Kun musiikillinen kunnianhimo ajaa eteenpäin – arviossa Mokoman Myrsky
Suomenkielisen thrashin uranuurtajan Mokoman ura on ehtinyt 12. studioalbumin mittaan. Uutuuslevy ”Myrsky” soi ärhäkkäänä ja esittelee uudistuneen Mokoman. Marko Annalan johtama joukko voisi tässä vaiheessa uraa tehdä tavaramerkiksi muodostunutta vauhtiheviään hyväksi havaitulla hittikaavalla ja ripotella sekaan muutamat balladit.
Yhtye ei ole jäänyt pyörimään mukavuusalueelleen, ja uusia sävyjä on kaivettu tuottaja Jonas Olssonin johdolla. Olsson on meritoitunut erityisesti poptuotantojen parissa, mutta Mokoma soi ärhäkämmin ja raikkaammin sitten vuonna 2015 julkaistun ”Elävien kirjoihin” -albumin.
Albumilta ensimaistiaisiksi annetut singlet ”Malja sille!” ja ”Taivaan tuuliin” eivät nostaneet odotuksia vielä korkealle, mutta ne toimivat paremmin levykokonaisuuden seassa kuin omillaan. Albumikokonaisuuden sävyt tuovat paikoitellen mieleen muun muassa yhtyeen takavuosien ”Kuoleman laulukunnaat” -klassikkoalbumin.
Mainos päättyy
Mokoma ei kuitenkaan sorru pastissimaiseen vanhan kaavan toistoon vaan tuo tuttuja juttujaan uusin nyanssein maustettuna thrashin ja suomirockin välimaastossa kulkevaan tavaramerkkisoundiinsa. Sointi on bändille tunnusomaisesti herkimmillään heleän kaunista ja rujoimmillaan riipivän armotonta.
Niin taitava lyyrikko kuin Marko Annala onkin, jäävät ”Myrskyn” sanoitukset tällä kertaa harmittavan etäisiksi. Annalalla on parhaimmillaan kyky välittää ihmiselon tunteita laidasta laitaan niin ihanasti ja väkevästi, että henki tuntuu salpautuvan pelkästään kuunnellessa. Jostain syystä perimmäinen nurkka sielusta jää nyt saavuttamatta.
”Myrsky” on musiikillisesti monipuolinen paketti. Mokoma on kunnianhimoinen yhtye ja haluaa haastaa itsensä, vaikka uraa on jo hyvän matkaa takana.
Mainos päättyy