Kun kolme kovatasoista yhtyettä yhdistivät voimansa – keikkaraportti Soilworkin, Kataklysmin ja Horizon Ignitedin Lutakon keikalta

Helsingistä se alkoi huhtikuun neljäs päivä ja Lahteen se päättyi 8. huhtikuuta, nimittäin Soilworkin, Kataklysmin ja Horizon Ignited yhteiskiertue. Keskiviikkona kolmikko saapui kiertueensa kanssa Jyväskylään, jota pääsin todistamaan kuvaajamme kanssa. Ja kuten arvata saattaa, näiden yhtyeiden turvin hiljaisen viikon keskiviikko oli kaikkea muuta kuin hiljainen.

Wilderunin oli määrä alun perin kiertää Suomea yhdessä Soilworkin ja Kataklysmin kanssa, mutta yhtye estyi toteuttamasta suunnitelmiaan. Tilalle valikoitui kotimainen yhtye Horizon Ignited, joka oli täysin nappivalinta kiertueelle. Kouvolasta kotoisin oleva Horizon Ignited kun soittaa melodista death metallia ja soljui siten hyvin yhteen illan ulkomaalaisten esiintyjien kanssa.

Heti kättelyssä on annettava Horizon Ignitedille kehut. Yhtyeen soitto sekä esiintyminen olivat raudanlujaa. Tämän ei toisaalta pitäisi yllättää, onhan kouvolalaisyhtye nykyisin Nuclear Blast -levy-yhtiön tallissa. Moniulotteisten kappaleiden lisäksi kiinnitin huomiota yhtyeen vokalisti Okko Solanterään, jonka ääni taittui mahtavasti aina örinöistä rääkymiseen ja sieltä pehmeämpään ja kevyempään tulkintaan. Puhtaasti laulaessa vokalistin äänenkäyttö toi mieleeni Takidan Robert Petterssonin, mikä on omiin korviini pelkkää plussaa.

Horizon Ignited soitti vakuuttavan keikan. Ainut asia joka hieman hiersi, oli se, että vokalistin ääni hukkui välillä mylvivän äänimaiseman alle. Tämän takia sanoituksista oli hankala saada selvää. Onneksi asia korjaantui seuraavien yhtyeiden kohdalla.

Illan toisena esiintyjä toimi pitkän linjan kanadalainen death metal -yhtye Kataklysm. Vuodesta 1991 kuolonmetallia louhinut Kataklysm on julkaissut tähän päivään mennessä 14 studioalbumia. Vuosien saatossa kerryttämä kokemus näkyi ja kuului yhtyeen levollisen itsevarmasta esiintymisestä. Tuplabasarin raivokas tulitus, murskaavat riffit ja vokalisti Maurizio Iacanon möreä mylvintä vauhdittivat keikkaa kappale toisensa perään. Illan aikana nähtiin useampikin mosh pit, mikä oli tietysti yhtyeen mieleen.

Sillä ei ollut varsinaisesti väliä, edustiko Kataklysmin soittama kappale vanhaa vai uutta tuotantoa, yleisö otti kaiken ilolla vastaan. Myös itse yhtye näytti viihtyvän lavalla. Se tuli hyvin ilmi Iacanon lämminhenkisestä jutustelusta yleisön kanssa. Vokalistin ystävällinen juttelu antoi mielenkiintoisen vastapainon Kataklysmin synkkään ja raskaaseen ulosantiin. Kanadalaisyhtyeen keikka oli tiukka alusta loppuun saakka, ja sitä olisi seurannut mielellään pidempääkin.

Yllätyin hieman siitä, että Kataklysm soitti illan raskaimman keikan. Olin kuvitellut, että Soilwork soittaisi vähintään yhtä raskaan, ellei rankemman. Ruotsalaisyhtyeen ulosanti oli kuitenkin laveampi kuin kanadalaisen, mikä tuli hyvin pian selväksi Soilworkin keikan alettua. Yhtye soitti alkuun muutaman kevyemmän kappaleen, jonka jälkeen vuorossa olivat kovemmat löylyt.

Björn ”Speed” Strid on tätä nykyä kipparoimansa Soilworkin ainoa alkuperäinen jäsen. Vaikka Soilworkin jäsenistö on kokenut muutoksia vielä viime vuosina, oli yhtyeen yhteissoitto mutkatonta. Yhtyeen ulosanti taittui illan aikana välillä yllättävän kevyelle asteelle, mitä seurasi sitten brutaalimpi tulitus. Strid on vokalistina hyvin monipuolinen ja hänen karismaattista ääntänsä jaksoi vaivatta kuunnella. Sen kuitenkin totean, että keikan loppua kohden paras intensiteetti pääsi hieman laskemaan. Asia tosin korjaantui encoressa, jossa ei paukkuja enää säästelty.

Soilworkin, Kataklysmin ja Horizon Ignited yhteinen ilta Lutakossa oli kaikkinensa onnistunut. Vaikka keikka ei ollut loppuunmyyty, oli Lutakon tanssisaliin saapunut paikalle yli 400 kuuntelijaa. Ilta antoi taatusti jokaiselle kuuntelijalle sitä mitä he olivat toivoneet: raskasta rutistusta ja siten irrottautumista arkisista huolista. Isona plussana mainittakoon myös keikkojen aikaiset aikataulut, jotka takasivat sen, ettei seuraava työpäivä tuntunut niin raskaalle.

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Juho Virinkoski