Kuinka Dave Lombardo taisteli tylsistymistä vastaan Slayerin soittaessa samat biisit illasta toiseen? – rumpali paljastaa kikkailleensa pitääkseen itsensä virkeänä
Kun soittaa Slayerin kaltaisen massiivisen bändin kanssa, pääsee kiertämään ympäri maailmaa esiintyen suurille ihmisjoukoille. Jokaisella keikalla kuitenkin soitetaan usein tietyt kappaleet, joita pääsee soittamaan illasta toiseen väsymiseen asti. Siinä on vaarana kyllästyä kappaleeseen.
Näin kävi ymmärrettävästi rumpalivirtuoosi Dave Lombardolle. Mutta kuinka Lombardo taisteli tylsyyttä vastaan? Rumpali paljastaa tuoreessa Protonic Reversalin haastattelussa, millä hän piti itsensä kasassa.
”Slayerin polun muuttaminen oli vaikeaa. He todella pitivät kapeasta markkinaraostaan, eivätkä he halunneet poiketa siitä liikaa. Mutta livenä pystyin olemaan vapaa joidenkin rumpufillien ja muutamien muutosten suhteen. Minulla oli tapana saada bändin kaverit sekaisin, kun loin todella omituisen fillin. Se sai heidät kääntymään ympäri ja sanomaan: ’Mitä vittua tuo on?’. Ja sitten laskeuduin ykköselle”, Lombardo aloittaa ja jatkaa:
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
”Mutta luulen, että aloin olla luova, koska tunsin musiikin niin hyvin. Minulla oli siis tilaa pelleillä. Miksi en soittanut jotain rumpuosuutta levyä äänittäessäni? Siitä olisi tullut paljon parempi. Kun on soittanut jotain niin kauan…”
”Luin kerran, että Mick Jagger sanoi: ’Luoja, olisimme tehneet Satisfaction-kappaleen vähän paremmin, jos olisin tiennyt, että soitamme sitä lähes 60 vuotta.’ Kävin läpi vähän samaa asiaa omien rumpuosieni kanssa. ’Aion tehdä näin.’ ’Se tuplabassorumpuosuus Angel Of Deathissa. Tiedätkö mitä? Aion pidentää sitä hieman’. Tai ’Lisään virvelirollin keskelle sitä.’ Minulla oli hauskaa sen kanssa.”
”Ja se johtui siitä, että olin kai oppinut niiltä muusikoilta, joiden kanssa olin työskennellyt aiemmin. Ja se auttoi mielestäni – minua henkilökohtaisesti – nauttimaan hetkistä lavalla. Kun kiertueella soittaa samoja kappaleita kuukausi toisensa jälkeen, vuosi toisensa jälkeen, siitä tulee hieman puuroa. Joten se auttoi minua tavallaan viihdyttämään itseäni lavalla, katsomaan, voisinko laittaa kitaristit pulaan, voisinko hämmentää heitä.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy