Kova, kovempi The Smashing Pumpkins

Edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää lähes neljännesvuosisata, mikä on aivan liian pitkä aika. Mutta nyt, viimein, The Smashing Pumpkins oli taas lavalla silmieni edessä. Ja voi pojat, odotus todellakin kannatti.

Keikka starttasi uuden materiaalin voimin, kun viime vuonna julkaistun ”Aghori Mhori Mei” -albumin kappaleet ”Edin” ja ”Pentagrams” avasivat illan. Ne loivat mystisen, lähes elokuvamaisen tunnelman. Aivan kuin olisin astunut aikakoneeseen, mutta määränpäänä oli jotain täysin uutta ja tuntematonta.

Kolmantena kuultu ”Today” räjäytti pankin. Sen tutut riffit ja melankolinen melodia palauttivat hetkessä mieleen 90-luvun huippuhetket. Tunnelma tiivistyi entisestään, kun setissä kuultiin myös oma henkilökohtainen suosikkini, ikiklassikko ”1979”, joka sai yleisön laulamaan mukana silmät kiinni, muistot mielessä. ”Tonight, Tonight” -kappaleen jälkeen alkoi hienoinen suvanto, josta noustiin neljän kappaleen ja keikan päättävään hittikimaraan, joka päättyi ”Machina/The Machines of the God” -albumin hittiin ”The Everlasting Gaze”. Näin jälkeenpäin muistelen erityisen lämmöllä Berlin-bändin hittiä ”Take My Breath Away”, joka kuulosti samalla todella oudolta mutta samalla juuri siltä, miltä sen kuuluukin kuulostaa Billy Corganin laulamana.

Bändi tarjoili keikan aikana tarkoin rakennetun settilistan, jossa uusi ja vanha materiaali limittyivät sulavasti toisiinsa. Noin keikan puolivälissä Billy Corgan pysähtyi hetkeksi kiittämään yleisöä ja kertoi keikan olevan loppuunmyyty – ja tunnelmasta päätellen se ei yllättänyt ketään. Visuaalisesti keikka oli upea. Valot rytmittivät upeasti kappaleita ja korostivat musiikin tunnelmia. Saundit olivat täydellinen napakymppi: jokainen nyanssi, riffi ja Corganin laulu kuului selkeästi, eivätkä edes jäähallin puitteet vieneet niitä mennessään.

Lavan kokoonpanosta on mainittava energinen ja karismaattinen naiskitaristi Kiki Wong, joka toi lavalle raikkaan tuulahduksen uutta dynamiikkaa. Wong pysytteli hienoisesti taustalla ja antoi Corganin ja Ihan edustaa bändiä lavalla tuoden keikkaan kuitenkin sopivasti yleisön kosiskelua ja soittamisen iloa. Vanha tuttu James Iha puolestaan keskusteli ajoittain Corganin kanssa lavalla, ja kaksikon välinen huumori ja lämpö loivat intiimin tunnelman suurten riffien keskelle.

Keikan päättyessä, muiden bändin jäsenten jo poistuttua lavalta, Billy Corgan jäi vielä hetkeksi seisomaan lavalle. Outro soi taustalla, ja hän kiitti yleisöä hiljaa mutta vilpittömästi – hetki, joka jäi kummittelemaan mieleen vielä pitkään keikan jälkeenkin. The Smashing Pumpkins tarjosi illan, joka oli paitsi kunnianosoitus menneille vuosille myös vahva osoitus siitä, että bändi elää ja hengittää tässä hetkessä. Jos seuraavaan kertaan menee taas 25 vuotta, kantaa tämä keikka sen yli.

Kappalelista:

1. Edin
2. Pentagrams
3. Today
4. Bullet With Butterfly Wings
5. Muzzle
6. 1979
7. Porcelina of the Vast Oceans
8. Sighommi
9. Take My Breath Away (Berlin-cover)
10. Mayonaise
11. 999
12. Disarm
13. Tonight, tonight
14. Cherub Rock
15. Where Boys Fear to Tread
16. Jellybelly
17. Bodies                                                                                                                                      
18. Ava Adore
19. Stand Inside Your Love
20. Zero
21. The Everlasting Gaze

Kuva: Tomi Vesaharju