Kun emokulttuuri kuoli – Silverstein @ Kuudes Linja
Olin paikalla todistamassa yhden aikakauden loppua, kun kanadalainen takavuosien emosuosikki Silverstein esiintyi Helsingin Kuudennella Linjalla 18.10.2015. Yhtyeen suosion laskun myötä keikkapaikka oli tällä kertaa edellisiä pienempi.
Kurvissa sijaitsevan keikkapaikan ulkopuolella ei ollut edes jonoa, kun saavuin paikalle hieman ennen kuin lämmittelijäyhtyeen oli määrä aloittaa. Baarin puolelta kaikki istumapaikat oli varattu, mutta muuten paikka kumisi tyhjyyttään. Orpo olohan siinä tuli; maailmanlaajuisesti yli miljoona levyä myynyt bändi ei vedä paikalle porukkaa.
Illan avasi jyväskyläläinen Founding Neverland. Nimi kertoo tässä tapauksessa kaiken oleellisen. Vaivauduin kuitenkin salin puolelle katsomaan, vaikka vain hetkeksi. Miksaus oli nimittäin toteutettu niin epämukavasti, että basso jytisi sietämättömän lujaa koko kehossa. Myös savukoneen namikat oli väännetty yhteentoista. Karkasin siis baarin puolelle tolppaan nojailemaan, kunnes nuoriso-osasto oli saanut tarpeekseen hyppimisestä ja yleisöön puremattomasta kosiskelusta. Yhden biisin ajan pojat jaksoivat puristaa irti vähän normaalia enemmän, kun yhtyeen laulaja huomasi yleisössä tyypin illan pääesiintyjän crew’sta.
Kului hetki, kun Kutosen pienellä lavalla saatiin soittokamat vaihdettua. Kovin dramaattista sisääntuloa ei tuolla lavalla voikaan tehdä, joten soittajat vain ilmestyivät yksitellen asemiinsa. Vokalisti Shane kirosi heti alkuun sunnuntaipäivän viikon huonoimmaksi, mutta koetti silti innostaa yleisöä mukaan bailaamaan heidän kanssaan tämän pienen hetken. Bändiä ei tuntunut pieni yleisömäärä haittaavan.
Salin puoli oli keikan ajan noin puolillaan. Muutama vino otsatukka näköjään oli vielä pitänyt pintansa. Omina emovuosinani bändit kuten Silverstein, Funeral For a Friend ja Anberlin olivat niitä aitoja ja oikeita välineitä angstiseen fiilistelyyn. Vuosia on tuosta kulunut, ja emopiirit joissa itsekin (lähinnä virtuaalisesti) hengasin, ovat kasvaneet aikuisiksi. Suht nuoresta iästäni huolimatta tunsin oloni vanhaksi katsellessani ympärilleni. Aika ei silti ollut syönyt muistin perukoille pureutuneita sanoituksia, joiden mukana huusin. Keikan alkupäässä kuultiin “Smile In Your Sleep”, jonka aikana kiinnitin huomioni siihen, miten taidokasta tappingia lead-kitaristi Paul tykitteli menemään. Viimeisimmät albumit “Rescue”, “This is How The Wind Shifts” ja “I Am Alive In Every Thing I Touch” ovat luonnollisesti jääneet välistä, kun teini-ikä jäi taakse. Nostalgisiin tunnelmiin päästiin uusistakin kappaleista huolimatta, settiin kun kuului viisi kappaletta läpimurtolevy “Discovering the Waterfrontilta”.
Keikan alkupäässä innokas tyttö eturivistä huusi bändille, että hänen poikaystävänsä haluaisi laulaa heidän kanssaan. “Hän laulaa bändissä ja hän tuntee kaikki teidän biisinne!” Hieman yllättäen Shane Told vastasi, että lava on yhtälailla heidän, kuin se on yleisönkin. Hän rohkaisi muitakin nousemaan lavalle milloin vain, jos joku halusi laulaa heidän kanssaan. “Hae tiskiltä pari shottia ja tule sitten messiin, kun olet juonut itsesi hyväksi!”. Ilmeisesti liian pienessä humalassa ollut yleisö ei uskaltanut lavalle asti nousta vaan tyytyi huutamaan salin lattian tasolta. Kesken keikan bändi lähti hakemaan tiskiltä kierroksen lempishottiaan Fisua. Silversteinin edelliset keikat olivat Venäjällä, joten bändin jäsenet eivät olleet matkanneet tänne surullisenkuuluisalla “party boatilla”. Tämä tarkoitti sitä, että bändi ei ollut kovin pahassa krapulassa. Kyseessä oli kiertueen viimeinen keikka. Siltä vähän vaikuttikin, kun toistuvasti kehuttiin, miten hyvää olutta Suomessa saa ja miten fisu maistuu.
Vähäisestä yleisöstä huolimatta Silverstein sai pystyyn kovan meiningin. Omassa päässäni vallitsi koko illan tunnelma, että tämä on nyt emokulttuurin loppu Suomessa. Sen, johon itse kuuluin vuosia sitten. Tästä on onneksi helppo päästää irti.
Settilista:
- Stand Amid the Roar
- Milestone
- Smile in Your Sleep
- Massachusetts
- Face of the Earth
- Smashes into Pieces
- Broken Stars
- I Will Illuminate
- A Midwestern State of Emergency
- Sacrifice
- Vices
- Arrivals
- On Brave Mountains We Conquer
- Your Sword Versus My Dagger
Encore:
15. Discovering the Waterfront
Mainos päättyy
16. My Heroine
17. Call It Karma
Kirjoittanut: Ville Kangasniemi