”Kriittisyys omaa tekemistä kohtaan on lisääntynyt” – haastattelussa Lazy Bonez

Pitkän linjan tekijämuusikoista koostuva Lazy Bonez julkaisee neljännen studioalbuminsa ”Eye Of The Sky” 20. lokakuuta. Kaaoszine istahti alas yhtyeen basistina ja taustalaulajana toimivan Jaakko Kauppisen kanssa keskustelemaan tulevan albumin materiaalista sekä bändin urasta.

Miten syksy on lähtenyt teillä käyntiin?

Jaakko Kauppinen: Kiitos kysymästä! Siitähän se jatkui mihin kesä loppui tai ainakin melkein. Eritoten me odotellaan malttamattomina tuon uuden albumin julkaisua ja sen vastaanottoa.

Teiltä ilmestyy 20. lokakuuta uusi albumi ”Eye Of The Sky”. Millainen prosessi levyn tekeminen oli?

Jaakko Kauppinen: Se oli oikeestaan aika kiireetön ja stressitön prosessi ilman deadlineja tai levy-yhtiön asettamia reunaehtoja. Ei vähiten tuohon stressittömyyteen vaikutti se, että meillä on koko olemassaolomme ajan ollut oma levy-yhtiö – basistin (siis minun) omistama E·X·R METAL Records. Eka albumimme VOL.1 puserrettiin kokoon noin vuodessa, mutta tätä uutukaista työstettiin valmiiksi noin kolme vuotta. Halusimme olla lopputulokseen sata prosenttisesti tyytyväisiä, että lopputulos kuulostaisi omaan korvaan oikeasti hyvältä. Otimme esimerkiksi joidenkin biisien laulu osuuksia useamman kerran uudestaan juuri oikeanlaisen tunnelman saavuttamiseksi, kuunneltiin miksauksia ja haettiin sopivaa balanssia asioille. Albumilla olevat biisit on pääosin minun (basisti Jaakko Kauppinen) ja kitaristi Markku Mähösen käsialaa. Jotkin biisit saatiin valmiiksi muutamissa viikoissa, mutta esimerkiksi ’Shield Of Pride’ biisiä työstettiin lähes kaksi vuotta. 

Miten vertaisitte albumia musiikillisesti edeltäjäänsä ”Kiss Of The Nightiin”?

Jaakko Kauppinen: ’Eye Of The Sky’ on järjestyksessään neljäs studioalbumimme. Itsestäni tuntuu, että osuimme sillä niin sanotusti ’häränsilmään’. Edellisellä albumilla otimme askelia vähän modernimpaan suuntaan. Sekin oli – totta kai – mielestäni aivan loistava albumi, mutta en ehkä ollut aivan tyytyväinen siihen tyyliin, siihen suuntaan mihin olimme menossa. Laskin jossain vaiheessa, että albumien keskimääräinen tempo oli noussut albumi albumilta: VOL.1 (131 BPM), Alive (134 BPM), Kiss of the Night (146 BMP). Halusin uuden albumimme ottavan suuntaa enemmän sinne alkuaikojemme äänimaailmaan ja tyyliin – musiikillisille juurillemme. ’Vähemmän on enemmän’, ’ei nopeuteta biisejä’, ’tehdään suoraviivaista mutta hyvää’ – nuo oli semmoisia perusperiaatteita, mitä haluttiin korostaa tällä albumilla.

Millaisia teemoja albumilla käsitellään?

Jaakko Kauppinen: Jokainen biisi kertoo oman tarinansa, eli tämä ei ole niin sanottu ’teema-albumi’ eikä biisien välillä ole mitään punaista lankaa. Biisit kertovat muun muassa kauniista naisista, parisuhteen haasteista, eletystä elämästä, itsetunnosta sekä tästä hullusta maailmanmenosta. Se mikä yhdistää näitä biisejä, on tämä meidän tunnistettava Lazy Bonez soundi. 

Mitkä levyn kappaleista ovat omia suosikkejanne?

Jaakko Kauppinen: Jokaisella on varmasti omat suosikkinsa, mutta itse nostaisin seuraavat biisit albumin kohokohdiksi.

’Burn for Me’ biisissä on aika yksinkertainen rakenne, mutta se saa ainakin minun jalat liikkeelle ja polkemaan lattiaa mukanaan. Tässä on myös mahtavan tunnelmallinen ja kaunis kitarasoolo!

’Lay to Rest’ biisissä on albumin ainoa feat. artisti liidilaulussa, Noora Louhimo. Aivan mahtava vokalisti ja biisi – tulee lattiat puhtaaksi kun Noora pyyhkii ne äänellään.

’Eye of the Sky’ eli albumin nimibiisi. Jos minun pitäisi valita vain yksi biisi tältä albumilta, niin se olisi tämä. ’Let the music do the talking’, kuten sanotaan.

