cof

Kouvolan suunnasta kävelee kuoleman katkuinen ruumis – Korpsesoturi ja sen samanniminen debyyttijulkaisu

Kirjoittanut Sami Elamaa - 16.3.2018

”Kuolonmetallin äpärät rankaisee!”-lausahdusteksti pilkahtaa ensimmäisenä silmille, kun katselee kouvolalaisen death metal -orkesterin Korpsesoturi debyyttijulkaisua. Tästä herää saman tien melkoinen miete päänkoppaan, että mitähän tämmöinen julkaisu oikein lupailee. Ennen kuin sukelletaan musiikin ääreen, niin kerrataan pikaisesti itse kokoonpanosta: Korpsesoturi on saanut alkunsa siinä vuoden 2014 aikoina, josta lähtien kolmihenkinen porukka on ohjannut ja pistänyt vettä myllyyn tiuhaan tahtiin. Ajan mittaan tähän päivään asti nykyinen kokoonpano toimii syystä tai toisesta kieron ja mielen kuvajaisen, yhden miehen kuolonarmeijan johtaman Juha Ahlforsin projektina, mutta meno ja meininki ei ole kumminkaan muuttunut alkuvuosista lähtien. Korpsesoturi lupailee vanhan koulukunnan death metal -bändinä musiikkia ilman ylimääräisiä hienouksia ja kikkoja.

Levyn alkumetreillä jo ensimmäinen raita ”Lumituhka” tarjoaa vajaan minuutin verran kuolemankatkuista alkumaistiaista. Pienoisen hämmennyksen jälkeen alkaa miettiä hetken aikaa, että tällaistako melskettä parinkymmenen minuutin ajan on sitten luvassa, sillä levyn omaperäinen ja kahjo prologi tarjosi melkoista soppaa heti kättelyssä. No, albumin edetessä kappale kerrallaan julkaisu tarjoaa melkoisen rujolla ja rähjäisellä soundilla kuolonmetallia koko rahan edestä, mutta siitä huolimatta levyltä löytyy melko näppäriä osuuksia. ”Pohjoinen Perkele” ja ”Veriviini” osuvat melko iskeviksi näytteiksi, joiden mätänevistä nuoteista löytyy sielua ja uudelleenkuunteluarvoa, ottaen huomioon, että musiikki on juurikin tätä simppeliä death metallia likaisilla soundeilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumin puolessa välissä tarjonta kuulostaa jokseenkin itsestään toistavilta örinöiltä, jotka eivät jaksa kiinnostaa kovin pitkään. Siellä ja täällä on joitakin ok-puoleisia osuuksia, mutta ne eivät kokoa teoksista jättäen erityisen muistettavia hetkiä mieleen. Julkaisun päätösviisu, vihaa janoava ”Kypärä” toimii edellisten junnaavien kappaleiden rinnalla paremmin, vaikkei nouse aivan levyn parhaimpiin tuotoksiin.

Ensivaikutelma Korpsesoturin debyyttilevystä tuntuu hivenen kaksijakoiselta. Albumista löytyy hyviä puolia, mutta myös niitä mätäneviä osuuksia. Ollakseen rehellisiä debyyttilevy vaikuttaa kokonaisena pakettina vielä siltä, ettei Korpsesoturi ole antanut ihan kaikkea, mitä olisi voinut levyltä kuulla. Siitä huolimatta tästä on melko rentoa jatkaa eteenpäin, ja jospa myrskyisempää ja räkäisempää tuhoa saadaan kokea tulevaisuudessa.