Kuin Eclipsen ja Cyhran hybridi – arviossa Crownen ”Wonderland”
Crowne vaikuttaa äkkiseltään tavanomaiselta rock-yhtyeeltä, mutta lähempi tarkastelu osoittaakin asian päinvastaiseksi. Yhtyeellä on useita kytköksiä eri ruotsalaisyhtyeisiin: vokalisti Alexander Strandell vaikuttaa Art Nationissa, Jona Teen on tullut tunnetuksi H.E.A.T.-yhtyeestä ja John Levén Europesta, kun taas Love Magnusson vaikuttaa Dynatzyssä ja Christian Lundqvist The Poodlesissa. Elokuussa ilmestynyt ”Wonderland” on Crownen tuorein pitkäsoitto ja samalla kolmas, jonka yhtye on julkaissut viiden vuoden sisällä. Crowne on siis varsin tuottelias tapaus.
Niille, joille Strandellin äänenkäyttö on entuudestaan tuttu, voivat odottaa jälleen kuulevansa karismaattista laulua ilman suurempia rosoisuuksia. Vokalistin ääni kukoistaa kaikilla kappaleilla, tuoden samalla niihin kaivatun lisäpiristeen valovoimaisuudellaan. Ja mitä tulee itse Crownen ulosantiin, on se paikoitellen yllättävän lähellä niin Eclipseä, kuin Cyhraakin, kuulostamatta kuitenkaan kummankaan kopiolta. ”Wonderland”-albumilta voi löytää myös hienoisia Sonata Arctica -vivahteita, kun Crownen ilmaisu on väkevimmillään ja Strandellin äänenkäytöstä löytyy Tony Kakkomaisia piirteitä.
Crownen tuorein pitkäsoitto uhkuu melodisuutta ja mahtipontisuutta. Vaikka pitkäsoiton jokainen kappale palvelee kokonaisuutta, ovat teokset kuitenkin sellaisia, että ne pärjäisivät itsenäisinäkin julkaisuina. Albumi itsessään sisältää sävytteisiä eroavaisuuksia, mutta fokus on aina melodisessa rockissa. Crowne ei siis ole keksinyt pyörää uudelleen, mutta olisihan yhtyeen kolmannelta albumilta voinut odottaa enemmänkin. No, ainakin Crowne osaa pistää bileet näyttävästi pystyyn.
Mainos päättyy
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
Mainos päättyy