Tällä Kotiteollisuuden levyllä on neljä kappaletta, joiden nimessä on sanan ’kuolema’ jokin taivutusmuoto. Voit periaatteessa lopettaa lukemisen tähän, koska aloituslause kertoo tässä tapauksessa aivan kaiken bändin tuoreimmasta ”Kruuna / Klaava” -albumista ja ennen kaikkea sen, miten paljon mielikuvitusta tästä äänitteestä löytyy.

Merkittävä osa yhtyeen kirjoittavien tahojen paukuista lienee pakkautunut ”Laulu kuolleille” -kappaleeseen, sillä se on niin sanotusti ”ihan jeba”. Muuta annettavaa tuoreella levytyksellä ei oikeastaan ole lukuunottamatta taiteellista paluuta vuoteen 2006, jolloin Matti Vanhanen näytti sarvia ja yhtyeen solisti marssitettiin televisiossa yhtä lailla metallimusiikin ystävänä ansioituneen mediapersoonan kanssa kokeilemaan ”oikeita miesten töitä”.

Kotiteollisuudella on ikävä rooli eräänlaisena raskaan rockin Cheekinä siinä mielessä, että sen suosio menee jossain määrin musiikin laadun edellä. Yhtye on edelleen ilmiö siksi, koska se tuotti aikakauteensa sopivia kappaleita. Sama aikakausi tuotti yhtä lailla lukuisia metalliyhtyeitä, joilla on tänä päivänä takana loistava tulevaisuus ja statuksena ”etsii levy-yhtiötä”.

Kuten muuan taidemuseon johtaja horisi suurimman Guggenheim-kohun aikaan Gutenbergin galaksin ajan loppumisesta, olemme siirtyneet hyvän aikaa sitten populaarimusiikin osalta toiseen paikkaan. Maailma ei enää kaipaa pinnallista sekä naurettavaa suunsoittoa ja Grillimaisterin galaksia vaan ymmärtää merkityksellisyyden tulevan jostain aivan muualta kuin hauiksen ympärille tatuoidusta tribaalista. Herran tähden, meillä tuhansien järvien maassa on tuhansia aivan täysissä järjissään olevia aikuisia miehiä, jotka katsovat My Little Ponya, ja Suomen kovin jätkä on Arman Alizad, joka ei tosiaankaan peittele kyyneleitään televisiossa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kotiteollisuuden ollessa aikanaan koko ’äijä’ -ilmiön etulinjassa, voisi odottaa yhtyeen joko seuraavan aikaansa tai edes tekevän loistavan levyn, joka näyttää trendeille, mistä kana kusee. Sitä yhtye ei kuitenkaan tee. Mahdollisuudet sen tekemiseen ovat valitettavasti yhtä suuret kuin kanalla kusemiseen. Kotiteollisuus tekee uudella albumillaan saman, mitä se on tehnyt ”Helvetistä Itään” -levystä lähtien: raskasta, parhaimmillaan kelpo suomenkielistä metallia, jossa on yksi kaksi ”Satua Peikoista”, pari ”Helvetistä Itään” ja yksi niin sanotusti ihan jeba kappale.

Ehkä tästäkin arviosta nostavat metelin ne ihmiset, jotka eivät tule maksamaan ”Kruuna / Klaava” -levystä penniäkään mutta odottavat arvostelijan olevan reilu yhtyeelle, jota on niin paljon parjattu. Valitettavasti se tarkoittaisi sitä, että joutuisin olemaan epäreilu kaikille niille bändeille, jotka eivät ole Kotiteollisuus.

4½/10

Kappalelista

1. Leiki kuollutta
2. Kiertotähti
3. Emmauksen tiellä
4. Kuoleman kurviin
5. Huomisen jatkot
6. Kruuna vai klaava
7. Pakko on vain kuolla
8. Puolitiessä
9. Laulu kuolleille
10. Itsemurhalentäjä
11. Piru lukee Raamattua

Kirjoittanut: Sebastian Laitila