Kulttibändit Spiritus Mortis, Satan ja Pentagram tykittivät elinvoimaisina Nosturissa
Viime lauantaina Helsingin Nosturissa oli niinkin saatanallinen tapahtuma, ettei sitä saanut itse paholaisen keksinnöllä eli rahalla mainostaa Facebookissa. Kuulemma Pentagramia edeltävä lämppäri Satan on nimeltään liian epäsopiva tämmöiseen. Voldemort-ilmiön takana on ajatus siitä, että yritys saa itse päättää, mitä kielenkäyttöä pitää hyvän maun rajojensa ulkopuolella. Steelfestin järjestämä tapahtuma hiveli kyllä omia makunystyröitäni.
Melko viime hetkillä tarjontaan lisättiin minulle ennestään tuntematon bändi, ihan kuin neljä bändiä olisikin koettu liian vähäiseksi. Helsinkiläisen Satan’s Fallin jälkeinen ruotsibändi The Order of Israfel kuulosti itse asiassa hyvin mielenkiintoiselta. Keskityn kuitenkin kekkereiden kolmeen viimeiseen esiintyjään, sillä juuri ne loihtivat minut paikalle.
Spiritus Mortis tarkoittaa ’kuollutta sielua’. Suomen vanhin doom metal -yhtye on seitsemän vuoden horroksen jälkeen todistanut olevansa yhä voimissaan tänä vuonna ulos tulleella timanttisella ”Year is One” -levyllään. Maijalan veljekset Teemu ja Jussi bassossa ja kitarassa ovat bändin perustajajäseniä. Vokalisti Sami Hynninen tunnetaan myös muun muassa bändeistä Reverend Bizarre, Lord Vicar, KLV ja The Puritan. Doom-pastorilla on vankka seuraajakunta. Bändin aktivoituminen innostaa, ja mielestäni parempaa lämppäriä Pentagramille saa etsiä.
Mainos päättyy
Rummut ja kitarat ponkaisivat ”The Man of Steel” -biisin ensimmäisenä ilmoille. Metsästykseen sopiva kappale nosti sykettä ja oli yleisölle puhdasta hunajaa. ”The God Behind God” -albumin voimallisen ensimmäisen kappaleen jälkeen edettin saman levyn ”Curved Horizoniin”, joka laskee tempoa pysyvästi yhtyeen show’lle. Uunituoreelta levyltä saatiin kuulla vain kappale ”Holiday in the Cemetary”, joka kyllä toimi erittäin hyvin yksinäänkin ja kestää sentään kymmenen minuuttia. Soittolistasta puolet rakennettiin Jumalan takaisen Jumalan levyn biiseistä, joista kuultiin viimeisimpänä ”Death Bride”. Se alkaa kauniilla ja raskaalla laahaamisella asettaen sopivan tunnelman makaaberin rakkauslaulun lopputaipaleelle. Havahduin ihailemaan sanoituksia ja niiden taitavaa käyttöä.
Spiritus Mortis viimeisteli esityksensä biisillä ”Rise from Hell”. Siinä ennustetaan ja kuvaillaan saatanan nousua sekä mahdollisesti kutsutaankin sitä. Basisti ja solisti osoittivatkin nousevasti ylöspäin ”He will rise again” -säkeen kohdalla liekinpunaisissa valoissa. Tämä kappale sen kuin hidastuu vuosi vuodelta. Tuntuu kuin tavoitteena olisi ollut häivyttää kappale yhteen maailmassa jo väreilevän taajuuden kanssa. Eihän biisi toki huono ollut, mutta itse pidän studioversion tempoa nautinnollisempana.
Satan nousi odotetusti lavalle ja toi myrskyn mukanaan aloittaessaan ”Trial by Fire” -kulttiklassikollaan, joka on bändin vuoden 1983 debyyttilevyltä ”Court in the Act”, samoin seuraavaksi soitettu ikikova ”Blades of Steel”. Yleisön villiintyminen oli taattu, vaikka aikaisemmin illan venyminen ehtikin paikoin viedä mehut. Olutta kulutettiin paljon, mutta se oli vain sivuseikka siinä, että lahjakkaasti soitettu musiikki ja korkea miesääni seivästi paatuneimmatkin estot. Taikasormet Steve Ramsey ja Russ Tippins ovat olleet mukana aivan taipaleen alusta alkaen. Bändin edustama brittimetallin uusi aalto on yksi lempigenreistäni. Nosturin äänentoisto toimi hyvin ja pettymyksiltä vältyttiin, vaikka asetinkin riman melko korkealle.
Mainos päättyy
Sotateema oli vahvasti läsnä Satanin keikassa, minkä huomasi alkukeikan biisivalinnoista. Kolmas esitys kiteyttää linjan. ”Devil’s Infantry” on vuonna 2015 julkaistulta levyltä ”Atom by Atom”. Tässä kontekstissa albumin nimestä tulee mieleen tietenkin atomipommit, ja esitetty biisi tarkoittaakin suomeksi paholaisen jalkaväkeä. Se alkaa marssinomaisesti, ja vokalisti Brian Rossin yhdyttyä mukaan mielikuvat sotatilanteesta tuoksuivat ilmassa. ”Life Sentence” -levyn ”Siege Mentality” otettiin onneksi toisena biisinä mukaan. Oikeastaan studiolevyistä ainoastaan ”Suspended Sentence” jätettiin kokonaisuudessaan setin ulkopuolelle.
Pentagram kruunasi show’n ja Bobby Liebling valloitti jälleen sydämet! Black Sabbathin katuversioksi kuvailtu bändi aloitti samoilla kahdella ”Relentless”-debyyttialbuminsa biiseillä kuin vuosi sitten Jyväskylän Lutakossa; ensiksi tuli ”Death Row” ja toiseksi ”All Your Sins”. Kyseessä on selkeästi hyväksi havaittu kokonaisuus. Kaikki esitetyt biisit ovat korvakuulokkeilla kuunneltuina herkullisia, mutta livenä vielä parempia. Doomin pioneerin sanoitukset ovat iskostuneet sisimpääni siinä mitassa, että voisin varmaan unissanikin hoilata mukana.
Seuraavaksi tuli cover… Nina Simonen ”Don’t Let Me Be Misunderstood” -kappale on niin hieno – ja niin koveroitu. Minun täytyy kyllä myöntää, että tykkään näistä vain The Animalsin versiosta. Sanat sopivat mielestäni herttaiselle Bobby-diivalle, mutta musiikillisesti se ei minusta toiminut, mutta ainakin tuli jotakin uutta.
Nosturi on meluisa paikka ja kannattaa ottaa korvatulpat mukaan tai käyttää sätkäfilttereitä, ettei esimerkiksi kitaransoitto satuta korvia. Victor Griffinin kitaran särö oli sopivan yliampuva, volume oli myös kaakossa. Tuttuni mielestä taas Greg Turleyn bassoäänet eivät olleet harmoniassa kitarasoundien kanssa, mutta homma korjaantui keikan loppupuolella.
Joka tapauksessa legendaarisen illan pääesiintyjä todellakin ansaitsi paikkansa.”Kuolleista herätetty” Bobby Liebling on bändin ainoa alkuperäinen jäsen, ja hän pystyy onneksi muiden soittajien ja fanien avustuksella tarjoamaan fantastisen show’n näinkin kauas Atlantin toiselle puolelle.
DJ Astron valitsema musiikki oli enimmäkseen raskasta ja saatanallista, kuten itse tapahtumakin. Blue Öyster Cultin ”Astronomy” soi yömyöhään viimeisenä, ja DJ sai siitäkin pisteet kotiin.
Pentagramin settilista:
Death Row
All Your Sins
Don’t Let Me Be Misunderstood (Nina Simonen cover)
Sign of the Wolf
Sinister
Forever My Queen
Starlady
When the Screams Come
Dead Bury Dead
Curious Volume
Broken Vows
Relentless/The Devil’s Playground/Relentless
Last Days Here
Be Forewarned
20 Buck Spin
Mainos päättyy
Teksti: Sari Kivijärvi
Kuvat: Jani Kormu