Kotiteollisuutta parhaimmillaan ja huonoimmillaan — Arviossa ”Susirajalla”

Jouni Hynynen sitten myöntyi ja osallistui lopulta Vain elämää -TV-ohjelmaan. Siinä sivussa kuluneiden kolmen vuoden aikana on valmistunut Kotiteollisuuden uusi albumi. Onko bändi pehmentänyt tyyliään kosiskellakseen isompia yleisöjä? Vastaus tähän on nyt saatu. 

Jokaisen Kotiteollisuuden uuden albumin kohdalla esiin nousee sama puheenaihe – bändin uusiutumattomuus. On kai kahdeksannentoista kokopitkän kohdalla jo selvää, että yhtye pysyy uskollisena tyylilleen sekä hyvässä että pahassa. Haluttomuus löytää musiikkiin uusia sävyjä näkyy paikoitellen yksittäisissä kappaleissa vahvuutena, mutta tekee kokonaisen albumin kuuntelusta hieman puuduttavaa. Osaksi tästäkin syystä levyn alkupään kappaleet tuntuvat olevan selkeästi mielenkiintoisempia ja parempia kuin loppupuolisko. 

Ensimmäisenä singlenäkin julkaistu avauskappale ja myös levyn nimikkobiisi “Susirajalla” on Kotiteollisuutta parhaimmillaan. Se vetää vertoja bändin 2000-luvun alun hiteille, ja onkin selvästi albumin vahvin kappale. Sopivasti jalan alle menevää, mielenkiintoisilla lyriikoilla höystettyä heviä.  

“Suomi Perkele” on aiheena jokseenkin väsynyt, ja onhan Hynynen kirjoittanut samantyylisistä suomalaisuuden ankeista mielenmaisemista kertovia tekstejä jo monet kerrat aikaisemminkin. Muutenkin albumin sanoitukset tuntuvat liikkuvan hyvin paljon samoilla tonteilla kuin edeltäjänsä “Jumalattomat”. Kappale kuitenkin toimii sisältäen mukavaa riffittelyä ja hieman erilaista rytmitystä tuoden vaihtelua. Kertosäe uppoaa päähän kerrasta.

Toisena singlenä julkaistu “Vanha Mies” on kelpo kappale, ja pääsee hieman yllättämään rauhallisemmalla kertosäkeellään. Vaikka tässä olisivat kaikki mahdollisuudet huippubiisille, tuntuu silti että jotain puuttuu noustakseen kestosuosikin asemaan. Sanotukset liikkuvat jälleen kerran tutuilla tonteilla kertoen suomalaisuudesta, ja mainitaanhan kappaleessa muun muassa kliseinen nakkikioskilla turpaan ottaminen. Yllättävää, niinpä. 

Kun neljäs kappale alkaa soimaan, mieleen tulee ajatus onko kyseessä jokin keskeneräinen demo. “Kovaa valuuttaa” kuulostaa aluksi aivan järkyttävän huonolta, mutta useamman kuuntelun jälkeen nouseekin levyn tähtihetkeksi. Kertosäe on albumin hienoin ja nostaa kappaleen erottumaan muista. Varsinaista balladia ei albumilta löydy, mutta tämän tyylisiä kertosäkeitä olisi jopa odottanut kuulevansa enemmän. Kotiteollisuus päätti kuitenkin selvästi, että albumi ei olisi mitään pehmeää tuotantoa, vaan pääosin huutolaulettua raskaampaa materiaalia. Albumin viimeisten kappaleiden joukosta noston ansaitsee hieman kevyempi rakkauslaulu “Matkan Päässä”. 

Pidän Hynystä yhtenä Suomen parhaista sanoittajista, mutta valitettavasti tämän levyn tekstit jäävät hänen mittapuullaan etäisiksi. Yksikään kappale ei pääse pureutumaan aiheessaan pintaa syvemmälle, herättäen kuulijassa suurempia tunteita. Tällaisia tekstejä Hynynen on kyennyt tekemään useita, oli aiheena sitten rakkaus tai suomalainen melankolinen mielenmaisema. Ehkä tullaan vain siihen tosiasiaan, että kahdeksannentoista levyn kohdalla erittäin hyvänkin sanoittajan takki voi alkaa olla tyhjä.  

“Susirajalla” ei ole kuitenkaan missään nimessä epäonnistunut tekele, vaikka ei tarjoa mitään suurempia elämyksiäkään. Se on luonnollinen jatkumo Kotiteollisuuden kunnioitettavalla ja pitkällä uralla. Eiköhän bändi porskuta jatkossakin eteenpäin samaan malliin hyväksi havaitulla kaavalla.