Kotiteollisuus
Suomen tunnetuimpiin rockbändeihin kuuluva Kotiteollisuus julkaisee uuden ”Kruuna/Klaava” levynsä 10.4.2015. Bändi on lähes koko uransa toiminut kolmehenkisenä alkuaikoja lukuun ottamatta, mutta asiaan on tullut muutos viime vuonna, kun pitkäaikainen livemiehistön täydentäjä Miitri Aaltonen liittyi viralliseksi jäseneksi yhtyeeseen. Ahkerana keikkabändinä tunnettu yhtye keikkailee jälleen levyn tiimoilta ensi kesän lähes kokonaan. Kaaoszine soitti yhtyeen laulaja/kitaristi Jouni Hynyselle kyselläkseen hieman bändin kuulumisia, levyntekoprosessia ja yleistä maailman menoa.
Morjens Jouni! Mitenkäs asiat sujuvat Kotiteollisuuden osalta?
Jouni Hynynen: No, sanotaan näin että asiat on kohdillaan! Bändin dynamiikka tuntuu olevan pitkästä aikaa semmoinen, että ollaan samanarvoisessa asemassa. Minua vitutti viimeset 5-6 vuotta se että minulla oli semmoinen fiilis, että teen kaiken yksin ja jäbät vaan soittaa. Nyt on taas semmoinen tilanne, että ukkelit on mukana toiminnassa ja se on hyvä, oikein hyvä! Jotenkin tuntuu siltä, että niinkuin liitos sovittiin aikanaan, kaikki ei ole liikaa yhden tyypin harteilla. Tämä muuttui viime kesänä…tai vuosi sitten kun rumpali ehdotti, että ”Jouni, siuta vähän väsyttää”. Pitäisikö tehdä jotain ratkaisuita ja niitä sit tehtiin. Sen jälkeen tuntui, että kaikki rupeaa olemaan kohdallaan
Bändin dynamiikka on siis kohdallaan, muistan lukeneeni, että bändi kävi yhdessä välissä lähellä lopettamista väsymyksesi johdosta?
No siis semmoinen ajatus siitä, että jos minä teen kaiken yksin, niin sitten minä voin tehdä ne myös yksin. Mihin vittuun tässä silloin muita tarvitaan, kun kaikki menee päin helvettiä. Sitten, kun sitä ruvettiin oikein miettimään, kun ollaan kuitenkin pennusta lähtien soitettu yhdessä, että asioille voidaan tehdä tässä jotain. Saataisiin kaikki menemään paremmin ja niin kuin ennen vanhaan. Jotenkin vain kolahti ja nämä oli tärkeitä juttuja käydä läpi.
Teiltä on tulossa ulos uusi levy nimeltään Kruuna / Klaava, kertoisitko ihan ensialkuun vähän levyn luomisprosessista, milloin levyä ryhdyttiin tekemään ja kauanko sen tekeminen kesti ja missä se on äänitetty?
Mainos päättyy
Jouni Hynynen: No sehän lähti ihan tällaisella niin kuin ennen vanhaan, minä tein demoja himassa. Olin tehnyt parikymmentä biisiä ja niistä noin 2-3 on järkeviä, hyviä ja muut on silkkaa paskaa. Siinä vaiheessa totesin, että nyt pojat, jos minulta ei tämän parempaa synny niin tämä alkaa olla tässä. Siinä vaiheessa Sinkkonen ehdotti, että otetaan se Aaltonen mukaa, kun se on kuitenkin ollut koko ajan messissä, et otetaan se mukaan bändiin. Eka demo tehtiin muistaakseni touko-kesäkuussa vuosi sitten ja se oli helvetin hauskaa. Meillä ei ollut mitään, mentiin vaan studioon ja ruvettiin äänittämään. Sitten jatkettiin kesällä, tehtiin toinen sessio ja koko ajan tuli lisää matskua. Homma rupesi toimimaan paremmin ja sitten pystyttiin jo karsimaan, että tässä on ilmaa. Syksyllä oltiin valmiina aloittamaan levyn äänitykset, ja se vaan jotenkin meni helvetin hyvin. Siinä oli hyvä henki ja meininki. Tätä tehtiin Joensuussa, Astia-studiolla Lappeenrannassa ja loppu tehtiin Helsingissä Finnvoxilla. Tässä on vähän jouduttu ravaamaan, mutta mikäpä siinä, kun homma toimii. Meininki tosiaan oli semmoinen, että oltiin Joensuussa tekemässä ja tiedätkö, kun aurinko paistaa, kuistilla tehdään biisejä että ”hei, mulla ois tämmönen kiva sointukierto”. Saisiko tästä jotain ja akustisilla soitellaan ja jatketaan ja jatketaan ja yhtäkkiä ollaan soittotilassa. Sitten kaikki paukuttaa siihen päälle mitä pystyy ja todetaan, että ehkä tästä tulee biisi ja yhtäkkiä, meillä oli helvetisti matskua. Se oli jotenkin helvetin kivaa, koska kuten aikaisemmin sanoin, aikaisempi toiminta oli semmoista, että enemmän tai vähemmän olen ollut yksin siinä hommassa. Tietenkin se on myös kivaa koska tiedän, että parhaimmillani olen ihan hyvä siinä, mutta nyt ei ollut vain semmoinen fiilis, että olisin ollut hyvässä kondiksessa tekemään sitä hommaa. Tarvitsin oikeasti jätkien apua ja se meni sitten loppujen lopuksi helvetin hyvin.
Uusin miehistövahvistuksenne, Miitri Aaltonen oli nyt ensimmäistä kertaa mukana virallisena jäsenenä levynteossa, kuinka suuri vaikutus uusimmalla jäsenellä oli siihen miltä levy kuulostaa?
Jouni Hynynen: No tuota en osaa tarkkaan sanoa mutta, sillä oli helvetin suuri vaikutus siihen, että minä rupesin tekemään jotain. Kun minulla oli semmoinen lamaantumisvaihe, että tämä oli tässä, minä en jaksa enää. Sitten, kun Miitri rupesi käymään siinä minun luona ja tehtiin biisejä joskus aamupäivällä tyyliin ”hei, mitenkäs tämä tai olisiko tämä”. Sitten mennään yhdessä studioon äänittämään näitä. Siinä oli semmoista kollektiivisuutta, joka tuli mukaan, ollaan kimpassa ja tehdään yhdessä. Sen jälkeen se olikin yhtä riemujuhlaa. Sitä en osaa sanoa, miten se vaikuttaa soundiin tai meininkiin yleensä, mutta meillä oli helvetin hyvä meininki, kun tehtiin biisejä yhdessä. Se jäi omaan pääkoppaan että hei, ei minun tarvitse tehdä kaikkea yksin, tämä on helvetin hauskaa näin kimpassa ja tottakai, kun ollaan tunnettu pennusta lähtien kaikki, jopa Miitri, joka on meitä 5 vuotta nuorempi, mutta asui samalla kadulla, kun minä jo 70-luvulla. Se jotenkin oli helvetin luonnollista, kaikki vain jotenkin on kohdillaan. Sitä levyä tehdessä niin se oli, että ei tarvinnut käydä mitään keskusteluja sen ihmeemmin, että soitettiin biisi läpi ja mietittiin, mikä tässä on oleellista ja mitä tehdään, mikä on hyvää ja mikä huonoa ja yhtäkkiä se vain oli paketissa ja se oli helvetin hienoa, että jäbät oli niin hyvin mukana, Jari ja Janne myös. Tietysti minä ja Miitri ollaan ne, jotka osaa tehdä ne biisit, mutta ukoilta tuli myös kommenttia, että ”Tää on vähän tämmöistä, et unohdetaan tämä ja keksitään jotain muuta tilalle”. Hommat menivät kuin itsekseen, kaikki meni helvetin helposti ja kivasti. Minä näkisin asian niin, että kaikki tämä on hienointa, mitä meille on tapahtunut sen jälkeen, kun tehtiin ”Tomusta ja Tuhkasta”-levy vuonna 2000. Silloinhan miellä oli semmoinen kimpassa tekemisen meininki, eikä se ollut Hynysen yksinhallintaa. Yksinhallinta kun ei välttämättä ole hyvä asia. En minäkään sitä tajunnut sillä 10 vuotta meni käsittää, jos jotain tehdään niin se tehdään se yhdessä ja nyt se tehtiin.
Musikaalisesti ajatellen, millä tavalla uusi levyä eroaa vaikkapa edellisestä ”Maailmanloppu” levystä, onko levyn tyyliä tietoisesti kehitetty johonkin suuntaan?
