Kotiteollisuus – Maailmanloppu

Odotin Kotiteollisuuden uutta levyä kuin rankkasadetta lomaviikolla. Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja. Jos se kuitenkin on samanaikaisesti tarpeeksi notkea nuuhkimaan omaa persettään, voisiko kysymys olla viitseliäisyydestä?

Vastaus: voi. Toisaalta kysymys voi olla myös ylpeydestä. Kotiteollisuus on liian vanha tanssimaan kenenkään pillin mukaan. Sen ei enää tarvitse todistella, molemminpuolinen usko ja luottamus fanien kanssa on jo ajat sitten lunastettu, tai menetetty. Odotuksiin sitoutumattomuus ei automaattisesti ruoki luovuutta, mutta se antaa vapauksia, jollaisista keskimääräinen suurelle levy-yhtiöille kaupallisesti vastuussa oleva yhtye voi vain haaveilla. Kotiteollisuuden vapauden mahdollistaa kivijalka-asema. Perus mitsu-Petteri hakee tienvarsikeskuksesta kossupullon, sinistä lenkkiä ja Kotiteollisuus-albumin. Kotiin päästyään hän nauraa kuoren palat reisillään itseensä kohdistetulle vittuilulle. Made in Finland.

Jouni Hynynen, Jari Sinkkonen ja Janne Hongisto ovat loihtineet ”Maailmanloppu”-uutukaiselleen ilahduttavan paljon uutta. Levyn käyntiin syöksevän nimibiisin alkuriffissä hipelöidään jännällä tavalla Foo Fightersin ”Times Like These” -hitin säveliä. Ei kiusallista vielä kuitenkaan. ”Syksyä kevääsikin on” ja muut vastaavan tasoiset metaforat saavat aluksi kasvoille hölmistyneen ilmeen. Screw me, tajuan sitten ja pian alkaa naurattaa. Post-ironian aikana on oikeastaan nerokasta yllättää nokkeluuksia odottamaan tottunut kuulija kääntämällä koko homma päälaelleen.

Kotiteollisuuden vahvuus on aina ollut lyriikoiden raadollinen realismi, jonka mahdollinen ironia on muotoutunut kuulijan päässä. Kertosäe on viimeiset kymmenen vuotta ollut ”Helvetistä itään”. Se on hyvä kertosäe, mutta valitettavasti tuon alakuloisen kulun rouheimmat reinkarnaatiot (”Vieraan sanomaa”, ”Kaihola”, ”Murheen mailla”) kaluttiin hyvin pitkälti loppuun jo samannimistä kokopitkää vuonna 2005 seuranneella ”7”-albumilla. Käänteisironian kiertomomenttia lisää se tosiseikka, että ”Maailmanlopun” ollessa melodiakuluiltaan Kotiteollisuuden erilaisin kokonaisuus mainittujen albumien, sekä ”Iankaikkisen” (2006), ”Ukonhaudan” (2009) ja ”Kotiteollisuuden” (2011) jälkeen, sen parhaaksi raidaksi kohoaa kuuntelujen jälkeen vanhoja ja tuttuja latuja talsiva ”Hyvien puolella”. Myös Hammurabi-settiä jälkiteollisesti päivittävä ”Silmä silmästä, hammas hampaasta” pääsee lähelle.

Yhtyeen miksaajana, äänittäjänä ja tuottajana vuoden 1998 kakkosalbumi ”Aamenista” asti toimineen Mikko Karmilan (mm. Nightwish, Sentenced, Stone, Amorphis, Children Of Bodom) meriitiksi voidaan laskea nyanssien esiin taikomisen taito Kotiteollisuuden musiikista joka lähtökohtaisesti, no, ei vello vivahteissa. ”Maailmanlopulla” erityismaininnan ansaitsevat myös riittävän pintaan nostetut taustalaulut, joiden äänityksestä puolestaan vastaa Miitri Aaltonen.

Hieman liian vähän ”Maailmanlopusta” jo mainittujen biisiyksilöiden, sekä lyyrisesti skarpin ja kokonaisuutena rotevan ”Outoja aikoja” -vedon lisäksi kuitenkaan jää käteen. Kotiteollisuuden yhdestoista (+ coverkiekot ”Sotakoira 1 & 2”) studioalbumi pönkittää kuvaa statuksestaan tietoisesta, piilofiksusta kansallisyhtyeestä, jolle levyjen tekeminen on ennen kaikkea uuteen kesäkiertueeseen oikeuttava traditio. Mitään ryhditöntä Bon Joveilua tämä ei kuitenkaan ole, ja kun ”Maailmanloppu” vielä petraa muutamasta edeltäjästään, saadaan saldoksi OK+. Makkaraa mutustaessa voi miettiä riittääkö se.

6/10

Kappalelista:
1. Maailmanloppu 3.39
2. Musta kuu 4.24
3. Silmä silmästä, hammas hampaasta 4.26
4. Yötä vasten 3.58
5. Hyvien puolella 3.40
6. Tuhat kuolemaa 3.28
7. Outoja aikoja 4.24
8. Mennyttä miestä 3.24
9. Kepeitä multia 3.22
10. Tuhon enteet 6.40

http://www.kotiteollisuus.com/

Kirjoittanut: Eero Tarmo

Kommentit