Kuin viini, joka paranee vanhetessaan – klassikkoarviossa 10-vuotias The 69 Eyesin ”X”

Kirjoittanut Päivi Närvänen - 28.9.2022

Tummanpuhuvat goottirockin valtiaat eli The 69 Eyes julkaisi syyskuussa 2012 järjestyksessään 10. studioalbuminsa nimeltä ”X”. Nuclear Blastin kautta julkaistun levyn nimeksi tuli siis sen järjestysnumero roomalaisittain. Albumi oli bändille eräänlainen juhlajulkaisu vokalisti Jyrki 69:n kertoman mukaan, ja samaan aikaan lanseerattiin myös bändin oma nimikkoviini The 69 Eyes Red. Viini on sittemmin jo poistunut markkinoilta, mutta onneksi ”X” on vielä nautittavissa.

Pitkäsoitto käynnistyy yllättävän aggressiivisena rokkaavan ”Love Runs Away” -biisin myötä, joka kuulostaa erittäin lupaavalle ja lataa kovat odotukset albumia kohtaan. Aloitusbiisin lisäksi levyn todellisia helmiä ovat ehdottomasti ”Tonight”, ”If You Love Me The Morning After” ja ”I Love The Darkness In You”.

Levyn ainut, mutta sitäkin enemmän korvaan pistävä tyylirikko on ”I’m Ready”, jonka taustalauluista vastaavat ruotsalaisartistit Gladys del Pilar sekä Crashdïetista tutut Eric Young ja Martin Sweet. Myöskään singleksi irrotettu ”Borderline” ei pysty lunastamaan niitä odotuksia, mihin The 69 Eyes parhaimmillaan pystyy.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tällä albumilla yhtye kuulostaa edelleen omalta itseltään, mutta vivahteissa on selkeästi havaittavissa uudistumista sekä aikaisempaa kevyempää, ehkä suorastaan jopa pop-musiikkiin kallistuvaa otetta. Biiseihin on upotettu hienoja melodioita ja sävelkulkuja, ja voi vain arvailla kuinka paljon lopputulosta on hiottu teon aikana. Myös Jyrki 69:n tulkinta on herkempää ja moniulotteisempaa kuin mitä aikaisemmin on totuttu kuulemaan.

Oikeastaan on hieman harmi, että näinkin kova levy on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle. Kappaleet eivät ole jääneet myöskään pysyviksi keikkojen settilistoihin, mutta se ei toisaalta ole ihme, koska The 69 Eyesillä hittimateriaalia riittää livenä soitettavaksi. ”X” jakaa varmasti mielipiteitä suuntaan, jos toiseenkin, ja luultavasti osa bändin alkuaikojen faneista pitää albumia surkeana ja kaupallisessa mielessä tehtynä. Toisaalta hienoinen uudistuminen uran tässä vaiheessa on tehnyt yhtyeelle vain hyvää ja todennäköisesti tuonut tullessaan uusia faneja. Tämän albumin viehätys ei haihdu useammankaan kuuntelukerran myötä, vaan sen haluaa pyöräyttää levylautasella yhä uudelleen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy