Kun lahtelaiset komialle kirkolle lähti – Profane Omen ja Korpiklaani Seinäjoen Rytmikorjaamolla
Korpiklaanin ja Profane Omenin yhteensä kahdeksan keikan mittainen Suomen-kiertue koki päätöksensä 9. helmikuuta Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Edellisenä iltana Oulun Hevimestassa kansaa viihdyttäneet metallikentän veteraanit olivat saapuneet paikalle tuoden mukanaan räntä- ja vesisateen.
Illan Korpiklaanille avasi Kulkija-kiertueen kotimaan osuudeltakin tuttu lahtelainen Profane Omen. Vaikka vuonna 1999 perustettu yhtye on soittanut jo parikymmentä vuotta, se pystyy yhä viihdyttämään mahtavalla meiningillä ja hyvällä intensiteetillä.
Mainos päättyy
Poikkeuksellisesti yhtyeen vakkarilaulaja Jules Näveriä tällä lämppärikiertueella paikkasi myGRAINista tuttu Tuomas ”Tommy” Tuovinen, ja eipä tuo hullummalta kuulostanut laisinkaan – vaikkei lähivuosina mitään vertailupohjaa ole tullut havainnoituakaan allekirjoittaneen osalta, muutoin kuin levyiltä kuultuna.
Muutama kourallinen ihmisiä oli tullut seuraamaan keikkaa, jopa fanittamaan. Myös muun muassa kylppärimattoja merkkaristandillaan halukkaille ostajaehdokkaille tarjoillut bändi sai aikaan mainiot alkulöylyt illan päätähdelle, mutta sitä ennen ilmoille kajahti vielä hienosti versioitu WASP:in ”Wild Child”-cover.
Sitten olikin Suomen folk metal -ylpeyden, Korpiklaanin, vuoro ottaa lava haltuun. Kuusijäseninen yhtye käsittää tavanomaisen kitara-basso-rummut -yhdistelmän lisäksi myös viulistin ja hanuristin – unohtamatta tietenkään Jonne Järvelän persoonallista lauluääntä. Melkoinen määrä hittejä kuultiin illan aikana, unohtamatta tietenkään vuonna 2018 julkaistun ”Kulkija”-pitkäsoiton tarjontaa.
Se, mitä lavalla tuli todistettua, oli hyppysellisen erikoisempaa Korpiklaania kuin mihin olen itse tottunut. Joukosta erottui ehdottomasti yhtyeen viulisti Tuomas Rounakari. Ensimmäisen leuat lattiaan tiputtaneen viulusoolon jälkeen miehen menoa seurasi luultavasti moni muukin, kuin vain allekirjoittanut. Tuossa vaiheessa Jonne ja kumppanit jäivät kyllä statistin rooliin. Muun muassa ”Henkselipoika” ja ”Sahti” kuulostivat todella prameilta, kun viulusoundeja oikein painotettiin.
Tavanomaisemmasta keikkaraportista hieman poiketen annetaan puheenvuoro keikkaa varta vasten seuraamaan tulleelle Markolle, jota haastattelin iltaman jälkeen muutaman aiheeseen passaavan kysymyksen kera.
Jarmo: Mikä saa miehen juuri Korpiklaanin keikalle? Mikä yhtyeessä oikein viehättää?
Marko: Sävel ja laulanta. Luulen, etten ole kauhean erilainen kuin moni muukaan kun sanon, että ehtymätön aihepiiri ja musatyyli ovat Korpiklaanissa se juttu.
Jarmo: Oliko keikan suhteen mitään ennakko-odotuksia? Edellisestä Rytmikorjaamon-keikasta on kuitenkin jo muutama vuosi.
Marko: Uutta levyä toivoin kuulevani niin paljon kuin mahdollista. Rohkeasti herrat vetivätkin sekä niitä rennompia poljentoja että 10-minuuttisen ”Kallon maljan”. Kuulosti ihan proge-oopperalta.
Mainos päättyy
Jarmo: Miltä keikka nyt sitten vaikutti näin jälkeenpäin?
Marko: Edellistä keikkaa hieman täydempi tupa ilmeisesti lietsoi kaverit aivan loistavaan vauhtiin. On mahtavaa nähdä tuon tason lavapreesensiä livenä.
Jarmo: Miksi asiaan vihkiytymättömän kannattaisi nähdä juuri Korpiklaani livenä?
Marko: Jos saat biiseistä lätyllä edes jotain irti, käy katsomassa livenä. Löydät varmasti jotain uutta, bonuksena ehkä parit naurut ja erittäin hyvähenkistä fanikuntaa. Korpiklaani ei livenä mene missään nimessä sieltä, missä aita on matalin, vaan se viihdyttää joka kerta!
Jarmo: Miltäs tuo uusin ”Kulkija”-levy on maistunut?
Marko: Korpiklaanin levyt tarttuvat itselleni oudon hitaasti, samalla vanhoista levyistä löytyy koko ajan jotain uutta. Tällä keikalla korvamadoksi jäi jo vuonna 2009 julkaistu ”Kultanainen”. Eli kysy uudelleen kymmenen vuoden päästä, niin saat loppuarvion.
Korpiklaanin viimeisin visiitti Rytmikorjaamolle tapahtui vuonna 2016, ja näin muutaman vuoden jälkeen ei paljoa ollut muuttunut. Porukkaa saattoi olla tällä kertaa paikalla hitusen enemmän, mutta huomattavasti runsaampikin joukko olisi mahtunut mestoille tälläkin kertaa. Vaikuttaa siltä, että Seinäjoella säät ja tilipäivät määrittävät pitkälti sen, miten paljon porukkaa tapahtumiin osallistuu – Korpiklaani on kuitenkin verrattain harvinainen näky näillä lakeuksilla, joten yhtyeelle soisi mielellään isompaakin keikkakansoitusta esiintymislavalle.
Mainos päättyy
Ilta oli joka tapauksessa vallan mukava. Aina voi kitistä, että porukkaa voisi olla enemmänkin, mutta mennään näillä, mitä on annettu. Korpiklaani ja Profane Omen tarjoavat myös erittäin matalan kynnyksen tutustua metallimusiikkiin ja keikkapaikkaankin – ketään ei väheksytä ja riitaa ei haasteta, jokaiselle on tilaa. Till next time!
Kiitos Markolle kysymyksiin vastaamisesta!
Kuvat ja teksti: Jarmo Hänninen Photography
Mainos päättyy