Krokus – Big Rocks

Hard rockia veivaava sveitsiläinen on yksi rockmaailman klassikkoyhtyeitä. Tämä AC/DC-kopioksikin leimattu yhtye nousi kaikkien tietoisuuteen yli kolme vuosikymmentä sitten ”Headhunter”-albumillaan. Nyt yhtye on kuitenkin julkaisemassa hieman erilaisemman albumin: Krokuksen peräti kahdeksastoista albumi ”Big Rocks” sisältää covereita rockmaailman klassikoista.

”Big Rocks” alkaa siitä, mistä raskaampi musiikki sai alkunsa, eli Black Sabbathista. Krokus esittää Black Sabbathin ”N.I.B.:n” tällä albumilla lyhennettynä instrumentaaliversiona. Kuitenkin, ennen kuin päästään jyräämään raskaiden kitaroiden kera ”N.I.B.:n” tahdissa, kuullaan 50-60-luvun rätisevää mutta rauhallista jazzahtavaa musiikkia. Avausraidan jälkeen kuullaan Queen-cover ”Tie Your Mother Down”. Se sisältää kunnon rock-meininkiä, jonka vaistoaa jo ensimmäisten rock-kiekaisujen aikana. Krokuksen versio kunnioittaa alkuperäistä, mutta on kuitenkin Krokuksen näköinen veto.

Seuraavaksi kuullaan ”My Generation”, jossa Krokus on saanut pidettyä saman rouhevuuden, joka on myös The Whon alkuperäisessä kappaleessa. Pientä miinusta tulee taustalauluista, jotka olisivat voineet kuulua hieman paremminkin. Vieläkin pysytään 60-luvun rock-klassikoissa, kun kuunnellaan, miten Krokuksen käsissä vääntyy The Troggsin kappale ”Wild Thing”. Kyseinen kappale on hyvää jatkumoa albumin edellisille biiseille. Krokuksen lisäämät kertsin taustalla soivat kitarat toimivat loistavasti, vaikkakin alkuun ne eivät oikein tunnu sointuvan yhteen kertsin laulumelodioiden kanssa.

Raidalla viisi on yksi omia henkilökohtaisia lempparikappaleitani – ”The House Of The Rising Sun”. The Animalsin alkuperäistä versiota kunnioitetaan tyylillä, mutta Krokuksen versio on jopa parempi kuin alkuperäinen. Krokus onnistuu nostamaan tämän kappaleen täysin toisiin sfääreihin. Se onnistuu myös pitämään yllä alkuperäisen version melankolisuutta, mutta myös tuomaan siihen silti tiettyä rosoisuutta sekaan. ”The House Of The Rising Sun” on ehdottomasti yksi tämän albumin parhaimpia kappaleita.

Kuuntelija joutuu kuitenkin laskeutumaan alas pilvistä, kun kuullaan, miten Krokus onnistuu vetämään Neil Youngin ”Rockin’ In The Free Worldiä”, jota en itse muuten voi sietää. Krokus kuitenkin onnistuu tekemään kappaleesta ihan siedettävän, mutta ei kuitenkaan vieläkään vakuuta minua kappaleen hienoudesta. Tästä siirrytään Blues Brothers -meininkiin, kun Krokus vetää ”Gimme Some Lovinin’”, joka itse asiassa on alun perin Spencer Davis Groupin kappale. ”Gimme Some Lovin’” on ehkä muokatuin kappale koko albumilla, vaikka siitä kyllä tunnistaa, mikä kappale on kyseessä. Mielestäni Krokuksen versio olisi tarvinnut taakseen ehdottomasti Blues Brothersin version taustalla soivan torvisektion, jotta ”Gimme Some Lovin’” olisi noussut jopa ”The House Of The Rising Sunin” ohi. Ilman taustatorvia ”Gimme Some Lovin’” voittaa kuitenkin ”Rockin’ In The Free Worldin”.

