Kotimaista rockia kansainvälisellä twistillä: haastattelussa juuri uuden albuminsa julkaissut Raaka-Aine
Lahtelainen rock-yhtye Raaka-Aine julkaisi elokuun 26. päivä uusimman ”IV”-nimisen studioalbuminsa. Järjestyksessään neljäs albumi flirttailee vahvasti amerikkalaisen rockin suuntaan mutta säilyttää silti bändille tyypillisen soundin. Kaaoszine tavoitti laulajana toimivan Tommi Fäldtin, joka kertoili meille hieman tuoreesta albumista sekä bändin näkemyksistä tulevaisuuden suhteen.
Morjensta. Kuinkas kesä 2016 Raaka-Aineen leirissä sujui kokonaisuudessaan?
Tommi Fäldt: Morientes ja kiitos kysymästä, positiivisessa mielessä kiireinen kesä takana – uuden levyn tuotannollista viimeistelyä, musavideon kuvauksia, miljoona muuta levyn julkaisun tausta-asiaa ja siihen päälle vielä keikat, joista kesän ehdottomana kohokohtana Kuopio RockCock.
Teiltä ilmestyi viime perjantaina ”IV”-niminen albumi, joka on teidän neljäs. Erosiko tämän albumin tekeminen jotenkin aikaisemmista levytysprosesseistanne?
Tommi Fäldt: Itseasiassa kyllä erosi. Levyn bonusraidat, eli viime vuonna julkaistut sinkkubiisit, äänitettiin jo aikaisemmin, ja ylipäätään pyrittiin tällä kertaa välttämään viime minuuttien paniikkia, vaikka kiire ja deadline ovatkin muusikon paras muusa. Myös tuotannon osalta prosessi erosi paitsi uuden tuottajan (Matti Toivonen) vuoksi myös siinä, että biisinikkarimme ja kitaristimme Timo Ruokola piti tuottajan kanssa useammat ”band campit”, joiden seurauksena biisit syntyivät. Muutenkin äänitykset vedettiin tällä kertaa itse kullekin soittajalle parhaiten soveltuvassa miljöössä siten, että työnteon lomassa myös tauoille ja sielunhoidolle jäi riittävästi tilaa. Vaikka tuotannollisesti kyseessä onkin hyvän fiiliksen albumi, kappaleiden aiheet ovat pääasiallisesti synkkiä.
Musiikillisesti levy flirttailee varsin avoimesti Amerikan rockin suuntaan. Oliko tämä teille tietoinen valinta kappaleita kirjoittaessa vai kävikö lopulta vain niin?
Tommi Fäldt: Kiva, että huomasit. Edellisen levyn jälkeen mietittiin porukalla, minkälaista musiikkia meidän ryhmässä ylipäätään halutaan itse kuunnella ja minkälaiset sanoitukset puhuttelevat meitä. Uuden ”IV”-albumin riffit ammentavat taatusti samoilta lähteiltä kuin vaikkapa Amerikan esikuvat Shinedown, Stone Sour ja Foo Fighters, kun taas sanoitukset toki kumpuavat suomalaisemmista tunnelmista ja kumartavat jossain määrin Happoradion suuntaan. Lopputuloksena on kuitenkin ehdottomasti uudelta Raaka-Aineelta kuulostava albumi.
Mistä albumin kappaleet oikein kertovat? Mistä bändi yleisesti ottaen ammentaa vaikutteita lyriikkoihinsa?
Tommi Fäldt: Kappaleiden yleismaailmallinen teema kumpuaa suomalaisen miehen sielunelämästä, eletystä elämästä ja parisuhdekiemuroista – perin suomalaisista asioista siis. Nopeana teemojen läpileikkauksena levystä voidaan todeta kappaleiden käsittelevän ainakin yritystä saada omaa ääntään kuuluviin, itsetutkiskelua, päihdeongelmia, ainaista tyytymättömyyttä nykytilaan ja särkyneitä sydämiä. Lopussa kuitenkin näkyy jo vähän valoa tunnelin päästä. Lyriikoissa puhutaan paljon kieli- ja mielikuvilla, mutta suoraviivaiselle käskyttämisellekin on toki aikansa ja paikkansa.
Albumi on bändille sen uran neljäs. Onko yhtye mielestänne jo löytänyt paljon puhutun ”oman” soundin vai etsiikö se vielä sitä?
