Paha Kaksonen on Jyväskylän seuduilta ponnistava rouheaa rokkia suomeksi soittava rykmentti, jolla on uraa takanaan jo reilu kymmenen vuotta. Muutama vuosi sitten he liittoutuivat legendaarisen Rajuilma -bändin vokalistin, Rane Rautiaisen kanssa. Rajuilma on jo hyvän aikaa ollut manan majoilla, mutta Paha Kaksonen on jatkanut samalla hedonismin viitoittamalla syntisellä polulla. Yhteiskeikkojen ja vuosi sitten ilmestyneen ”Syökää, juokaa, naikaa” -singlen jälkeen yhtye palaa jälleen rikospaikalle ”Turha sota” -EP:n myötä. Kokopitkää albumia on lupa odotella myöhemmin syksyllä.

EP:n avaa videonkin tuekseen saanut nimibiisi. Tarttuvan melodian omaava kappale tuntuu aluksi soundeiltaan ohkaiselta, mutta heti kun Rautiainen aukaisee suunsa, tunnelma muuttuu. Kappale muuttuu täyteläiseksi, ja vanhalle Rajuilma-diggarille Ranen ääni on kuin kauniin karhea kotiinpaluu. Teksti ei ole ihan yhtä tehokkaan tarttuva kuin Rajuilman aikoinaan, mutta huonoksi sitä ei voi sanoa. Sanavalinnat ovat juuri Rautiaisen suuhun sopivia, ja moni parisuhde tuntee eittämättä lauseen ”sä et suostu tinkimään, enkä minä nöyrtymään”. Mitä enemmän biisiä kuuntelee, sitä paremmalta se kuulostaa. Kitaroissa on makeat soundit säkeistöjen aikana ja soolot ovat hyvällä tavalla hyvin epätyypillisiä suomenkielisessä kevyessä musiikissa.

Toinen biisi ”Ei se satu” on yhtyeen vanhempaa tuotantoa yli kymmenen vuoden takaa. En ole alkuperäistä versiota kuullut, mutta jälleen teksti on kuin Rautiaista varten tehty. Biisi ei aluksi ole kauhean menevä, ja kuulostaa jopa hieman junnaavalta. Kipaleeseen pätee kuitenkin sama homma kuin ”Turha sota” -biisiin; mitä enemmän kuuntelet, sitä enemmän pääsee biisiin sisään. Ei kappale ihan mikään kuningasralli ole, mutta aika usein sitä kuitenkin huomaa hyräilevänsä kertosäettä.

Kahden edellisen lisäksi EP:lle on laitettu kaksi Rajuilman biisiä yhdessä heitetyltä ”Paha kaksonen plays Rajuilma” -keikalta Jyväskylän Lutakosta. ”Kova biisi” kulkee kuin alkuperäinen aikanaan, ja itseäni suuresti harmittaa, että en itse ole päässyt tätä vielä livenä todistamaan. Viimeisenä ”Muisto” -biisi kertoo monimuotoisesti ihmissuhteista ja niiden tavoitteista sekä vaikeuksista. Biisissä on mukana myös Ranen lisäksi toinen Rajuilman jäsen Bona, joka hoitelee koskettimet. Lopputilutuksissa Rane lausuu niin voimakkaalla painolla kappaleen ydinajatuksen, että siitä ei jää mitään kyseltävää.

EP:n biiseissä rock on rajua, ja naisten kanssa ei ole kuin ongelmia. Kaikesta huolimatta juna puksuttaa aina eteenpäin eikä periksi anneta. Kaikkia biisejä leimaa vahvasti Rautiaisen elämää nähnyt ääni, joka takaa jokaisen saatavissa olevan uskottavuuspisteen. Tämä ei ole mitään poikain turhaa uhoa, vaan miehet hoitavat hommat. Levyn kansi antaa hyvän kuvan hikisestä meiningistä, ja sitä odottelen sekä levynä että livenä. Sinällään hieman kaksijakoista, että pitääkö tähän suhtautua täysin uutena juttuna, ja jättää vertailut menneeseen kokonaan? Toisaalta epäreilua uusien biisien kohdalla verrata jo aikanaan tehtyihin juttuihin, mutta kun niiden henki on niin vahvasti läsnä aina biisejä myöden. Joka tapauksessa tämä EP on hyvä alkumaistiainen ja jättää kiihkeän janon/nälän tulevaa varten.

8 / 10

Kappalelista:
Turha sota
Ei se satu
Kova biisi
Muisto