Kuin Alter Bridge ja Myles Kennedyn soolotuotanto samojen kansien sisällä – arviossa ”The Art Of Letting Go”
Myles Kennedy on mies, joka ei esittelyjä juuri kaipaa, mutta miehestä puhuttaessa ei voi olla mainitsematta hänen monipuolista taustaansa. Ensimmäiseksi Kennedy on tehnyt nimeään ja ääntään tunnetuksi Alter Bridgen keulilla, mutta moni voi tunnistaa hänet myös yhteistyökuvioista Slashin kanssa. Vokalisti kun on julkaissut peräti kolme albumia Slash ft. Myles Kennedy and The Conspirators -nimen alla. Tämän lisäksi Kennedy on julkaissut kolme sooloalbumia, joista viimeisin ilmestyi viime viikolla. Toisin kuin kaksi edellistä pitkäsoittoa, ”The Art Of Letting Go” ei ole täysin edeltäjiensä kaltainen.
Kennedy julkaisi vuonna 2018 mykistävän debyyttialbuminsa ”Year Of The Tiger”, jolla hän käsitteli kauan sitten hautaamaansa surua ja katkeruutta isäänsä kohtaan. ”The Ides Of March” oli teemaltaan toisenlainen ja seurasi esikoispitkäsoittoa kolme vuotta myöhemmin. Siinä missä esikoisalbumin äänimaailma on vähäeleinen ja väkevä, on toisen pitkäsoiton äänimaisemassa jo enemmän melodisuutta ja sähköisyyttä. Tuoreimmalla äänitteellä ulosanti on suuntautunut entistä enemmän Alter Bridgen suuntaan, mikä kuuluu erityisesti albumin alkupuolella niin nimikkokappaleessa kuin ”Say What You Will” -kappaleen kohdalla.
Muutos ei ole radikaali, mutta kuitenkin häkellyttävä, sillä Kennedyn sooloalbumit ovat aiemmin olleet soundillisesti erillään Alter Bridgestä. Toisaalta muutos on luonnollinen ja ymmärrettävä, vaikka hieman harmillinen, sillä Kennedyn hillitympää tyyliä on ollut mukava kuunnella. ”Mr. Downside” ottaa askeleen Kennedyn soolotuotantoa kohti, kun ”Miss You When You’re Gone” on jo selvästi lähempänä. Myös ”Behind The Veil” on soundillisesti jo niin lähellä Kennedyn soolouran alkutuotantoa, että olisi sopinut ”Year Of The Tigerillekin”. Albumin pääpaino on kuitenkin raskaammassa äänimaisemassa, mikä näkyy sen punaisena lankana.
Mainos päättyy
En ole pitänyt alkutuotannon tyyliä koskaan yhtyeiden kohdalla tärkeänä, mutta Kennedyn uusimman albumin kohdalla huomaan peilaavani sitä voimakkaasti hänen esikoisalbumiinsa. Syynä lienee se, että kyseinen albumi teki syvän vaikutuksen ja tiedostan haikailevani sen perään. Olen kuitenkin onnellinen, ettei Kennedy ole lähtenyt toistamaan kaavaa, vaikka onkin ulosantinsa puolesta lähestynyt pääyhtyettään. ”The Art Of Letting Go” kun sisältää hänen hienoa äänenkäyttöään, teräviä riffejä ja pohdiskelevia sanoituksia.
”The Art Of Letting Go” on monisävyisempi kuin edeltäjänsä. Pitkäsoitolla yhdistyvät Kennedyn soolotuotannon pelkistetty mutta väkevä ulosanti sekä Alter Bridgelle ominainen mahtipontisuus. Ikään kuin Kennedy olisi halunnut saada molemmat vahvuudet samojen kansien sisälle. Kokonaisuus ei ole yhtä vavahduttava kuin aikaisemmin, mutta kuulija saa silti paljon sulateltavaa tälläkin kertaa. Ennen kaikkea laatu on juuri niin korkea kuin Alter Bridgen nokkamieheltä voi odottaakin.
Kappalelista:
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