Mainos päättyy
Jouni Hynynen: Se oli ihan semmoinen tilanne, että pöytä oli tyhjä. Pari ideaa minulla oli, jotka päästin läpi, että voitas kokeilla, mutta itse asiassa molemmat jäi levyltä pois. Siinä oli oikeasti semmoista kehittelyä ja rakentelua, ihan uudelta pohjalta. Tehdään oikeasti yhdessä biisejä. En osaa kyllä sitä sanoa, että jos vaikka sinun kaltainen hahmo tai kuka vain kuuntelee levyä, huomaako hän eroa… minä en tiedä. Minusta se suurin ero on tekopuolella, että se jäi jotenkin elämään, että jos levyn teko on näin helppoa ja rentoa niin, miksei se vois olla aina. Ettei minun tarvitse tehdä 9 kuukautta pohjatyötä, ennen kuin päästään treenaamaan. Me voitaisiin kaikki vaan mennä johonkin samaan saatanan tilaan, laittaa vahvistimet päälle ja kokeillaan jotain riffejä niin kuin ennen vanhaan. Se on rentoa ja mukavaa, mutta sitä en tiedä kuuluuko se lopputuloksessa. Kuulin nimittäin esim. semmoisia kommentteja kaveripiiristä, kun ne kuulivat biisejä ilman lauluja, niin kommentit oli luokkaa että ”Hei miten tää kuulostaa vähän toisenlaiselta kuin mitä te hommaatte”, mutta sitten kun olin tehnyt laulut valmiiksi työhuoneella ja sit soitin biisejä niin tuli heti, että ”No vittu, tää on Kotiteollisuutta”, et minä en oikein osaa sanoa tuohon mitään muuta kuin sen, että tekoprosessi oli rennompi kuin koskaan.
Mitä voisit kertoa levyn sanoituksista, edellisellä levyllä odoteltiin henkilökohtaista maailmanloppua, tällä kertaa heitetään kolikkoa?
Jouni Hynynen: No, minun mielestä… jos katot uutisia tai mietit omaa elämää, tuntuu, että kauheat arpajaiset on kokoajan käynnissä. Tarkoitan sitä, että kaikki tuntuu olevan kauhean auki. Mikä on outoa siinä mielessä, että mitenhän tämän nyt pukisi älykkäästi ”naurua”. Minä olen miettinyt sellaisia asioita, että kun katon itseäni, kavereita, maailmaa, systeemiä ja miten hallitus toimii, niin kokoajan arvotaan, että mikä on hyvä juttu ja mikä ei… mitä vittua! Me on valittu sinne ihmiset, eikä ne oikein tiedä, mitä ne ovat tekemässä. Tämä pätee myös yksilötasolla helvetin hyvin, kaikki tuntuu semmoisilta vitun arpajaisilta. Kukaan ei tiedä mistään, eikä kukaan välitä, se on vähän omituista, en oikein tykkää moisesta. Mutta minä en ole yhtään sen parempi, itsekkään en tiedä. Nyt on ensimmäistä kertaa vuosikausiin semmoinen olo, että minulla on homma hallussa… mutta onko teillä?
Ensimmäinen single ”Emmauksen Tiellä” julkaistiin noin viikko sitten, miksi juuri tämä kappale valittiin ensimmäiseksi maistiaiseksi uudelta levyltä?
Mainos päättyy
Jouni Hynynen: No meillä oli vähän kiire, jos ollaan rehellisiä. Äänitykset oli tehty, tai suurin osa niistä ja oli sitten vaihtoehto, että piti tehdä vielä jotain äänityksiä tulevalle sinkulle. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa ja me tehtiin ne valmiiksi ja niin tylsältä kuin se kuulostaakin niin ne laitettiin levy-yhtiöön, että valitkaa näistä, koska minä en enää tiedä, kumpi on parempi. Sitten sieltä tuli ehdotus, että pistetään tämä, tämä on vitun jees. Demojen perusteella valittiin toinen kappale, mutta kun kuultiin valmiit versiot, niin oltiin samaa mieltä ja ”Emmauksen Tiellä” valittiin. Tärkein asia, ja se mihin minä myös vaikutin oli se, että minulla oli hyvä fiilis siitä kappaleesta. Se tehtiin aamulla 8-9 maissa terassilla, aurinko paistoi ja oltiin Aaltosen kanssa krapulassa siinä Perkkiön Kimmon studiolla Joensuussa. Siinä vähän mietittiin, että mitenkäs tämmöinen sointukierto? Jumalauta, että kuulostaa hyvältä! Lähetäänkö tekemään? No lähetään! Ja se jotenkin jäi minun mieleeni elämään se fiilis. Okei, se on aikuisrokkia, minä myönnän sen, mutta se on myös semmoinen tärkeä asia. Minä tykkään, että musasta kuuluu tietty meininki ja rentous ja just ennen kaikkea kollektiivisuus, että kaikki on ollut mukana tekemässä sitä ja siksi se valittiin ensimmäiseksi. Nyt olen katsonut meidän Facebook-sivulta, että on tullut aika paljon palautetta tyyliin ”Jumalauta, tämä on ihan hirveetä paskaa”. Se nyt tapahtuu joka levyllä, joten ihan vitun sama, minkäs teet. Sori vaan ihmiset!
