punkahtavaakin rockia ja tuntuu olevan todella kovassa nosteessa mainstreamissa. Lempparibiisit levyltä ”Good Girls” sekä ”How Did We End Up Here”.

3. Enter Shikari – The Mindsweep
Huikea levy huikealta bändiltä. En koskaan unohda meidän ensimmäistä isoa klubivetoa näiden jätkien lämppärinä Helsingin The Circuksessa elokuussa 2014. Jätkät olivat todella lämminsydämisiä paikallista lämppäribändiä kohtaan, mikä jätti todella hyvän maun, vaikken vielä bändin suuri diggailija ollutkaan. Levy on tuntunut nostaneen bändin entistä isompaan suosioon eikä ihme, sillä albumilta löytyy todella kovia träkkejä, kuten ”Torn Apart” ja ”The Appeal & The Mindsweep I”.

4. Antti Tuisku – En Kommentoi
Tää valinta ei varmaan mene ihan oikealle Kaaoszine -kohderyhmälle, mutta kyseessä on tämän vuoden ehdottomasti kovin suomenkielinen albumi. Uskomattomalla itsevarmuudella, pilke silmäkulmassa tehty albumikokonaisuus herättää todella hyviä viboja ja antaa Suomen jopa paikoittain kangistuneelle massamusakuulijalle jotain täysin uutta ja herättävää. Parhaat biisit ”En kommentoi” sekä ”Hiton pelkuri”.

5. Santa Cruz – Santa Cruz
Suomi on ollut jo pitkään tunnettu raskaamman musiikin suurlähettiläänä maailmalla. Muutamat viime vuodet ovat valitettavasti olleet hieman laihempia, mutta onneksi tähänkin on nähtävissä valoa tunnelin päässä kotimaisen Santa Cruzin toimesta. Helsinkiläisten rokkareiden uusin nimikkoalbumi on todella laadukas tekele, jolla on todella hyvä rakentaa haippia aina rapakon takanakin asti. Huikea kiekko huikeilta äijiltä! Lempparibiisit ”My Remedy” sekä ”We Are The Ones To Fall”.

 

Nathan Biggs (Laulu / Sonic Syndicate) (in english)

1. PVRIS – White Noise
Came out late 2014, but I’m including this anyway. I feel like I’m jumping on the bandwagon loving this band as they’re so hot right now, but it can’t be helped. People are drawing a lot of comparisons to Paramore, sure I hear it too, but I’m just diggin’ the lush soundscapes and atmospherics, not to mention provocative lyrical content and hell of a voice (which really came through live, btw). For me it sounds very beautiful. I like music that you can close your eyes to and see a visual representation. With Pvris I see charcoal embers tumbling from the sky, or molten lava moving underwater. Lots of visceral tranquility… Or something like that. Try it yourself .

2. Five Finger Death Punch – Got Your Six
5FDP have found a niche and carved it a new one with pure brute force. Melodic as hell, soulful even, but with that don’t give a fuck American gusto that has become their trademark. Whether you like UFC, WWE, you’re a war hero, enjoy SOA or quite frankly anything that involves a rebellious lifestyle then this is your band. Their fans are becoming a cult quite frankly. After titans like Metallica and Iron Maiden pass on their crown I think this is the band whose head shall wear it. ”Got Your Six” is more of the same that you’ve heard before. No fucking complaints here!

3. In This Moment – Rise Of The Blood Legion
Technically this is a greatest hits album. But if you’re like myself and only started really getting into them recently then this is a perfect entry point. They’re definitely not reinventing the wheel but the female vocals are astounding, both melancholic and brutal as hell in equal measure. They are doing what they do really fucking well, and it’s catchy. I definitely consider myself a fanboy at this point.

4. Yelawolf – Love Story
Am I supposed to write about only metal? I don’t give a fuck. This has got a lot of dirty blues, rock and a whole let else to offer. Great song writing in abundance here and this dude’s flow is sick. Hit after hit on this record. If you have been waiting for a modern rap artist to blow your mind like when you first heard Eminem then this is your best shot. Guest appearance by Kid Rock is a highlight. I caught him live in November and it translates really well to the stage also.

5. BMTH – That’s The Spirit
Between magazines, radio and social media it seems impossible to escape the goliath that is BMTH, and ”That’s The Spirit” has certainly made a fuss worldwide. I was in LA recently and ’Throne’ came on K-Rock every hour guaranteed, which gives an inkling to their new reach. I’ve been a big fan since ”Suicide Season”, which continues to this release, but there is no doubt their evolution has been a controversial one. Overall I think the shift has been well accepted considering its severity, and for that alone Oli and Co must be commended. It’s got hits, its modern, and I feel a great representation of where alternative music is at this point in time. I wonder how the album itself will hold up in a few years, but either way this effort has opened up the musical spectrum for millions of fans to explore many other bands and genres guilt-free.

 

Mynni Luukkainen (Laulu / Sotajumala)

1. Mgla – Exercises in Futility
Yksi tämän hetken kovimmista BM-bändeistä, eli taattua puolalaista laatua. Kylmää ja pahanenteistä – silti melodista ja tarttuvaa.

2. Peste Noire – La Chaise-Dyable
Ranskalainen hullu huligaani Famine on saanut aikaiseksi jälleen kerran järisyttävä kovan ja uniikin kuuloisen kansallistuotoksen. Hienoa ranskalaista mustaa metallia hienolta mieheltä!

3. Marduk – Frontschwein
Tällä levyllä Marduk murskaa jokaisen epäilijän, joka sanoo, ettei bändi ole enää vireessä. Paskan marjat, sanon minä! ”Panzer Divisionin” raivoa ja melodioita unohtamatta. Mikin varresta löytyy tämän hetken yksi paraimmista BM-vokalisteista eli Mortuus.

4. Blaze of Perdition – Near Death Revelations
Kuoleman käsistä voittoon käy kirjaimellisesti tämän bändin tie. Auto-onnettomuus meinasi viedä mukanaan koko bändin, mutta onneksi näin ei käynyt, koska järisyttävän kovan levyn ovat nämä puolalaiset palvojat tehneet.

5. Abigor – 1994-1998: The Complete Hörnix Recordings
Uusintapainos mutta todella tarpeeseen tullut sellainen, koska alkuperäisvinyylit eivät laadullaan päätä huimaa. Itävaltalainen Abigor on kasannut kuuden levyn vinyyliboxin alkuajan loistokkaasta tuotannosta.

Bonusround:
Mörbid Vomit: Doctrine of Violence
Suomi- death metal nousee lailla Hakan Kummeli-sketsissä! Todella kova debyyttilevy näiltä unelmavävyiltä.

 

Mika Lahti (Laulu / One Morning Left)

1. A skylit Drive – ASD
Omassa Spotifyssani eniten soittokertoja saanut. Kun kuulin ensimmäisen sinkun, olin jo sulaa vahaa. Albumi on loistava! Jäsenvaihdokset ovat tuoneet pirteyttä ja aivan uutta meininkiä. Lempparibiisiksi nousee ”Bring Me A War”.

2. Bring Me the Horizon – That’s The Spirit
Bändi, joka on kolahtanut aina, jollei ihan ensimmäistä levyä lasketa. Aina on onnistuttu uudistamaan soundia ja tuotu joka levylle uusia juttuja, niin kuin nytkin. Ihan metalliin tämä nyt ei enää mene, mut rokkia nyt ainakin. Livestä en sano mitään, mutta levyllä toimii! Ykkösbiisiksi nousi ”True Friends”.

3. Parkway Drive – IRE
Bändi, joka yllätti uudella albumillaan täysin. Ehdottomasti parhain tekelä kyseiseltä bändiltä. Tarttuvin biisi albumilta on ”Destroyer”.

4. Santa Cruz – Santa Cruz
Suomesta ponnista glam rock -yhtye Santa Cruz potkii munille täysiä tällä levyllä. Todella piristävä albumi, joka saa aina hyvälle tuulelle. Ykköskipaleiksi nousevat ekat sinkut ”We Are The Ones To Fall” / ”Wasted & Wounded”.

5. Atreyu – Long Live
Oli mukava yllätys, kun Atreyu pukkasi kuuden vuoden jälkeen uuden albumin. Sama bändi, jota tuli teinivuosina luukutettua oikein huolella. Uusi levy on erittäin maukas ja vetää jopa vertoja vanhalle tuotannolle. Lemppariksi nousee avausraita ja eka sinkku ”Long Live”.

 

Ville Ryöti (Laulu / Mörbid Vomit)

1. Cattle Decapitation – The Anthropocene Extinction
Minulla oli aivan älyttömät odotukset tältä levyltä, ja eipä tarvinnut pettyä! Tällä levyllä biisit ovat selkeämpiä ja Travis Ryan revittää ääntään vielä älyttömimpiin sfääreihin kuin aikaisemmin. Kappaleet ovat tarttuvia, ja tykkään erityisesti näistä melodisista pätkistä, joissa Ryan rääkyy ja mäheltää nuottiin. Nekin on viety uusiin ulottuvuuksiin ”Monolith Of Inhumanity”-levyyn verrattuna. Sanoitukset ovat myös lähellä omaa näkökantaa ihmislajistamme.
Biisivalinta: ”Pacific Grim”

2. Worthless – Grim Catharsis
Näin se homma hoidetaan. Suhteellisen täydellinen levy death metalia soundimaailmasta ja kansigrafiikoista lähtien. Vokalisti-kitaristi Toni Pekkalalla on yksi parhaita lauluääniä mitä Suomesta tai jopa koko Pohjoismaista löytyy. ”Altered State Of Consciusness” on paras kotimainen biisi ikinä. Ihan helvetin hyvä levy, saatana! Tykkään tälläkin levyllä myös sanoituspuolesta, ja haikeat melodiat siellä täällä luovat perussuomalaisen synkän joulun odotuksen, ei muuta kuin kirves ja kossu piiloon odottelemaan aattoa.
Biisivalinta: ”Altered State Of Consciusness”

3. Outre – Ghost Chants
Puolasta ponnistava Outre löi debyytillään hampaat kurkkuun. Levy on täynnä kaoottisia mutta tarttuvia biisejä, ja kappaleet kruunaa väkivaltainen ja sairaalloinen vokalisointi. En nykyään jaksa enää innostua black metalista ollenkaan, mutta Outre on sen verran hieno poikkeus, että pääsi top 5 -listalleni niin että pätkähti.
Biisivalinta: ”Vengeance”

4. Ghost – Meliora
Ghostin aikaisempi levy ”Infestisummam” oli itselleni ehkä vähän turhan Beatles ja muutenkin liian duuri. Tällä levyllä on menty taas mukavasti mollin puolelle, joskin ensimmäinen levy ”Opus Eponymous” on mestariteos, jonka tasolle Ghost tuskin ikinä enää pääsee. Kuitenkin, ”Melioralta” löytyy hienoja sävellyksiä kuten ”He Is”, ”Cirice”, ”Absolution” ja ”Mummy Dust”. Tämä levy soi autossa edelleenkin useasti.
Biisivalinta: ”Mummy Dust”

5. Diablo : Silvër Horizon
Levy piti kuunnella lähemmäs kymmenen kertaa, ennen kuin palaset loksahtivat kohdilleen. Hienoja sävellyksiä täynnä koko levy, ja aihe on myös kiehtova ja erilainen. Malmbergin rumpusirkusta kuuntelee mielellään ja Utriainen, tai kuka ikinä melodiat onkaan vääntänyt, on tehnyt jälleen vaikuttavaa jälkeä.
Biisivalinta: ”Isolation”

 

Jose Moilanen (Kitara / Bloodred Hourglass)

1. Amorphis – Under The Red Cloud
”Circlen” jälkeen odotukset olivat todella korkealla, mutta ”Under the Red Cloud” ylitti ne kirkkaasti. On mahtavaa kuulla, miten 25 vuoden ikäinen bändi voi kuulostaa tuoreelta ja silti helposti tunnistettavalta omalta itseltään. ”The Four Wise Ones” , ”Bad Blood” ja ”Dark Path” ovat omat suosikkini levyltä. Jos bändillä on varaa jättää “Come the Springin” ja ”Winter’s Sleepin” tason biisejä bonusraidoiksi, puhutaan kyllä timanttisesta levystä. Ehdoton ykkönen tälle vuodelle.

2. Nightwish – Endless Forms Most Beatiful
Todella kova kokonaisuus. Tunnelmat vievät laidasta laitaan, ja jokaisella kuuntelulla löydän jonkin uuden yksityiskohdan tai nyanssin. Pakko ihailla Tuomas Holopaisen omistautumista työlleen, harvoin tulee vastaan näin loppuun asti hiottua pakettia. Vaikka kyseessä on Floor Jansenin ensimmäinen levytys Nightwishissä, hoitaa hän vokalistin tontin loistavasti. ”Yours Is an Empty Hope” ja ”The Greatest Show on Earth” ovat ehdottomia klassikoita.

3. Ghost – Meliora
Täytyy tunnustaa, että ”Meliora” oli minulle ensi kosketus Ghostin musiikkiin. ”Cirice”-musavideon nähtyäni olin välittömästi myyty. Harvoista levyistä saa vastaavia fiiliksiä kuin Ghostin ”Meliorasta”. Biisit on järjestään simppeleitä poppihittibiisejä hyvillä twisteillä. Kolisee ja kolisee kovaa.

4. Ensiferum – One Man Army
”One Man Army” oli minulle ehkä odotetuin julkasu koko vuonna. Vaikkei se ihan odotuksiini yltänytkään, on se silti pirun kova levy ja yksi vuoden 2015 parhaista. Hyvää viikinkitunnelmaa alusta loppuun ja paljon ”mölise mukana” -kertsejä. Livenä ehkä Suomen paras bändi ja levylläkin vähintään mainio.

5. Children of Bodom – I Worship Chaos
Jälleen kerran odotukset olivat korkealla ja ensimmäisten kuunteluiden jälkeen tuntui, ettei levystä saa mitään irti. Sinnikäs kuuntelu kuitenkin kannatti ja ”I Worship Chaos” osoittautui perinteiseksi Bodomiksi. Levy tuntuu parantuvan joka toistolla ja biiseistä löytyy aina jotain uutta. ”I Hurt” ”Suicide Bomber” ja ”Morrigan” ovat mielestäni levyn parhaat rallit. Jälleen vahva levy Bodomilta ja yksi vuoden parhaita.