Kotiteollisuutta pitkän kaavan mukaan Helsingissä 26.4.2019

Kotiteollisuus

Vuonna 1991 perustettu Kotiteollisuus soitti viikko sitten Helsingin The Circuksessa erikoiskeikan, jonka tarkoitus oli samaan aikaan toimia sekä lähes täydellisenä läpileikkauksena yhtyeen tuotannosta että juhlistaa rumpali Jari Sinkkosen alter egon, Otto-Pelle Kusisen, paluuta. Illan aikana yhtye nousi lavalle peräti kolme kertaa hieman eri miehityksillä. Ensimmäinen seitsemän biisin setti vedettiin pitkäaikaisella kolmikolla Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen. Toisessa, akustisilla soittimilla soitetussa osuudessa lavalle nousivat lisäksi yhtyeen tuorein vahvistus Miitri Aaltonen sekä Janne Hynynen. Vihoviimeiseksi yhtye soitti lähes täyspitkän keikan sähköisesti. Viimeisen setin rumpali Sinkkonen paukutteli asiaankuuluvasti Otto-Pelle Kusiseksi pukeutuneena, ja settien välissä koomikko Zaani ja Stam1nan Antti Hyyrynen viihdyttivät yleisöä parhaansa mukaan. Eduskuntavaaliteema oli vahvasti parodioituna esillä, koettiinhan sekin sirkus vasta muutama viikko sitten.

Illan avaussetti koostui Kotiteollisuuden neljän ensimmäisen albumin biiseistä. Tätä osuutta olin odottanut erityisellä mielenkiinnolla, sisältäväthän nuo alkuaikojen levytykset joitakin helmiä, joiden kuulemisesta olisi melko turha haaveilla normaalilla Kotiteollisuus-keikalla. Valitettavasti arpaonni ei nyt osunut niihin itselleni mieluisimpiin biiseihin yhtyeen alkutaipaleelta, mutta bändi kuulosti olevan hyvässä vedossa kevään keikkailun tiimoilta, ja kyllähän näiden ikivanhojen biisien kuulemisella oli muutakin kuin pelkkää kuriositeettiarvoa.

Kotiteollisuus

Olin etukäteen hieman skeptinen, miten kiinnostavia Kotiteollisuuden kappaleet tulisivat olemaan akustisina kuultuna, mutta yllättäen keikan akkariosuudesta muodostuikin koko illan kohokohta. ”Nyt alkaa armoton naisten vonkaus”, julisti laulaja-kitaristi Hynynen setin alkajaisiksi. Kävikin niin, että akustisella Kotiteollisuudella oli erityisen viettelevä vaikutus nimenomaan miespuoliseen yleisöön. Näin ainakin, jos mittarina käytetään yhteislaulua, johon enemmän tai vähemmän päihtyneet kaksilahkeiset lavan edessä yltyivät etenkin ”Taivas tippuu” ja ”Tämän taivaan alla” tullessa soittovuoroon. Tässä vaiheessa keikkaa esiintyjilläkin alkoi suu napsua, ja viinatilauksia tehdessä päällepuhuminen alkoi muistuttaa pitkin kevättä televisioissa kyllästymiseen asti näytettyjä vaalidebatteja. Akustinen setti päättyi varsin kokeilulliseen versioon monien suosikkibiisistä nimeltään ”Helvetistä itään”. Omat korvani ovat puhkisoiton myötä kyllästyneet tähän biisiin jo monta kertaa vuosien varrella, ja olinkin huojentunut, että siitä esitettiin nyt hieman erilainen versio akustisessa setissä. Eipähän tarvitse tuotakaan kuulla enää tänä iltana, ajattelin.

Kotiteollisuus

Korkeammat voimat olivat päättäneet toisin. Kun Kotiteollisuus nousi kolmatta ja viimeistä kertaa lavalle viime perjantaina, niin sieltähän se samainen ”autot ja asuntolainat” -biisi tuli vastaan vielä alkuperäisessä muodossaankin. Laulaja-kitaristi Hynynenkin tätä päivitteli, vaan minkäs teet. Käsky oli käynyt itse Otto-Pelle Kusiselta, ja tuona perjantaina hän oli sirkuksen kiistaton päätähti. Encoreineen kahdentoista biisin sähköinen setti sisälsi myös vaaliteemoja sisältävät kappaleet ”Varjoihmiset” ja ”Raskaat veet”, sekä yhden oman vanhan suosikkini ”Yö päivää keinuttaa”. Hengästyttävän maraton-illan vihoviimeisenä rykäisynä kuultiin yksi yhtyeen suurimmista hiteistä ”Minä olen”. Joitakin aikoja sitten yhtyeen itsensä suhtautuminen tähän diskojumputukseen oli varsin nuiva, mutta viime vuosina asenne on taas lämmennyt ja biisi on löytänyt tiensä uudelleen yhtyeen keikkasettiin, yksien ihastukseksi ja toisten vihastukseksi.

Kotiteollisuus

Settien välillä oli noin vartin pituiset väliajat, joiden aikana illan ”juontajina” toimineet Zaani ja Antti Hyyrynen pyrkivät hauskuuttamaan yleisöä, noh, milloin mitenkin. ”Tule ja pety” oli yksi tapahtuman promotoimisessa käytetyistä iskulauseista, ja Zaanin huulenheiton pysytellessä tasolla ”oottekste valmiita” mieleen tuli, että ainakin väliaikojen viihteen suhteen tuo ennakkovaroitus oli ihan aiheellinen. Keikan ulkomusiikillisen puolen oli tarkoitus olla vahvaa parodiaa menneistä eduskuntavaaleista, mutta Zaanin ja epäimartelevasti tälläytyneen Hyyrysen epämääräistä ulosantia seuratessa väliajat alkoivat tuntua lähinnä tuskastuttavan pitkiltä. Summa summarum, Kotiteollisuuden viikon takainen keikka Helsingissä oli musiikillisen monipuolisuutensa vuoksi ehdottomasti kokemisen arvoinen myös muille kuin yhtyeen innokkaimmille faneille. Eduskuntavaaliparodia ja Otto-Pelle Kusinen eivät taas olleet ihan niin hauskoja vitsejä, kuin millaiseksi ne ehkä oli tarkoitettu.

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Jessica Johanson

Kommentoi julkaisua