Kun kuolleeksi tuomittu tyyli onkin vahvasti tätä päivää – arviossa Plastic Tearsin uusi levy ”Angels With Attitudes”
Plastic Tears on lähes kolmekymmentä vuotta veivannut kimalteisista katuojista kumpuavaa rockiaan. Muistan törmänneeni bändiin ensimmäisen kerran Soundi-lehden demopalstoilla, ja tiemme ovat kohdanneet useasti sen jälkeenkin. Noihin vuosiin on mahtunut bänditoiminnalle tyypillisiä hajoamisia sekä ylä- ja alamäkiä sivupolkuja unohtamatta. Laulajansa Miqu Decemberin johdolla yhtye on aikaisemmin julkaissut kaksi levyä, ja nyt käsillä on kolmas kokopitkä ”Angels With Attitude”. Levytystahti on ollut verkkainen, ja levyt ovat ilmestyneet lähes kymmenen vuoden välein. Pitkistä tauoistaan huolimatta bändi on ollut uskollinen omalle linjalleen, eivätkä eri aikakausien trendit ole juoksuttaneet bändiä perässään. Levyn kannet huokuvat perinteistä rock-estetiikkaa, eivätkä jätä mitään turhien arvailujen varaan.
Levyn avausraita ”Dark Passenger” nappaa oitis otteeseensa, eikä liiemmin anna mahdollisuuksia pyristellä vastaan. Biisi on menevä ja yksinkertaisen tarttuvilla riffeillä sekä kertosäkeellä varustettu tykitys. Kappaleessa on jännä ote ja rakenne, sillä se ei ole millään tavoin uniikki, mutta vanhakantaisuudessaan vuonna 2018 sen tunnelma on virkistävä kuin aamuinen lemmentuokio. Videon tuekseen saanut ”Secret Society” laskee tempoa, mutta tarttuvuus on läsnä. Biisin poljento kulkee jopa kevein askelin, mutta silti kappaleen tunnelmassa on jotain hämärää ja synkkää. ”Iris Kick” ja ”Midnight Date” ovat avausbiisin kaltaisia jytistelyjä, joissa rockin syvä henki elää vahvana.
Mainos päättyy
”Rhythm Rider” nousee melodiansa, kertosäkeensä ja tunnelmansa ansiosta yhdeksi levyn suosikkibiiseistäni, eikä sitä seuraava ”Nuclear Nights” jää kauas. ”Day By Day” sopii mainiosti omaan elämäntilanteeseeni, mutta se ei ole ainoa syy sille, miksi biisissä on huikea fiilis. Tuntuu kuin Miqu olisi ladannut omaan suoritukseensa erityisen annoksen tunnetta ja sielunmaisemaa. Varsinaisen levyn loppuun sijoitettu ”Miss Stumbling Legs” jättää levystä vauhdillaan hyvän fiiliksen, eikä bonusraitana soiva ”Universal Kid” muuta sitä.
Suoritin levyn ensikuuntelun automatkalla, ja ajamisen yhteydessä se tuntui hieman tasapaksulta putkelta. Se ei tehnyt levylle kuitenkaan minkäänlaista oikeutta, sillä keskittyneiden lisäkuunteluiden ansiosta levy on auennut aivan eri tavalla. Bändi soittaa tehokkaasti, ja alkuun yksiviivaisilta tuntuneisiin laulumelodioihin on syttynyt oma elämänsä. Biiseissä on melodioita ja tarttuvuutta, joista moni rokkivaiheensakin taakse jättänyt kotimainen bändi voisi olla hyvinkin kateellinen.
Huolimatta siitä, että homman nimi on suhteellisen suora rock ’n’ roll, on biisien sovituksiin haettu nyansseja ja mielenkiintoa ylläpitäviä ratkaisuja kuten esimerkiksi ”Secret Societyn” loppuosa sekä ”Nuclear Nightsin” huomion ansaitsevat bassokuviot. Väheksyä ei voi myöskään köörien oivallista osuutta lopputulokseen. Plastic Tears on myös tietoinen siitä, että rock-levy ilman kunnon kapakkapianoa ei ole mitään, joten ainakin ”Midnight Date” ja ”Miss Stumbling Legs” täyttävät tuon loisteliaan perusasian. Levyn lyyrinen maailma on aika perusosastoa, mutta se tukee musiikillista olemusta juuri tarvittavalla tavalla. Toisaalta kliseisyydestään ja naiiviudestaan huolimatta baarit ovat edelleen täynnä suuntansa hukanneita sinisiä enkeleitä, ja aina tarvitaan ”Headless Army” -biisin kaltaista kritiikkiä maailmanmenoa kohtaan. Bändi tehostaa sanomaansa vielä selkeillä soundeilla, joten mistään tuhnuisesta ”tein itse ja säästin” -tyylisestä puhelinkohinasta ei onneksi ole kyse.
Mainos päättyy
On kunnioitettavaa, että bändi pysyy näinä nopeasti vaihtuvina aikoina uskollisena omalle, täysin epätrendikkäälle tyylilleen. Moinen rehellisyys ja aitous ei voi johtaa muuhun kuin puhtaaseen ja kaikesta epäolennaisesta piittaamattomaan rockin ajattomuuteen.
7½/10
Kappalelista:
1. Dark Passenger
2. Secret Society
3. Iris Kick
4. Midnight Date
5. Rhythm Rider
6. Nuclear Nights
7. Blue Angel
8. Day By Day
9. Headless Army
10. Miss Stumbling Legs
11. Universal Kid (Bonus Track)
Mainos päättyy