Tommi Fäldt: Meistä ainakin tuntuu siltä, että raskaammin ja ”Amerikan soundeilla” jyräävät riffit kuuluvat olennaisena osana Raaka-Aineeseen. Samoin koemme, että meidän monipuolisuus palvelee meidän vahvuuksia ja tarjoaa soittajille mielenkiintoa ja kuuntelijoille vaihtelua. Maailmaan mahtuu ihan tarpeeksi jo yhtyeitä, joiden kaikki kappaleet kuulostavat samalta sävellyksellisesti ja tuotannollisesti. Jos vaikka uuden ”IV”-albumin lauluja miettii, levyllä kuullaan puhtaiden laulujen ohella runsaasti räkäisempää raspisoundia, huutoja ja kertaalleen käydään viemärimurinoidenkin alttarilla.
Vastakysymyksenä pohdittavaksi voisi heittää, että onko mikään itseään uudistava orkesteri löytänyt ”omaa soundiaan”, vai onko jokainen albumi aina oman aikakautensa tuote. Jos rock-genreä ajatellaan, niin ovathan Apulanta kuin Mokomakin osanneet ja ehtineet tehdä hyvinkin erilaisia tuotoksia, aivan kuten Metallica, tai vaikkapa aiemmin mainitut Shinedown, Stone Sour ja Foo Fighterskin.
Suomesta on hiljattain tullut muutama varsin lupaava rock-yhtye, kun Santa Cruz ja Shiraz Lane ovat saaneet suosiota hieman Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Kuinka te itse näette rockin tilan Suomessa tällä hetkellä sekä sen tulevaisuuden?
Tommi Fäldt: Kaikki genret Suomessa ja maailmalla kulkevat ja kasvavat sykleissä. Suomalaisen rock-musiikin vientikärkinä tällä hetkellä varmasti ovat edellä mainitut erinomaiset nuoret yhtyeet, ja metallimusiikin kärjet lienevät edelleen Nightwish ja Children of Bodom, vaikka onhan sinnekin tulossa esimerkiksi Lost Societyn muodossa uutta verta.
Me uskomme vahvasti siihen, että rockilla on oma kuulijakuntansa nyt ja tulevaisuudessa. Selvää kuitenkin on, että rockin täytyy jollain tavalla uudistua ja tehdä jotain niin kiinnostavaa, että se herättää ihmisten huomion. Joskus uudistuminen voi myös olla jonkin asian uudelleen pinnallenostamista, kuten vaikkapa 80-luvun rock/heavy-genrestä ammentavat yhtyeet ovatkin jo osoittaneet.
Rock tuntuu tällä hetkellä elävän jonkinmoista suvantovaihetta. Kuinka te itse näette rockin tulevaisuuden sen jälkeen, kun nämä vanhat starat ovat kaatuneet saappaat jalassa? Nouseeko kukaan nuoremmasta polvesta täyttämään näitä saappaita?
Tommi Fäldt: Kyllähän mennyt vuosi on kohdellut rock-maailmaa melko julmasti useamman legendan poismenon vuoksi. Tulevaisuus on kuitenkin aina nuorisossa. Itse näen rock-musiikin tulevaisuuden siinä, että jossain kohtaa jengi kyllästyy kevytkenkäisiin biletysbiiseihin, ja siitä vastareaktiosta kumpuaa tulevaisuuden rock-scene. Tämän päivän nuoremmista rokkareista ainakin itseäni puhutteli Shiraz Lane, jonka live-meininki ja asenne pieksevät kenet tahansa nykystaroista. Muutenkin tuo kasaripohjainen meininki tuntuu tällä hetkellä olevan se rockin alagenre, joka valtavirran pinnan alla kuplii.
Puhuttaessa Ozzysta tai Lemmystä puhutaan rockin legendoista – uskotko, että joku muusikko modernista rockista voi joskus saavuttaa tuollaisen statuksen?
Tommi Fäldt: Tähän ei varmaan yksiselitteistä vastausta pysty antamaan, mutta onhan nykyrockissakin ikonisia hahmoja, kuten vaikkapa Dave Grohl. Jared Leto voi kokonaisuudessaan yltää tuonne sarjaan myös, onhan miehellä plakkarissa niin Oscar-pysti kuin Grammykin, ja tietysti oma suosikkini Corey Taylor pysyy pinnalla paitsi musiikin myös muiden meriittien myötä. Ehkä kuitenkin musiikin kuluttamisen monipuolistuminen, genrehajonneisuus ja valtava tarjonta tekevät sen, ettei koko maailmaa puhuttelevaa ilmiötä enää samalla tavalla synny kuin joskus aikaisemmin.
Kuinka puolestaan näette festareiden tulevaisuuden?
Tommi Fäldt: Eikös useampi festari tehnyt ennätystuloksen tänä vuonna? Jos veikata pitää, isot festarit voivat hyvin ja pienempien tapahtumien kohtalona on jäädä ”sympaattisiksi maalaistapahtumiksi”, jotka palvelevat ihmisiä alueellisesti ehkä yhden ison artistin ja muiden pienempien artistien johdolla. Ylipäätään tuntuu kuitenkin siltä, että ihmiset kaipaavat nykyään elämyksiä eri muodoissa, ja niitä festarit taatusti tarjoavat. Alkoholilainsäädännöllä lienee myös suuri vaikutus tähän kysymykseen. Toivottavasti holhousyhteiskunnasta oltaisiin vähitellen pääsemässä eroon. Onhan vaikkapa Keski-Euroopan festareilla ihan eri meininki kuin Suomessa, eikä siellä silti ole normaalia enempää järjestyshäiriöitä. Ehkä poliitikot pitäisi viedä sinne rentoutumaan koulutusmatkalle.
Luitteko uutisen Dion hologrammin esiintymisestä Wacken Open Airissa? Millaisia ajatuksia se teissä herätti? Menisittekö itse katsomaan, jos sellainen joskus nähtäisiin Suomessa livenä?
Tommi Fäldt: Jotenkin tuo väärältä tuntuu, ainakin, jos hologrammin varassa kokonainen show vedetään. Yksittäisenä show-elementtinä tuo on helpompi hyväksyä. Omalla kohdalla Ronnie James Dio edustaa sellaista parhautta, että tavallaan kutkuttaisi nähdä mies lauteilla muodossa tai toisessa, mutta ehkä vanhat konserttitallenteet toimivat kuitenkin siihen paremmin.
Jos te saisitte valita jo jonkin edesmenneen bändin tekemään comebackin, jonka te pystyisitte näkemään, mikä se olisi ja miksi?
Tommi Fäldt: Eihän tällaiseen kysymykseen voi antaa vain yhtä vastausta. Tähän voisi listata vaikka Queenin, Beatlesin, Rainbown, Nirvanan tai kotoisen Sentencedin. Näistä löytyisi niin ikonisia rokkareita, valovoimaisia esiintyjiä ja alkukantaista rock-asennetta, että saataisiin varmasti laaja läpileikkaus silkkaa parhautta. Queen tuli nähtyä Adam Lambertin kanssa, joten vastataan nyt tähän että Rainbow äsken mainittu Ronnie James Dio keulillaan – ilman hologrammeja.
Kesän aikana Suomessa vieraili jälleen tukku suuria kansainvälisiä esiintyjiä. Mitkäs keikat jäi teiltä päällimmäisenä kesästä mieleen?
Tommi Fäldt: Omakohtaisesti tuli kesällä koettua Suomessa Queen + Adam Lambert, joka ainakin itselleni toimi erinomaisesti. Muille orkesterin jäsenille tuntuivat pudonneen ainakin Muse, Mumford & Sons ja tietysti Nightwish. Alkuvuodesta kolahti Slipknot, ja syksyltä odotan niin Billy Talentia kuin Avenged Sevenfoldiakin.
Bändinne aloittaa huomenna mittavan Suomen kiertueen, joka kattaa kaiken kaikkiaan 20 eri paikkaa. Millaisin miettein kiertueelle lähdette, ja kuinka ison työn takana on buukata 20 keikkaa kattava kiertue Suomessa?
Tommi Fäldt: Uudella albumilla on biisejä mietitty pitkälti live-meiningit mielessä. Todella hyvin fiiliksin ollaan starttaamassa kiertueelle, ja odotamme innolla näkevämme paitsi vanhoja myös uusia kuuntelijoita. Meillä on aina tapana tulla keikan jälkeen yleisön luo ja jututtaa jengiä. Kiva päästä taas tien päälle!
Keikkojen buukkaus ei ainakaan ole vuosien varrella helpottunut, mutta keikkamyyjämme Jussi Mattelmäki on tehnyt erinomaista työtä jälleen kerran.
Kiitoksia paljon haastattelusta, ja onnea tulevaisuuden osalta. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille viimeisinä sanoina?
Tommi Fäldt: Kiitos Kaaoszinelle, ja lukijoille terveiset, että tulkaa keikoille. On meidän – rock- ja metallikansan – tehtävä pitää huolta siitä, että rock elää nyt ja tulevaisuudessa. Raaka-Aine rokkaa raskaasti livenä, ja syksyn kiertueella kuullaan niin uusia kuin vanhojakin biisejä. Nähdään keikoilla!