Minkälaista palautetta singlebiisi on saanut? Jossain määrin olen ollut huomaavinani että fanit ovat tämänkin kappaleen kohdalla haikailleet ns. ”vanhojen aikojen” perään?
Jouni Hynynen: Mutta miksi? Minä en tajua ollenkaan esim. ”Tomusta ja Tuhkasta” oli meidän eka ”poppilevy” minun mielestä. Sen jälkeen tuli ”Kuolleen Kukan Nimi”, joka on muka vähän rankempi, mutta siis ihan vitun joutavaa marmatusta. Bändi on ihan samalla meiningillä, mutta osataan ehkä vähän paremmin biisejä, mutta jos ei kelpaa niin vittu olkoon kelpaamatta!
On myös sinällään huvittavaa, että ensin vitsaillaan vuosikaudet Kotiteollisuuden tekevän samaa biisiä uudestaan koko ajan, mutta jos tehdään vähän erilainen biisi niin sekään ei kelpaa.
Mainos päättyy
Jouni Hynynen: Kato mikään ei kelpaa, se on jopa hauskaa. Se kertoo just siitä välittämisestä, jengi kuitenkin ehkä ostaa sen levyn ja kuuntelee tarkemmin ja laittaa parin viikon päästä palautetta, että tämähän on ihan hyvä levy. Ekat reaktiot on aina semmoisia. Muistan kyllä itsekin syyllistyneeni, kun YUP:ltä tuli… en muista levyä, mutta missä toi Mari Rantasila laulaa ”Alla Jalavapuun” biisin Martikaisen kanssa, niin olin hyvin tuohtunut, että YUP:n levyllä on naislaulaja, että tämä ei ole hyvä, olen tuohtunut! Mutta nyt kun katsoo, ja on tullut vähän enemmän kilometrejä, niin tulee semmoinen olo, että vittu tottakai, bändit kehittyy ja musa muuttuu. Se, että itsellä on hyvä fiilis, se on tärkeintä. Et on hauskaa ja meno on hyvä, ihan vitun sama, mitä mieltä ihmiset on.
Tullaanko levyltä vielä julkaisemaan lisää biisejä ennen julkaisua tai vaikkapa musiikkivideoita?
Jouni Hynynen: Itse asiassa minä en tiedä, meidän pitäisi vähän jutella. Meillä oli Leville keikka nyt lauantaina ja siellä juteltiin levy-yhtiön tyyppien kanssa, mutta en muista mitä niiden kanssa sovittiin ”naurua”. Niiden kanssa taisi olla puhetta, että tehtäisiin vielä toinen video, mutta ei se ehdi ennen levyn julkaisua tulla, pitää vähän tutkia. Jotain maistiaisia voitaisiin tietty, laittaa koska onhan siellä rankempaakin matskua kuin toi eka sinkku.
”Emmauksen Tiellä” kappaleesta on myös kuvattu musiikkivideo, Kotiteollisuuden uraan on mahtunut niin kainalopieruvideoita kuin haudanvakaviakin, mistä syntyi idea tehdä tällä kertaa tällainen musiikkivideo?
Jouni Hynynen:Se taisi olla Sinkkosen idea, että olisi kiva puhdistaa pöytää vähän, ja vähän katsella, että mitä tapahtuu. Se oli lähinnä semmoinen halu nähdä, miltä näyttää, jos kunnolla ruvetaan putsaamaan pöytää. Jarihan on ollut vahva videovisionääri, toki minäkin olen ideoinut paljon, mutta Jari vanhana tatuoijana tietää mikä näyttää hyvältä. Jari oli miettinyt, että turpaan vetäminen näyttäsi vitun hyvälle ja olin, että mikä ettei!
