Kuilu avautuu syvänä, synkkänä ja brutaalina muttei täysin ilman toivonpilkahdusta – Arviossa Haunted Shoresin kakkoslevy “Void”
Huomasin muutama päivä sitten ilokseni, että Spotify suositteli minulle uutta Haunted Shoresia. Yllätys oli varsin positiivinen, sillä tieto yhtyeen uudesta musiikista oli mennyt täysin ohi. Kyseessä on Peripherysta tuttujen kitarataitureiden Mark Holcombin ja Misha Mansoorin instrumentaalinen sivuprojekti. Nautin suuresti Peripheryn instrumentaalipuolesta mutta laulutyylin aiheuttaessa täysin vastakkaisia tuntemuksia tarjosi Haunted Shores aikanaan juuri sellaista korvakarkkia, jota olin vailla. Sittemmin olen oppinut kuuntelemaan myös ensiksi mainittua, mutta uusi Haunted Shores -materiaali on kuitenkin erittäin tervetullutta. Myös siksi, ettei se suinkaan ole pelkkää laulutonta Peripherya vaan mukana on muitakin elementtejä.
Musiikkia voisi kuvailla black metalin, djent-rytmien sekä Peripherylle ominaisten kiemuraisten kikkailuriffien toimivaksi ristisiitokseksi. Jo avauskappale “Hellfiren” alkutahdit antavat kattavan kuvan yhtyeen annista: Kappale käynnistyy lo-fi-efektin läpi (minua pätevämmät oikaiskoon, mikäli termi on väärä) toistetulla introlla, joka kumartaa vahvasti Norjan suuntaan. Sen jälkeen siirrytään tiukkaan dempattuun ja alarekisteristä soitettuun djent-tyyliseen riffiin, minkä jälkeen esittelyvuoron saa teknisempi riffittely. Pidän aina siitä, että eri tyylejä sekoitellaan ennakkoluulottomasti ja mikä sen parempaa, kun se onnistuu näin hyvin!
Edellämainittuja peruselementtejä löytyy joka kappaleesta, tosin vaihtelevissa määrin. Kakkoskappale “OnlyFangs” edustaa raskaampaa, vinksahtaneempaa ja synkempää osastoa, kun taas sitä seuraava “When In Oslo” on melodisempi ja rauhallisempi kappale. Hiukan ironista, sillä pelkän nimen perusteella voisi ajatella kappaleen lukeutuvan levyn mustempaan antiin. Sanoja “melodinen” ja “rauhallinen” ei myöskään pidä ottaa kovin kirjaimellisesti, sillä musiikki on kautta levyn todella intensiivistä, mikä on onneksi otettu huomioon rytmityksessä: albumin kesto jää alle 40 minuutin ja hengähdystaukoja tarjotaan kahden ambient-kappaleen muodossa. Niistä ensimmäinen, ”Null”, on äänimaailmaltaan melko synkkä, kun taas ennen päätöskappaletta kuultava “Void” on rauhoittava, ilmava ja upealla tavalla eeppiseksi kasvava esitys.
Sopivalta tuntuu myös se, ettei levyn päättävä “Nocturnal Hours” pidä sisällään raskainta mahdollista tykittelyä, vaan sen pääpaino on melankolisissa, hiukan Opeth-tyylisissä melodioissa. Kappaleella kuullaan myös yhtyeen “Viscera”-EP:lläkin vieraillutta saksofonitaituri Jørgen Munkebya. Albumi päättyy lopulta samankaltaiseen lo-fi-riffiin, jolla se myös alkoi.
Haunted Shoresin uniikki tapa yhdistellä mustaa metallia brutaaleihin ja teknisiin elementteihin ei petä tälläkään kertaa. “Voidin” materiaalissa on tarttumapintaa jo ensikuuntelulla, ja sen skitsofreenisimmatkin riffit alkavat avautua kuulijalle useamman kuuntelukerran myötä. Kuilu on synkkä ja täynnä kauhuja, mutta uutta sukellusta on vaikea vastustaa.
