Kun kaipaat irtiottoa tästä todellisuudesta, kuuntele Kairon; IRSE!:n uusin albumi – arviossa yhtyeen ”Polysomn”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 10.10.2020

Kairon; IRSE! on oman tiensä kulkija. Psykedeelisestä ja progressiivisesta rockista tunnetuksi tullut yhtye toteuttaa visiotaan ennakkoluulottomasti. Yhtyeen syyskuussa julkaisema ”Polysomn”-pitkäsoitto kaappaa kuulijan otteeseensa ”Psionic Static” -kappaleesta lähtien ja vapauttaa vasta nimikkokappaleen viimeisten sointujen kohdalla. Vaikka Kairon; IRSE! on profiloitunut psykedeeliseen ja shoegazeen, ei ”Polysomn” ole äänimaiseman suhteen kaoottinen. Päinvastoin – albumi kuulostaa suorastaan harmoniselle, eikä se ole lainkaan huono ominaisuus.

”Polysomn” on kuin jatkumo, jossa äänimaisemat ja tunnelmat jäsentyvät yhdeksi kokonaisuudeksi toinen toistensa perään. Näin ollen kuulijalle syntyy kokemus, jossa kappaleet tukevat toisiaan siirtymissä eikä kuuntelukokemuksessa häiriinny uusilla aloituksilla. Kuin huomaamatta, pirtsakkaan svengaavasta ”Retrogradesta” onkin kuljettu jo jylhästi pörisevään ”An Bat Noneen”. Jopa venäjäksi laulettu melankolinen ”Mir Inoi” soljuu saumattomasti osaksi kokonaisuutta. Jopa niin hienosti, etten kiinnittänyt laulukieleen huomiota vasta kun tutkin ”Polysomnin” lyriikoita. Mielestäni tämä vahvistaa entisestään ajatusta siitä, että Kairon; IRSE! on onnistunut luomaan upeasti soljuvan albumin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kairon; IRSE!:n kolmas pitkäsoitto on melodioiden ja harmonioiden kirjo. Albumia ei edes tee mieli kuunnella osissa, sillä pitkäsoitto toimii parhaiten yhdeltä istumalta kuunneltuna. Vajaan 50 minuutin aikana kuulija kahlaa niin monen erilaisen äänimaiseman ja tunnelman äärellä, ettei kaikkea kuulemaansa voi millään muistaa. Ei edes usean kuuntelukerran jälkeen. Se on toisaalta hyvä, sillä ”Polysomnissa” on paljon kartoitettavaa ja nautiskeltavaa, ja mikä olisikaan parempi tapa löytää kaikki hienot yksityiskohdat, kuin kuuntelemalla albumin uudelleen ja uudelleen. ”Polysomn” on hieno albumi, tai oikeastaan matka, jonka äärelle on hyvä palata, kun haluaa irtioton tästä todellisuudesta.