Nyt ovat omat odotukset todella korkealla ja kovat paineet Krokuksella, kun kuullaan klassikoiden klassikko eli Led Zeppelinin ”Whole Lotta Love”. Krokus kuitenkin onnistuu, kovista paineista huolimatta, ja laulaja Marc Storacen ääni muistuttaa lähes Robert Plantia – mikä on mukava lisä. Kuten muissakin tämän albumin kappaleissa, alkuperäistä versiota kunnioitetaan muuttamatta sitä radikaalisti. Ainoa eroavaisuus Krokuksen versiossa löytyy rummuista, jotka ovat erilaiset kuin alkuperäisessä versiossa, mutta kukaan ei kyllä voi korvata John Bonhamia.

”Summertime Blues” on yksi tämän albumin vanhimpia kappaleita. Tämä Eddie Cochranin rock’n’roll-klassikko nimittäin julkaistiin 50-luvun lopussa. Krokus kykenee kuitenkin päivittämään kappaleen tämän päivän soundeihin sopivaksi tyylillä. Seuraavaksi on luvassa vähän ”tuoreempaa” tavaraa, kun kuullaan kappale, jossa ensimmäistä kertaa kuultiin sana ”heavy metal” – eli Steppenwolfin ”Born To Be Wild”. Alkutahtien aikana ei välttämättä tunnista kappaletta, mutta kun tutut sanat ”Get Your motor running…” soivat, ei tarvitse arvuutella, mikä kappale on kyseessä. Muuten Steppenwolfin klassikko vääntyy varsin kivuttomasti Krokuksen vasaran alla.

Raidalla 11 on Bob Dylanin aikaansaannos ”Quinn The Eskimo”, joka on itselleni hieman tuntemattomampi kappale. Krokuksen version jälkeen oli pakko käydä kuuntelemassa Dylanin alkuperäinen versio, joka tuntui kovin sekavalta verrattuna Krokukseen. Seuraavaksi olisi luvassa hieman Rolling Stonesin materiaalia, nimittäin ”Jumpin’ Jack Flash”. Tässä kappaleessa tulee esiin se, miksi Krokusta on väitetty AC/DC-kopioksi. Laulaja Stroracen ääni muuntautuu lähes Bon Scottiksi ja kitarat ovat kuin suoraan AC/DC:ltä. Rollareiden klassikko on kuitenkin kaiken kaikkiaan Krokukselta hyvä veto – mitä siihen lisäämään.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä albumin viimeistelee Krokuksen oma klassikkokappale ”Backseat Rock N’ Roll”, joka on tätä albumia varten uudelleenäänitetty. Muihin ”Big Rockin” kappaleisiin verrattuna ”Backseat Rock N’ Rollista” välittyy eniten yhtyeen innostus soittamista kohtaan, ja siihen onkin mukava päättää tämä albumi.

Yleensä cover-albumit ovat joko täysin floppeja tai sitten mestariteoksia. Krokuksen tapauksessa ”Big Rocks” on yllättävän mahtava bändin näköinen kokonaisuus. Albumi ei vaadi ylimääräistä keskittymistä, ja kaikki 13 kappaletta kulkevat nopeasti ohitse. Alkuperäisiä versioita kunnioitetaan, eikä niitä ole muokattu liikaa Krokuksen tyyliin sopiviksi. Joiltain osin yhtye onnistui jopa parantamaan kappaletta, minkä voi todeta esimerkiksi ”Rockin’ In The Free Worldissä” tai ”Quinn The Eskimossa”. Suurin yllättäjä ”Big Rocksilla” on kuitenkin ehdottomasti ”The House Of The Rising Sun”, joka iskee suoraan tunteisiin. Tämä albumi sopii jokaiselle, joka arvostaa blues-vivahteista rockia ja haluaa kuulla rock-klassikoita päivitetyllä soundilla.

8½ / 10


Kappalelista:
KaaosZine levyt
1. N.I.B.
2. Tie Your Mother Down
3. My Generation
4. Wild Thing
5. The House Of The Rising Sun
6. Rockin’ In The Free World
7. Gimme Some Lovin’
8. Whole Lotta Love
9. Summertime Blues
10. Born To Be Wild
11. Quinn The Eskimo
12. Jumpin’ Jack Flash
13. Backseat Rock N’ Roll

https://www.facebook.com/KROKUSonline/?fref=ts
http://krokusonline.seven49.net/en/news/news2.htm

Kirjoittanut: Tia Salmela

Kommentoi julkaisua