Kun ajattomuus kohtaa Missourin rosoisen rockin – arviossa Shaman’s Harvestin ”Red Hands Black Deeds”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 18.9.2017

Missourilainen rock-yhtye Shaman’s Harvest julkaisi kesällä kuudennen studioalbuminsa “Red Hands Black Deedsin”, joka on äänimaailmaltaan orgaaninen ja rokkaava. Orgaanisuus näkyy albumilla parhaiten siten, ettei levyltä löydy mitään ylimääräisiä digitaalisia kuorrutuksia, kuten taustanauhoja tai elektronisia elementtejä. Yhtye luottaa mahdollisimman maanläheiseen ilmaisutapaan. Tällä ratkaisulla on ehdottomasti ollut myönteinen vaikutus levyyn, joka kuulostaa paikoitellen aavemaisen hienolta.

Reilu pariminuuttinen nimikkokappale toimii rauhallisena ja mystisenä introna, jossa vokalisti Nathan Hunt laulaa apaattisesti ja matalalta. Laulu kuulostaa oikeastaan siltä, että se voisi tulla riittiä suorittavan shamaanin suusta, joka on siirtymässä astraalimaailmaan. ”Broken Ones” polkaistaan kunnolla käyntiin rouheilla riffeillä, joilla karistellaan intron utuisuus. Kappaleeseen on lastattu raskas sanoma, sillä se ottaa kantaa maahanmuuton ongelmiin. Vokalistin isä on kotoisin Pohjois-Carolinasta, ja osa paikallista Lumbee -heimoa, jota kautta Nathanilla on vahva suhde vähemmistöihin. Se on vokalistin mukaan myös toiminut innoittajana yhtyeen nimelle, Shaman’s Harvest.

”Red Hands Black Deeds” on lyriikoidensa suhteen hyvinkin kantaa ottava: ”The Come Up” käsittelee mm. sosiaalisen median negatiivisuutta, ”A Longer View” palaa rotujen välisiin konflikteihin ja ”The Devil In Our Wake” pyörittelee sodan kauhuja. Raskaista sanoituksista huolimatta monissa kappaleissa on kevyitä äänimaisemia, joita kuunnellessa ensimmäistä kertaa, ei välttämättä ymmärrä levyn syvyyttä. ”A Longer View” on hyvin pelkistetty kappale, jossa Nathanin laulu ja väreilevät melodiat synnyttävät kappaleesta kauniin kokonaisuuden, joka saa ihokarvat pystyyn. ”Off The Tracks” on vastaavasti hillbilly-vaikutteinen polkeva southern rock -kappale, joka pomppii eteen päin reippaalla otteellaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Long Way Home” on soundiltaan jo hyvin askeettinen, joka rakentuu pitkälti vokalistin pehmeän laulun ja kolkosti soivien riffien varaan. Kuuntelukokemus voi aluksi olla hiukan kummallinen, mutta hyvin pian kappaleeseen pääsee sisälle. ”The Devil In Our Wake” alkaa jännitystä ylläpitävällä, epämääräisellä alkumelodialla, mutta reilun minuutin jälkeen kiihtyvä rumpujen pauke antaa vihjettä tulevasta muutoksesta. Kertosäkeessä kappale kukoistaa juhlavasti, vaikka muuten ”The Devil In Our Wake” liikkuu laahaavammin ja pörisevämmin.

Pitkäsoiton lopustakin löytyy vielä mielenkiintoista kuunneltavaa: ”Blood Trophies”, yksi albumin kokeilevampia ja voimakkaampia kappaleita. ”Tusk And Bones”, akustinen ja hyvin haavoittuvaisen kuuloinen tunnelmointikappale, jossa Nathanin ääni muistuttaa hiukan Imagine Drangonsin Dan Reynoldsin pehmoista ääntä. ”Tusk And Bonesissa”, kuten ”Long Way Homessa”, Shaman’s Harvestin taito tehdä yksinkertaisista rakenteista kaunis kokonaisuus kiteytyy erinomaisesti. Pitkäsoiton päättävä aavemaisen rauhallinen ”Scavengers” pitää sisällään myös yllätyksen, jota ei kannata sivuuttaa.

”Red Hands Black Deeds” on ajattoman kuuloinen albumikokonaisuus, jota on helppo lähestyä. Levyltä löytyy tarttuvia rock-kappaleita, maailmanlaajuisesti ajankohtaisia ja puhuttelevia sanoituksia, kuin myös meditatiivisen rauhallisia lauluosuuksia. Ennen kaikkea albumi kuulostaa kiehtovalta ja persoonalliselta, mikä voi saada kuuntelijan kiinnostumaan levystä. Vaikka kappalelista on rakennettu kuuntelun mielenkiintoa ylläpitäväksi, vaatii kuuntelu tietynlaista keskittymistä. Joitakin albumeja pystyy kuuntelemaan niin sanotusti toisella korvalla, mutta ”Red Hand Black Deeds” vaatii molemmat korvat. Se ei toki ole epämieluisa seikka, mutta voi olla ongelma hätäisimmille kuuntelijoille. Shaman’s Harvestin uusin tuotos on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen, jos arvostat puhuttelevaa southern rockia, jota on höystetty rockin karkeilla riffeillä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen