Kotimaisia suuruuksia ja osaamista ulkomailta: Nämä albumit täyttävät tänä vuonna 10 vuotta

Vuosi 2015 oli erittäin vahva kotimaisen metallin vuosi. Maamme isoimmat metalliyhtyeet julkaisivat todella kovia albumeita, mutta myös ulkomaiset suuruudet pistivät parastaan. Listasimme aikaisemmin 50-, 40-, 30-, ja 20-vuotispäiviään juhlivat albumit, ja nyt on aika kurkata vuoteen 2015 ja kauhistella, miten aika on taas mennyt liian nopeasti.

1. Nightwish – “Endless Forms Most Beautiful” 

“Endless Forms Most Beautiful” aloitti virallisesti Nightwishin uuden aikakauden. Kyseessä on ensimmäinen Nightwish-albumi, jolla kaksi yhtyeen tuoreinta jäsentä Floor Jansen ja Troy Donockley ovat mukana. Samalla “Endless Forms Most Beautiful” on myös ensimmäinen levy, jolla rumpali Jukka Nevalainen ei soita, vaan rummuissa pyörii Kai Hahto – vaikkakaan ei vielä yhtyeen virallisena jäsenenä. 

2. Mokoma – “Elävien Kirjoihin”

Pyöreitä tänä vuonna täyttää myös Mokoman kymmenes pitkäsoitto “Elävien Kirjoihin”. Masennusta käsittelevä albumi selkeästi iski kuuntelijoihin kuin häkä konsanaan, sillä albumi myi platinaa. Eikä mikään ihme, onhan “Elävien Kirjoihin” heittämällä yksi Mokoman kovimmista albumeista “Kuoleman Laulukunnaiden” ja “Sydänjuurten” ohella. Mokoma juhlistaa “Elävien Kirjoihin” -albumin suurta etappia helmikuussa Helsingin Jäähallin Black Boxissa.  

3. Slayer – “Repentless” 

Kun “Delusions of Saviour” alkaa soida, nousevat pirunsarvet ylös ja on pakko huutaa SLAAYEEERRRR! Slayerin 12. albumi “Repentless” jäi yhtyeen viimeiseksi pitkäsoitoksi ja on ainoa Slayer-albumi, jolla vuonna 2013 menehtynyt Jeff Hanneman ei soita. Hannemanin panosta kuitenkin kuullaan myös “Repentlessillä”, sillä “Piano Wire” -kappale on tämän edesmenneen kitarataiturin käsialaa.  

4. Ghost – “Meliora”

Samalla kun Ghostin “nokkamies” vaihtui Papa Emeritus II:sta Papa Emeritus III:seen, kääntyi myös yhtyeen musiikki raskaampaan suuntaan. Ghostin edellinen “Infestissumam”-albumi sisälsi varsin poppivetoista poljentoa, kun taas “Meliora” ilahduttaa kitaravetoisemmalla tyylillä, josta hieman hohkaa jopa 70-luvun rockin soundeja. Tältä albumilta löytyy monta Ghost-klassikkoa “He Is”, “From The Pinnacle To The Pit” ja “Cirice” mukaan lukien. Toivottavasti toukokuun keikalla päästään kuulemaan joitain näistä “Melioran” kappaleista.

5. Disturbed – “Immortalized” 

Disturbedin kuudes pitkäsoitto todisti, että yhtye on tullut takaisin kolmen vuoden tauon jälkeen entistä ehompana. “Immortalized” sisältää Disturbedin upean cover-version Simon & Garfunkelin “The Sound Of Silencesta”, joka nousikin heittämällä tämän albumin menestyneimmäksi kappaleeksi. Yhtye on aikaisemminkin tehnyt omia cover-versioita varsin onnistuneesti, mistä hyvänä esimerkkinä tänä vuonna 20 vuotta täyttävältä “Ten Thousand Fists” -albumilta löytyvä cover-versio Genesiksen “Land of Confusionista”. 

6. Amorphis – “Under the Red Cloud”

Vuonna 2015 julkaistiin myös Amorphiksen 12. studioalbumi “Under the Red Cloud”, joka vei Amorphiksen musiikkia raskaampaan suuntaan. Tälle albumille tuottajaksi valikoitui Jens Bogren, joka myöhemmin tuotti myös seuraavat kaksi albumia “Queen of Time” ja “Halo”. “Under the Red Cloud” oli basisti Niclas Etelävuoren viimeinen Amorphis-albumi. 

7. Iron Maiden – “The Book Of Souls”

Vuonna 2010 julkaistun “The Final Frontierin” piti olla Iron Maidenin viimeinen levy, mutta näin ei onneksi ollut. Vuonna 2015 Iron Maiden julkaisi uransa ensimmäisen tupla-albumin nimeltään “The Book Of Souls”. Tämän 16. pitkäsoiton nauhoituksien aikana Bruce Dickinsonilta löydettiin kurkkusyöpä, mutta se ei Dickinsonia hidastanut. Dickinson nujersi syövän, eikä “The Book Of Soulsin” julkaisu juurikaan viivästynyt. 

8. Lamb Of God – “VII: Sturm Und Drang”

Vaikka “VII: Sturm Und Drangin” nimessä onkin numero seitsemän, on kyseessä kuitenkin Lamb Of Godin kahdeksas pitkäsoitto – jos siis lasketaan mukaan Burn The Priest -nimen alla julkaistu “Burn The Priest”. “VII: Sturm Und Drang” on ensimmäinen laulaja Randy Blythen Tšekin vankilakokemuksen jälkeen julkaistu levy, ja tällä albumilla herra käsitteleekin näitä synkkiä aikoja. Tästä esimerkkinä kappale “512”, joka oli Blythen sellin numero. 

9. Children Of Bodom – “I Worship Chaos” 

Kitaristi Roope Latvalalle näytettiin ovea vuonna 2015 ennen Children Of Bodomin yhdeksännen albumin nauhoitusta. Alexi Laiho nauhoittikin itse kaikki kitaraosuudet tälle albumille. Latvalaa “I Worship Chaosin” julkaisukiertueelle tuli korvaamaan Janne Wirmanin veli Antti Wirman. Lopulta viralliseksi kitaristiksi valittiin Daniel Freyberg.  

10. Ensiferum – “One Man Army” 

Ensiferumin kuudes albumi tarjosi jälleen 11 kappaleen verran eeppisyyttä uhkuavaa folk metalia. Kun edellisellä “Unsung Heroes” -levyllä Vesa-Matti Loiri kävi lukaisemassa syvällisiä sanoja “Pohjola”-kappaleeseen, niin tällä albumilla “Two of Spadesissa” itse Suomen diskokuningas Frederik laulaa Valhallasta. Onneksi tätä testosteronisuutta on tasoittamassa Netta Skog, joka laulaa “One Man Armyn” päättävän “Neito Pohjolan”. Myöhemmin “One Man Armyn” julkaisun jälkeen Skog liittyikin Ensiferumiin paikkaamaan kosketinsoittaja Emmi Silvennoista. 

11. Cradle Of Filth – “Hammer Of The Witches” 

Cradle Of Filth on yksi niistä yhtyeistä, joissa jäsenistö on yhtyeen yli 30-vuotisen uran aikana vaihtunut varsin tiuhaan. Kuitenkin yhtyeen 11. albumia tehdessä vaikutti, että nyt on Cradle Of Filth saanut pitkästä aikaa loistavan kokoonpanon aikaiseksi. Vaikka pitkäaikainen kitaristi Paul Allender lähtikin yhtyeestä, onnistuivat hänen tilalleen pestatut Richard Shaw ja Ashok ainakin omasta mielestäni hyvin täyttämään Allenderin suuret saappaat. Myös heleä-ääninen Lindsay Schoolcraft toimi upeana lisäyksenä Cradle Of Filthin riveihin. 

12. Faith No More – “Sol Invictus”

18 vuoden pitkän odotuksen päätteeksi saatiin uutta Faith No Morea, kun yhtye julkaisi seitsemännen studioalbuminsa “Sol Invictuksen”. Albumilta löytyvät “Motherfucker”, “Superhero” ja “Sunny Side Up” edustavat taattua Faith No Morea. Valitettavasti laulaja Mike Pattonin terveyshuolet ovat viime vuosina huolestuttaneet sekä faneja että bändikavereita, eikä yhtye ole juurikaan keikkaillut vuoden 2016 jälkeen. Toivottavasti Patton saa itsensä kuntoon ja Faith No More pääsisi takaisin keikkalavoille. 

13. Korpiklaani – “Noita” 

Korpiklaanin yhdeksäs pitkäsoitto “Noita” tarjosi 11 kappaleen verran tanssijalkaa vipattavaa folk metalia. Pelkkää viinankatkuista juhlaa albumi ei ole, vaan “Ämmänhauta”, “Minä Näin Vedessä Neidon” ja “Lempo” tuovat esiin Korpiklaanin vakavamman puolen. Yhtye onnistui myös vääntämään oman versionsa Billy Idolin “Mony Monysta” ja nimesi oman versionsa “Jouni Jouniksi”. “Noita” on myös ensimmäinen Korpiklaanin albumi, jolla kuullaan haitaristi Sami Perttulaa. 

14. Five Finger Death Punch – “Got Your Six”

Vappuna 2015 Memphisin keikan aikana näytti siltä, että paljon mielipiteitä jakavan Five Finger Death Punchin taru olisi tullut päätökseen, kun yhtye keskeytti keikan ja lähti lavalta pois. Kuitenkin pian keikan jälkeen yhtye ilmoittikin, että se on yhä pelissä mukana, ja että tekniikan kanssa oli todella pahoja vaikeuksia, mikä lopulta johti keikan keskeytykseen. Syksyllä 2015 päivänvalon näki yhtyeen kuudes pitkäsoitto “Got Your Six”. Tältä albumilta löytyvät mm. “Jekyll and Hyde” ja “Wash It All Away”. 

15. Stratovarius – “Eternal” 

Stratovariuksen 16. pitkäsoitto “Eternal” jatkoi yhtyeelle tyypillisten seitsemänkirjaimisten albumin nimien perinnettä. Jo aikaisemmalla “Nemesis”-albumilla mukana ollut rumpali Rolf Pilve toi mukanaan uutta energiaa, mikä näkyy myös “Eternalilla”. Koko albumi on aivan huikea, mutta jos nyt pitää muutama kappale nostaa estradille ne olisivat “My Eternal Dream”, “Shine in the Dark” ja “Eternalin” päättävä “The Lost Saga”.

16. Swallow The Sun – “Songs From The North I, II & III” 

Kun jotkut yhtyeet julkaisevat yhden pitkäsoiton, Swallow The Sun pistikin ulos kolme. Yhtyeen kuudennen albumikokonaisuuden “Songs From The North I, II & III” jokainen osa edustaa omaa tyyliään: ensimmäinen osa ”Gloom” edustaa death/doom-osastoa, toinen osa ”Beauty” akustista tunnelmointia ja viimeinen osa ”Despair” synkempää doomia. Vuoden 2016 Tuskassa saatiin muuten kuulla jokainen albumi eri päivänä. 

17. Mgla – “Exercises In Futility”

Puolalaisen black metal -duon kolmas albumi koki 2000-luvun vitsauksen ja vuoti nettiin ennen julkaisupäiväänsä. Mgla kuitenkin teki kurkoliikkeen ja julkaisi omilla YouTube-sivuillaan ennen virallista julkaisupäivää koko “Exercises In Futilityn” loistavalla äänenlaadulla. Mglalle tyypillisesti jokainen “Exercises In Futilityn” kappale on nimetty albumin nimen mukaan – vain järjestysnumero vaihtuu. 

18. Wolfheart – “Shadow World”  

Tuomas Saukkosen sooloprojektina alkunsa saanut Wolfheart oli kasvanut yhden miehen bändistä neljään taitavaan muusikkoon. Yhtyeen toinen albumi “Shadow World” tarjosikin debyyttiin verrattuna synkempää tavaraa, mutta yhtyeelle tuttu kaunis jylhäisyys on läsnä myös “Shadow Worldilla”. Tältä albumilta löytyy muun muassa “Zero Gravity”, “Aeon of Cold” ja “Abyss”. 

19. Diablo – “Silvër Horizon”

Seitsemän vuoden odotus tuli vihdoin päätökseen, kun Diablo julkaisi kuudennen albuminsa “Silvër Horizonin”. Albumi ammensi sanoituksiin vaikutteita vuonna 1956 julkaistusta Aniara-tieteisnovellista. “Silvër Horizonin” biisit puolestaan oli sävelletty ja sanoitettu kappalelistan mukaisessa järjestyksessä. 

20. Bullet For My Valentine – “Venom”

Erittäin paljon mielipiteitä jakaneen “Temper Temperin” jälkeen julkaistulla “Venomilla” Bullet For My Valentine otti askeleen takaisin kohti “Feverin” ja “Scream Aim Firen” tyyliä. Tämä yhtyeen viides albumi on ensimmäinen, jolla basisti Jason “Jay” Jamesin tilalla soittaa Jamie Mathias. Levy jäi myös alkuperäisen rumpalin Michael “Moose” Thomasin viimeiseksi Bullet For My Valentinen riveissä. “Venomin” ehdottomia helmiä ovat “Worthless”, “No Way Out” ja “Raising Hell”. 

Kirjoittanut: Tia Salmela