’Shield of Pride’ oli ensimmäinen biisi, jonka saimme valmiiksi tältä albumilta, vaikka tämän työstäminen veikin eniten aikaa. Me melkein hylättiin tämä biisi, koska ei meinattu löytää sopivaa melodiaa, mutta syntyihän se sieltä lopulta… Ja tähänhän me tehtiin myös aika kiva musavideokin, missä professori Jorma Uotinen näyttelee sirkuspelleä.

Millä tavoin koette kehittyneenne biisintekijöinä vuosien aikana?

Jaakko Kauppinen: Jotain varmuutta lienee vuosien mittaan karttunut. Toisaalta kriittisyys omaa tekemistä kohtaan on lisääntynyt. Esimerkiksi VOL.1 albumille työstettiin biisit sen enempää asioita miettimättä – mentiin vaan fiiliksen mukaan, äänitettiin mitä äänitettiin ja se oli siinä. Nykyään sitä on aika kriittinen niin omaa kuin muidenkin tekemistä kohtaan, mutta on silläkin omat hyvät puolensa. Se on vähän semmoista tasapainoilua asioiden kanssa, kun toisaalta pitäis pysyä rentona ja herkkänä eikä liikaa nysvätä asioita.

Kappaleillanne on vuosien saatossa kuultu useita eri vierailijoita. Kenen kanssa haluaisitte tehdä vielä uudelleen yhteistyötä?

Jaakko Kauppinen: Onhan noita vierailijoita kieltämättä ollut aika monta tässä vuosien varrella. Oikeastaan heidän kaikkien kanssa yhteistyö on lähtenyt hetken mielijohteesta biisejä työstettäessä. Päähän on vaan tullut sellainen tunne, että ’tää biisi vois kuulostaa hyvältä Udon laulamana ja tässä vois toimia Tony Martinin vokaalit’. Eli me ei oikeastaan mietitä näitä etukäteen vaan musiikki tekee sen meidän puolesta. Ne ideat mahdollisista vierailijoita tulee ihan spontaanisti. Ja täytyy sanoa, että lähes kaikki kysymämme artistit ovat lähteneet hommaan mukaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Mutta olishan se aika mageeta saada vaikkapa Adele, Sia tai Lady Gaga vierailemaan johonkin meidän biisiin. Oli tuossa itse asiassa niinkin jännä juttu valmisteilla, että olis tehty yks biisi, missä laulaa AC/DC:n edesmennyt vokalisti Bon Scott, mutta siitä lisää joskus toiste.

Uusi albumi julkaistaan myös vinyylinä. Onko teille itsestään selvää, että julkaisette musiikkinne fyysisessä formaatissa vielä vuonna 2023?

Jaakko Kauppinen: Kyllä me ollaan sen verran vanhan liiton miehiä niin musiikkimme kuin muidenkin asioiden suhteen, että julkaisut pitää tehdä myös käsin kosketeltavina tuotteina. Ja tosiaan tämä uutukainen on ensimmäinen LP formaatissa julkaistava Lazy Bonez albumi. Niin, ja kyllähän käytäntö on osoittanut, että vielä nuo fyysiset tuotteet menee kaupaksi – esimerkiksi edellinen vuonna 2019 julkaistu ’Kiss Of The Night’ albumimme nousi fyysisten albumien virallisella myyntilistalla peräti kolmanneksi julkaisuviikollaan.

Kuinka uudet kappaleet toimivat mielestänne keikkoja ajatellen?

Jaakko Kauppinen: Me on otettu jo pari uutta biisiä keikkasettiin (Shield Of Pride, Miss Gasoline) ja ihan hyvin ne on toimineet. Ehkä ihan kaikkia biisejä ei tässä kohtaa treenata keikkakuntoon, mutta varmasti jokunen sieltä vielä nostetaan settilistaan. Ja viime kädessähän se meidän edessä oleva yleisö on niitä parhaimpia kriitikoita, jotka kertoo meille miten ne settilistaan otetut uudet biisit heidän mielestään toimii.

Onko teillä ollut viime aikoina paljon keikkoja?

Jaakko Kauppinen: Tänä vuonna meillä oli neljä keikkaa, eli ei niin hirveesti. Meillä ei olekaan tarkoitus mennä keikkojen perässä paikasta toiseen ilman sen kummempia tavoitteita. Me itse tiedetään ja tunnistetaan tämän bändin arvo eikä me enää haluta lähteä polkemaan keikkaliksoja tai tekemään juttuja ihan vaan hyväntekeväisyyttämme – siinä ei ole mitään järkeä. Onhan se yhdenlainen haaste, kun yritetään tasapainotella festareiden ja keikkapaikkojen kanssa tässä asiassa. Toki me halutaan jotain jäävän bändin kassaankin tästä touhusta, millä koetetaan kasvattaa ja viedä bändiä eteenpäin. Jokaisella keikalla pitää olla kuitenkin jokin merkitys, miksi sen teemme. Totta kai yleisö – meidän fanit – on kaiken toiminnan keskiössä. Heitä vartenhan me tätä juttua tehdään ja toivoimme todella heidän löytävän myös tämä uuden albumimme.

