Muun muassa death metal -pumppu Total Devastationin ja sludge-pärisijä Demonic Death Judgen myötä kannuksensa hankkinut Kreyskull lähestyy kuulijaa stonerin ja muutaman vuosikymmenen takaisen rokkenrollimetkuilun innoittamana. Aikaisemmat meriitit eivät kuulu kakkoskiekko ”Tower Witchillä” kuin kosmeettisesti. Hymynaamainen Black Sabbath kohtaa rennonletkeän stoner-asenteen, ja vaikka parin vuoden takainen ”Year Of The Octopus” jäikin itseltäni käsittelemättä, on jo ensipyöräytyksen jälkeen syytä nostaa tassua ammattitaitoisten tekijämiesten perinnetietoisuudelle. Milloin viimeksi kuulit aidosti groovaavaa ja jopa mielenkiintoiseksi haukuttavaa alataajuusrokkia? Tai kuten yhtye itse tahtoo rakenteitaan kuvailla: heavy rock’n’doomia?

Kreyskull on malliesimerkki harvinaisesta sävellyskynästä, jonka ei tarvitse piirtää paperille jatkuvasti uusia eksperimenttejä haistelevaa materiaalia ollakseen nälkäinen ja vakuuttava. Rento, tarttuva ja mukavasti vaikkapa Fu Manchuun kallellaan oleva riffittely ei ole sen enempää sivu- kuin pääosassakaan, sillä kontrasti vokalisti Kari Killgastin tyylipuhtaaseen fiilistelyyn on juuri sopiva. Hakulin kielisoitinveljekset näyttävät siis jälleen, mistä hyvät sovitukset on tehty. Siinä missä laulu ottaa instrumentaaliosastoon nähden huomattavankin isoa roolia (”Evil Absolute Blues”, ”El Chupacabra”), nojaa etenkin koko platan avauskolmikko erinomaisesti rollaaviin riffeihin ja sopivan kukkoileviin kikkelisooloihin. Mainittakoon myös ”Abomination Junglen” hassu rytminen jammailu, joka haiskahtaa sivistyneeltä lauantai-illan klubitakkishow’lta teatraalisessa kynttilänvaloympäristössä. Siis siinä positiivisessa mielessä, ainakin näin mielikuvissa. Kaiken kaikkiaan raidat tuntuvat kantavan oletusarvoa pidemmälle juuri 70-lukuun viittaavan äänimaailmansa turvin, mikä on kaiken kaikkiaan tervetullut ratkaisu.

”Tower Witch” sisältää ilmeisesti myös dramaturgisen selonteon lyriikoiden muodossa, mutta valitettavasti tällä kertaa itse musikaalinen anti ajaa kaiken sanallisen sanoman yli. Toimivimmillaan levy on suoranaista korvakarkkia ja innostusta herättävää erityisesti genreen taipuvaisille, heikoimmillaan miellyttäväksi taustamusiikiksi naamioitua easy listening -metallia. Oli miten oli, arvottaa allekirjoittanut Kreyskullin kaltaisen orkesterin hahmotelman musiikillisesta kokonaisuudesta varsin korkealle. Kun käytännössä vain reilu seitsenminuuttinen viimeinen hidas ”Kingdom Falling” aiheuttaa lievän puutumisreaktion, voidaan todeta Kreyskullin valinneen aseensa odotuksiin nähden erinomaisesti. Kollegoiden hypetykseen perustuvia Judas Priest -vaikutteita en tosin kykene ”Tower Witchiltä” löytämään. Hevirokkidoomin todistaminen elävänä lieneekin välttämätöntä, mikäli Kreyskullin kokonaispaletista haluaa innostua vieläkin enemmän.

8/10

Kappalelista: 

01. Night of the Waking Octopus
02. Abomination Jungle
03. The Man Who Lived Before
04. Tower Witch
05. Forest of the Great Unknown (intro)
06. Soulway Station
07. Evil Absolute Blues
08. El Chupacabra
09. Kingdom Falling

Kirjoittanut: Tomi Salmi