Kun metallimusiikki jyrisi luolastossa – Stam1nan esiintyminen Punkaharjun Kalliosalissa oli kokemisen arvoinen
Punkaharjun Tuunaansaaren luolastossa sijaitseva Kalliosali on konserttipaikkana uniikki ja vailla vertaansa. Kallion sisään louhittu Kalliosali on kuin tehty metallimusiikin karkeloita varten. Viime vierailuni Kalliosalissa sijoitti toissa kesälle ja se oli jäänyt mieleeni lämpimänä muistona. Kun huomasin että Stam1na on tulossa esiintymään kyseiseen luolastoon, tiesin että illasta tulisi kokemisen arvoinen.
Kalliosali on ollut aktiivisesti käytössä jo reilun vuoden Luola Events -tapahtumajärjestäjän toimesta. Luola Eventsin aikana luolastossa on esiintynyt monia kotimaisia stand up -artisteja, mutta myös musiikkialan ammattilaisia, kuten Kotiteollisuus, Anssi Kela ja Elastinen. Vielä tänä syksynä luolastossa on mahdollista käydä kuuntelemassa niin Popedaa kuin Neljää Ruusua.
Vaikka Stam1na on viime vuosien aikana vieraillut niin Savonlinnassa kuin Kerimäellä Puruvesipopin tiimoilta, ei lemiläisyhtye ole aiemmin esiintynyt Punkaharjun Kalliosalissa. Onneksi 37 keikkaa kattava Octopussy-kiertue johdatti Stam1nan luolastoon, sillä olin jo palanut halusta kuulla Kalliosalissa raskaampaa musiikkia. Erityisesti jännitin sitä miten Stam1nan jyhkeä soundi saadaan sovitettua salin jylhään akustiikkaan niin ettei äänentoisto vesity. Onneksi akustiikan murehtimiset olivat turhat, sillä lemiläisyhtye kuulosti todella hyvälle kallion sisässä.
Kuten arvata saattaa, Stam1na aloitti konserttinsa aplodien saattelemana ja miellyttävästi murjoen. Hyvin pian keikan aloituksen jälkeen yhtye totesi Kalliosalin olevan heidän uransa hienoin keikkapaikka, enkä sitä lainkaan ihmettele. Kalliosali kun vetää vaikuttavuudessaan vertaansa Olavinlinnallekin. Lemiläisyhtyeen esiintyminen valtavassa salissa oli rentoa ja maanläheistä, ja yhtyeen jäsenet vuolivat vitsejä antoisasti. Hyyrynen ja Kangasmäki pyrkivät myös vastailemaan huutelijoille, jos vain saivat kommenteista selvää.
Moshpitit eivät ole Stam1nan keikoilla mikään harvinaisuus ja ensimmäinen sellainen nähtiin jo vartin sisällä keikan alkamisesta. Ensimmäisellä kierroksella porukkaa ei lähtenyt vielä paljon liikkeelle, mutta kun tunnelma lämpeni tarpeeksi ja moni humaltui illan mittaa riittävästi, alkoi lavan edessä näkyä mukavasti pyörrettä. Luonnollisesti moshpit olivat lemiläisten mieleen, josta he tyytyväisinä myhäilivät.
Kalsea lokakuinen ilta oli lämmin ja mukava Kalliosalissa. Uskallan todeta näin, sillä huomasin myös monien muidenkin hymyilevän jatkuvasti keikan aikana. Osaltaan tähän on varmasti vaikuttanut Stam1nan lavaolemus, jota oli mukava seurata. Vaikka nykyään monet yhtyeet ja artisti kehittävät keikoilleen jotain ohjelmanumeroita, Stam1na ei näin tehnyt. Ei niitä tosin jäänyt kaipaamaankaan, sillä musiikki ja esiintyminen puhuivat puolestaan. Ilta sisälsi riittävästi raskaita kappaleita, mutta encorea tienoilla yhtye malttoi myös soittaa keveämpiä sävellyksiä. Konsertin lopussa Stam1na helli yleisöä vielä ”Enkelinmurskain” ja ”Paha Arkkitehti” -kappaleilla, jonka jälkeen oli vain hyväksyttävä se, että puolitoista tuntinen keikka tuli päätökseensä. Kuten aina, kaikki kiva loppuu aikanaan. Onneksi, jos metallihammasta alkaa kolottaa armottomasti, saa siihen helpotusta kun lemiläisyhtye palaa ulkomailta takaisin jouluksi Suomeen.
Mainos päättyy
Raportti: Aleksi Parkkonen
Kuvat: Anne Kosonen
Mainos päättyy
