Kuin väriä vaihtava kameleontti – arviossa Vaasa Palaa ja ”sun trvumojen soundtrvck”
Vaasa Palaa – tai typografisesti vvvsv pvlvv – julkaisi tänä syksynä esikoispitkäsoittonsa ”sun trvumojen soundtrvck”. Ennen tätä yhtye oli itselleni lähinnä satunnainen nimi, jonka musiikkia kuvailtiin kevytheviksi maustettuna rockin, metallin, nu-metallin, popin ja emon elementeillä. Mieleeni nousi väistämättä kysymys: millainen sekamelska mahtaa debyytillä odottaa? Samalla kokonaisuus herätti myös vilpitöntä uteliaisuutta.
Alun intro toivottaa kuulijan tervetulleeksi albumin maailmaan ja virittää tunnelman odottavaksi. Ensimmäinen varsinainen kappale, ”sä et oo nvrsisti, muttv”, esittelee bändin kevythevi-estetiikan ytimekkäästi jo pelkällä kertosäkeellään. Omaksi suosikikseni nousee kuitenkin seuraavana kuultava ”lvskuvvrjo”, jonka raskas ja jyräävä ote vie mennessään, ja jonka voi jo kuvitella toimivan keikoilla vähintäänkin railakkaasti. Sen jälkeen kuultava, huomattavasti kevyempi ”nvururvitv” muodostaa selkeän kontrastin. Pelkästään jo nämä kolme kappaletta osoittavat, mistä Vaasa Palaa on oikein tehty, ja lunastavat lupauksen monipuolisesta tyylikirjosta.
Vaikka ”nvururvitv” on musiikillisesti kepeän kuuloinen, sitä se ei todellakaan ole lyriikoidensa puolesta. Sanoituksissa esiintyy esimerkiksi seuraava laini: ”Montako kevättä vielä täytyy sinnitellä, että ei välitä vittuukaan enää”. Tyylillisesti taas mieleeni tulee hieman esimerkiksi Apulanta, ja jos kuulisin tämän biisin ensimmäistä kertaa vaikkapa radiosta, kiinnittäisi se varmasti huomioni.
Vaasa Palaa pitää sen minkä lupaa, eli bändin musiikista löytyy paljon eri tyylilajeja sulassa sovussa. Vaikka niiden kirjo on melkoinen, pysyy levykokonaisuus tiiviisti kasassa ja kuulija yllätetään biisi toisensa jälkeen. Itselläni ensimmäinen levyn kuuntelukerta menikin siihen, että bongasin kaikki eri tyylit, jonka jälkeen vasta pystyin syventymään sen sanoituksiin.
Lyriikat ovat poikkeuksellisen rehellisiä ja niitä voi kuoria esiin kerros kerrokselta, kuin kitkerää sipulia. Tekstit vaihtelevat hienovaraisista kielikuvista varsin suoraan puheeseen, jättäen kuulijalle varaa omaan tulkintaan. Useampi kohta kiinnitti oman huomioni, kuten esimerkiksi ”svttuuhvn sitä” -kappaleessa kuuluva sanaleikki: ”Jos ei usko sattumaan, täytyy itse laittaa sattumaan”.
“Sun trvumojen soundtrvck” omaa varsin makean, purkkapinkin värisen kannen, jollaisia ei näe kovin usein. Nopeasti ajatellen mieleeni tulee oikeastaan vain HIMin ”Razorblade Romance”. Vaikka tämä ensivaikutelma saattaa jopa johtaa hieman harhaan, kantta pidempään tarkastelemalla sieltä alkaa löytyä vihjeitä albumin todellisesta hengestä. Katseeni kiinnittyy erityisesti peiliin ja sen heijastuksessa näkyvään pääkalloon.
Kuuntelen musiikkia niin paljon, että päässäni soi lähes aina enemmän tai vähemmän tietoisesti joku kappale. Se voi olla mainosjingle, lempibiisi tai somessa väkipakolla syötetty karmea päivän ”hitti”. Yhteistä niille on se, että jokin tekee niistä niin omalaatuisia, että ne jäävät väkisin mieleen. Eräänä päivänä huomasin mielessäni pyörivän jotain täysin uutta ja jouduin hetken miettimään, mikä biisi oli kyseessä. Se oli Vaasa Palaan ”sä et oo nvrsisti, muttv”. Tämä kertonee, miten syvälle bändi onnistui itseeni iskemään.