Millaisia tavoitteita teillä on bändinä lähitulevaisuudelle?

Jaakko Kauppinen: Bändin yhteinen päätös oli, että pidetään loppuvuoden keikkakalenteri tyhjänä, katsotaan miten tämä uusi albumi otetaan vastaan ja vähän sen mukaan, siitä vastaanotosta riippuen, lähetään rakentamaan asioita ensi vuodelle. Me ollaan kuitenkin aika varovaisia liikkeissämme ja ollaan kasvatettu tätä bändiä pitkäjänteisesti tämän reilun kymmenen vuoden aikana, pikkuhiljaa, albumi albumilta. Tällä hetkellä me painitaan jossain ylemmässä keskisarjassa suomalaisten metallibändien tatamilla. 

Millaisia haasteita olette kohdanneet bändinä, joka toimii itsenäisesti?

Jaakko Kauppinen: Ekana täytyy kyllä todeta, että kilpailu musabisneksessä on todella kovaa. Bändejä riittää vähän joka lähtöön ja suurin osa niistä haluaa nousta sinne ’lauteille’ vetämään omia biisejään. Vain muutamat harvat bändit pääsee siihen asemaan, että saavat kiinnityksen johonkin isompaan levy-yhtiöön ja sitä kautta monenlaisen tuen omalle toiminnalleen. Toisaalta sekään ei ole tae loppuelämän toimeentulolle ja siksi tällaisena itsenäisenä bändinä toimimisessa oman levy-yhtiön ’tukemana’ on myös omat hyvätkin puolensa. Ne toiminnan avaimet on täysin omissa käsissä, niin hyvässä kuin pahassakin.

Koetteko, että ihmisiä on nykyään hankalampi saavuttaa klassisella heavy metallilla kuin ennen?

Jaakko Kauppinen: Onhan se myönnettävä, että heavy metallin parhaimmat päivät oli jossain kultaisella 80-luvulla. Musakenttä pirstaloituu yhä vaan pienempiin segmentteihin, tarjontaa on päivä päivältä enemmän ja siten erottuminen massasta on yhä vaikeampaa. Ei enää riitä, että kaveripiirin kautta saa jokusen ihmisen kiinnostumaan bändisi musiikista, käymään keikoilla ja hyvällä tuurilla ostamaan vaivoin tekemääsi musiikkia. Lazy Bonez on ollut olemassa vähän päälle kymmenen vuotta ja tänä aikana me ollaan saavutettu ihan kohtalainen kuulijakunta. Ei metallimusiikki ole mihinkään katoamassa, mutta toden totta – uusien kuulijoiden saavuttaminen ja kiinnostuksen kynnyksen ylittäminen on aika vaikeaa. Ilman mainontaa ja promoamista pää pysyy tukevasti pinnan alapuolella – ei ole pelkoa siitä, että bändisi huomattaisiin. Ja kun noiden valtakunnallisten radiokanavien soittolistoille pääsee vain ne isojen levy-yhtiöiden nimet, niin pitää koettaa rummuttaa muilla keinoin sitä omaa juttua, kuten noilla some-alustoilla. Niitäkin (siis noita SOME juttuja) tulee koko ajan lisää, ettei tahdo oikein perässä pysyä eikä edes jaksa ottaa niitä kaikki haltuun. Ei viittis työntää joka päivä omaa rumaa naamaa eetteriin kaikkien pällisteltäväksi, mutta sepä se on pelin henki tällä hetkellä – jos et ole koko ajan näkösällä, niin alkaa nimi unohtumaan. Ja vaikka lataat musavideon YouTubeen, niin ei meidän tasolla olevat metalli -genren bändien biisit saa lähellekkään samaa huomiota ja katselukertoja kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta siitäkin huolimatta me tehdään pää pystyssä juuri sellaista musiikkia mistä me tykätään, missä meidän juuret on eikä lähdetä juoksemaan trendien perässä.

Mitä toivoisitte muuttuvan kotimaisella metallikentällä?

Jaakko Kauppinen: Meidän metalliveljien sekä siskojen olisi tärkeintä pitää yhtä – tukea toinen toisiamme ja pitää yllä hyvää henkeä. Vaikka jokainen bändi tekeekin sitä omaa juttuaan ja tavallaan me kilpaillaan niistä samoista kuulijoista ja tilaisuuksista päästä keikoille, niin me ollaan kuitenkin marginaalinen ryhmä esimerkiksi iskelmään verrattuna. Me ollaan niin sanotusti samalla puolella eikä pitäis olla kateellisia jonkun toisen bändin menestyksestä. Pidetään yllä tätä heavymetallin ilosanomaa, että totuus ei pääse unohtumaan. ’Long live rock’n’roll’