Ja nyt on ollut suunnitteilla niin kuin puhuttiin, että jos joku toinen video tehtäisiin. Meillä on pari aika hyvää ideaa, saa nähdä, mitä tapahtuu. Olen jopa sanonut Jarille, että hän vois jopa ohjata seuraavan, että olisi kameramiehet paikalla ja katsotaan, mitä tehdään, jää nähtäväksi mitä tapahtuu.
Kotiteollisuus tunnetaan ahkerana keikkabändinä ja huhtikuuhun asti keikkakalenteri näyttää täydehköltä, mitä on luvassa näiden keikkojen jälkeen? Entäs kesällä, onko luvassa festareiden kiertoa koko kesän osalta?
Jouni Hynynen: Itse asiassa en tiedä, näin semmoisen listan, missä on tarkkaan määritetty kaikki keikat ensi kesälle paitsi juhannuksena on tauko, koska olen itsekin lomalla silloin. Elokuuhun asti näytti melko täydeltä, mutta en tiedä itse keikkapaikkoja, en tiedä miksi. Korhosen Hannulle vaan terveisiä, että perkele, myydään keikkoja, muttei kerrota minne. Olisi kiva tietää, mutta ehkä se ei minulle kuulu.
Kotiteollisuudelta on myös tulossa uusi kirja nimeltään ”Kotiteollisuus – Munasillaan ja Muutenkin” kertoisitko hieman mitä kirja sisältää ja mistä lähti ajatus moisen tekemiseen?
Jouni Hynynen: No siis, Mika Vuoto on ottanut meistä kuvia vuodesta 2003 lähtien ja se rupesi ehdottelemaan jossain vaiheessa, että niistä olisi kiva tehdä valokuvakirja ja minun mielipide oli, että miksi? Et sinä siitä mitään hyödy, eikä ne mitään myy, mutta se oli sitä mieltä, että kyllä hän haluaa tehdä tämän ja voisinko kirjoittaa jotain siihen. Meni kaksi vuotta, että pääsin kiinni asiaan ja viime syksynä oli ensimmäisen kerran aikaa, että kerkesin paneutua asiaan ja katoin kuvia ja muistelin, mitä oli tapahtunut ja kirjoitin tekstin. Ennen kaikkea tämä on Mikan taidejuttu, kun se on semmoinen vitun taiteilija, minä olen ollut vaan ”sidekick”. Mutta helvetin kivaa sekin oli, katella kuvia ja muistella ja kirjoitella jotain, mutta kaikki kunnia silti Mikalle.
Mitenkäs omalta osalta, onko itselläsi odottaa uusia kirjaprojekteja?
Jouni Hynynen: Voidaan odottaa, mutta ne ovat erilaisia kuin aikaisemmin. Teen luultavasti novellikokoelman, mutta voi mennä parikin vuotta ennenkuin saan ne valmiiksi.
Kotiteollisuuden edellisestä DVD:stä, ”Itärintamasta” on kulunut jo 5 vuotta, onko suunnitelmissa julkaista uutta live-DVDtä, esimerkiksi ensi vuoden puolella kun ”Hullu Ukko” ja ”Kotiteollisuus” -levyn julkaisusta tulee kuluneeksi 20 vuotta?
Jouni Hynynen:Katohan, pitkä aika! Oli tarkoitus viime syksynä julkaista ”Murheen Mailla II” kokoelman mukana DVD, mutta levy-yhtiö ei innostunut, koska DVD:t on nykyään täysin turhia. Se jäi vähän harmittamaan. Tykkäisin julkaista videokokoelman ja vois olla vähän liveä mukana, mutta tämä ei taida olla minusta kiinni. Jos levy-yhtiö on sitä mieltä, ettei niitä kukaan osta niin se on sitten siinä. Se oli minulle yllätys, että näitä ei kuulemma osta kukaan, turha julkaista. Kaikki näkyy kuulemma Youtubessa, joten kattokoot sieltä.
Kiitoksia haastattelusta ja onnea tuleviin pyrkimyksiin! Jos haluatte loppuun sanoa jotain faneille, niin sana on vapaa!
Jouni Hynynen:En minä osaa tähän mitään muuta sanoa kuin, että… hyvää matkaa jonnekin pimeyteen!