Kun aavikkotuulet ja astraalipöly kulkeutuivat Jyväsjärven rannalle – Idän Voima Ja Death Hawks toivat progressiivisen ja psykedeelisen rockin Lutakkoon
Harvassa ovat olleet klubikeikat kuluneen pandemian aikana, joten kun sellaisia tarjotaan, niihin kannattaa osallistua. Etenkin jos esiintyjinä on mielenkiintoisia nimiä. Jyväskylän elävän musiikin sydän, Jelmu, järjesti 17. syyskuuta Lutakkoon todellisen progressiivisen rockin illan, kun tuore yhtye Idän Voima, ja kymmenvuotista uraansa juhlistava Death Hawks järjestivät harmonisen rock-illan.
Death Hawksin syntymäpäiväjuhlat avasi Idän Voima, joka on julkaissut tänä vuonna esikoisalbuminsa. Kaikkiaan kuusi muusikkoa kattava kokoonpano soittaa suomenkielistä ja melankolista progressiivista rockia. Vokalisti-kitaristi Ville Niemisen johtama yhtye esiintyi vakuuttavasti antaen kuulijoille rytmikkään fiilistelykokemuksen. Välillä yhtyeen esiintymisen seuraaminen tuntui pitkästyttävältä, sillä Idän Voima ei ottanut juurikaan kontaktia yleisöön, ainoastaan keikan lopussa. Sillä olisi kuitenkin saanut aikaan entistä vahvemman tunnelman.
Idän Voima sai paikalle hyvänkokoisen yleisön, mutta Death Hawksin myötä sali täyttyi entistä enemmän. Psykedeelisen rockin sanansaattaja loihti puolentoista tunnin konsertin aikana intensiivisen audiovisuaalisen elämyksen, joka piti yleisön otteessaan. Niin instrumentaaliset välisoitot kuin instrumentaalisesti painotetut kappaleet saivat aikaan hypnoottisia tunnelmia, joita leimasi vahva groove ja sulavuus.
Muistan nähneeni Death Hawksin esiintymässä Ilosaarirockissa joskus useampia vuosia sitten. Vaikka silloinen keikka ei syöpynyt mieleeni vahvasti, jätti yhtye kuitenkin jonkinlaisen mielenkiinnon kytemään. Perjantai-illan aikana konserttia seuratessani mieleeni hiipi ajatus, että ehkä syy piilee Death Hawksin ajattomassa, harmonisessa ja hienoisen tarttuvassa soundissa. Yhtyeen ilmaisutavassa on hienoista hengenheimolaisuutta niin Kairon;IRSE!:n kuin Onsegén Ensemblen kanssa. Suurin ero lienee kuitenkin siinä, että Death Hawksin musiikki on vahvemmin orientoitunut psykedeeliseen rockiin, jota illan aikana näytetyt taustaheijastukset kasvavine sienineen ja loputtomasti muotoa vaihtavine kuvioineen vahvistivat.
Kuten Idän Voima, ei Death Hawkskaan uhrannut liiaksi aikaa puheille, vaan antoi musiikin puhua puolestaan. Yhtyeen vokalisti-kitaristi Teemu Markkulan olemus kuitenkin kieli soittamisen riemun puolesta. Ja ihmekös tuo, keikat kun ovat viime aikoina olleet harvinaista herkkua. Puolentoista tunnin mittainen keikka kulki kuin siivillä, antaen paikallaolijoille lämpimän, kodikkaan ja elämyksellisen illan Lutakossa – siis eräänlaisen mahdollisuuden irrottautua arjesta.
Mainos päättyy
Raportti: Aleksi Parkkonen
