”Nuoriso on pilalla.” Vanhemmilla sukupolvilla ja ikäluokilla on tapana päivitellä ja kritisoida sitä, miten hunningolla nykyajan nuoriso on. Ilmiö on ollut olemassa aina, mutta teknologian, älypuhelimien ja sosiaalisen median myötä se on nykyään entistä enemmän iholla. Ja ehkä juuri vanhempien ikäluokkien kritiikistä nuorisoa kohtaan sai Ikinä kipinän luoda ”Millenniaalin itsehoito-opas epävarmaan aikuisuuteen” -albumin.

Kouvolasta ponnistaa yksi tämän hetken kiinnostavimpiin ja persoonallisimpiin kotimaisiin yhtyeisiin lukeutuva Ikinä. Modernia metallia djentin ja popin vivahteilla soittava yhtye julkaisi viime vuoden loppupuolella pitkästi nimetyn toisen albuminsa. Nimensä mukaisesti ”Millenniaalin itsehoito-opas epävarmaan aikuisuuteen” käsittelee useissa kappaleissa elämää millenniaalien perspektiivistä. Millenniaalit, joista käytetään myös termiä y-sukupolvi, kattaa ihmiset, jotka ovat syntyneet 80- ja 90-luvuilla. Erityisen kiinnostavan ja hauskan levystä tekee se, että Ikinä koostuu nuorista soittajista, jotka ikänsä puolesta lokeroituvat millenniaaleiksi. Näin ollen yhtye voikin kirjoittaa kappaleiden sanoitukset oman kokemusmaailmansa pohjalta niin kuin musiikissa on yleensä tapana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Se, mikä tekee ”Millenniaalin itsehoito-opas epävarmaan aikuisuuteen” -albumista erityisen hauskan ja nokkelan, on (oletettavasti) vahvalla itseironialla kirjoitetut sanoitukset. ”En tullu pysähtyy” ottaa herkullisesti käsittelyyn nykyaikana korostetun ”täysillä tekemisen ja legginseihin pukeutumisen”, mihin toki moni vanhemmankin sukupolven edustaja voi samaistua. ”Ei oo helppoo” nostaa teatraalisesti esiin elämän raadollisuuden ja vastoinkäymiset, kun puhelimesta loppuu toisinaan akku, tai täydellisesti laitettu tukka lentää silmille. Samalla tematiikalla jatkaa myös ”Ttu mun elämä on jees”, joka tuo aiheeseen uutta näkökulmaa.

Ikinän sanoituskynä on terävä ja naseva, mikä käy nopeasti selväksi albumia kuunnellessa. Vaikka kynä tuntuu olevan terävimmillään millenniaalien elämää dramatisoivissa kappaleissa, ei terä haparoi vakavammissakaan kappaleissa, mistä ”Tulisilla hiilillä” ja ”Paljaana” ovat hyviä esimerkkejä. Lyriikoiden lisäksi Ikinälle on annettava tunnustusta myös musiikin puolesta. Yhtyeen hyödyntämät voimakkaat ja rytmikkäät riffit saavat luut liikkeelle ja radikaalit tahdin muutokset varmistavat, että kuulija pysyy otteessa. Lauluosuudet hoidetaan yhtyeessä kahden vokalistin, Katariina Sorsan ja Tuuli Pajun, toimesta. Laulajien äänenkäyttö poikkeaa toisistaan siten, että toinen laulaa puhtaat lauluosuudet, kun toinen hoitaa vastaavasti murinaosaston. Sorsan ja Pajun muodostama kombinaatio on hyvä, ja sen turvin Ikinästä saadaan irti entistä enemmän tunnetta ja voimaa.

Toiseksi pitkäsoitoksi ”Millenniaalin itsehoito-opas epävarmaan aikuisuuteen” on hyvä paletti, jolta hahmottuu selkeästi Ikinän vahvuudet ja riemastuttava persoonallisuus. Kaikki albumin kappaleet eivät onnistu välttämättä vakuuttamaan kuuntelijaa, mutta albumilta löytyy monta todella onnistunutta teosta. Kaiken kaikkiaan Ikinän toinen albumi on hyvä ja monipuolinen, joka povaa vahvaa ja näyttävää tulevaisuutta kouvolalaisyhtyeelle.

8/10

Kappalelista:

1. Senkin millenniaali
2. En tullu pysähtyy
3. Viinalaulu
4. Lässyä tarinaa
5. Tulisilla hiilillä
6. Maailmannapa
7. Ei oo helppoo
8. Ttu mun elämä on jees
9. Koneiston rattaissa
10. Paljaana

Ikinä Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy