Kreikkalainen Stone Cold Dead jyrähtää ”Lava Flowsilla”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 1.7.2017

Runnovaa, groovaavaa ja virkistävää. Sitä kaikkea on kreikkalaisen Stone Cold Deadin esikoislevy ”Lava Flows”, joka yhdistelee ankarasti groovaavaan metaliin kokeellista rockia. Myönnän että määritelmä on hankala, mutta se on oikeastaan kuvaavin ilmaisu debyytin kohdalla. Kitara- ja bassoriffit ovat raskaita mutta äärimmäisen koukuttavia. George Bokoksen ääni on karhea kuin teräsvilla, mutta samaan aikaan miellyttävää kuunneltavaa. ”Lava Flows” on kokeellista ja progressiivista ja tuo uutta näkökulmaa hevin kirjavaan tarjontaan.

Stone Cold Deadin debyytti julkaistiin jo vuoden 2015 lopulla, mutta kun hiljattain löysin yhtyeen, ajattelin että esikoislevy ansaitsisi esittelynsä. Yhtyeellä on persoonallinen soundi, joka voisi viehättää muitakin kuin minua. Yhtyeessä vaikuttavat vokalisti-kitaristi George Bokos, basisti Charis Pazaroulas sekä rumpali Dimitrios Dorian. Dorianin lisäksi albumilla kuullaan kahden muunkin rumpalin soittotaitoja: Yannis Stavropoulosta kappaleilla 1-3 ja George Kolliasta kappaleilla 7-9. ”Lava Flows” pitää sisällään yhdeksän kappaletta, jotka ovat kestoltaan viidestä minuutista seitsemään. Yli kuusiminuuttinen ”Climbing The Cave” aloittaa albumin vahvasti ja tuo esille kylmiä sekä kolkkoja riffejä. Kappale kärsii pienestä tahmeudesta, mutta ”Cyclone Speaking” tuo esiin Stone Cold Deadin tarttuvaa ja monipuolista puolta. ”Cyclone Speaking” leikittelee temmoilla ja Bokos murisee niin matalalta kuin pystyy. Kertosäkeissä Stavropoulos tulittaa terävästi basaria ja kuullaanpa kappaleessa muutamat kitarasoolotkin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Nimikkokappale vie Stone Cold Deadin groovaavuutta vielä pykälää isommaksi. ”Lava Flowsin” alussa on puoliminuuttia kestävä alkumelodia, jonka jälkeen riffit vyöryvät kunnolla. Tässäkin kappaleessa yhtye vaihtelee tempoa, jonka seurauksena kertosäkeet tuntuvat räjähtävän vasten kasvoa. Progressiivisuus paistaa läsnäolollaan kun yhtye ilottelee kitara- ja bassosooloilla. Kreikkalaisyhtye hyödyntää monipuolisuutta ja vaihtelevuutta myös muissa kappaleissa. ”The Black Snakessä” tulee esille Stone Cold Deadin aggressiivisempi puoli, mutta vasta seuraava kappale varastaa huomion kunnolla.

”Hubrism” alkaa kytevillä, säröisillä riffeillä ja taustalla kaikuvalla kuiskaavalla puheella. 40 sekunnin jälkeen tuodaan esiin murskaavat ja päätä nyökyttävät riffit. Bokoksen laulu kuulostaa mahtipontisemmalta kuin aiemmin ja kertosäkeissä rutistetaan kuulija vahvaan otteeseen. ”Deconstructing The Architect” rikkoo kaavaa yli kaksiminuuttisella instrumentaalisella alkusoitolla, joka pakottaa jalat liikkeelle. Kappaleessa kuullaan Bokoksen erilaisempaa laulutyyliä ja myös erilaisempaa musiikillista tyyliä, joka tuo mieleen Faith No Moren ja Alice In Chainsin. Esikoislevyn päättävä ”And The Tree Becomes A Sphere” on albumin ”kevyin” kappale, jos näin voidaan puhua ”Lava Flowsin” kohdalla. Kappale on kuitenkin aavistuksen rauhallisempi kuin muut, vaikka päätösraidassa kuullaankin Bokoksen raivokasta laulamista.

Stone Cold Deadin debyytti on hiukan vajaan tunnin mittainen matka koukuttavan metalin maailmaan. ”Lava Flowsin” kokonaisuus on selkeä eikä siltä löydy kappaletta, joka ei istuisi siihen. Osassa kappaleissa kokeelliset elementit nousevat esiin, kun toisissa on keskitytty progressiivisuuden antiin. Kaikista kappaleista kuulee että yhtye on antanut kaikkensa eikä mitään ole jätetty puolitiehen. Levylle ei myöskään ole yritetty ujuttaa kevyitä fiilistelykappaleita, mikä on hyvä, sillä ”Lava Flows” ei niitä kaipaa. Hienoisesta tasapaksuisuudesta levy kuitenkin kärsii, mikä luonnollisesti vaikuttaa kokonaiskuvaan. Jos satut tykkäämään progressiivisesta metalista, suosittelen sinua kuuntelemaan alta alkajaisiksi ”Hubrism”-kappaleen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen