Kun musiikki on intohimo ja elämä – haastattelussa taidokkaan ”Sterner Stuff” -albuminsa julkaissut Joonas Holmén

Joonas Holmén, kuva: Joakim Vilja

Joonas Holmén + The Lossy Codecs -niminen rock-yhtye julkaisi viime vuoden loppupuolella ”Sterner Stuff” -nimisen albumin. Holmén oli tehnyt levyllä sen verran vakuuttavaa jälkeä, että miekkosta oli päästävä haastattelemaan. Haastattelussa Holmén avaakin hyvin sanaisesti ”Sterner Stuff” -albumin luomista, puntaroi yksin työskentelyn ja bändin kanssa työskentelyn antamia etuja sekä kertoo tulevista projekteista, joita hän aikoo ruveta seuraavaksi toteuttamaan.

Moikka Joonas! Mitä kuuluu?

Joonas: Kiitos, oikein hyvää! Menen ensi viikolla ensimmäiselle viralliselle lomalleni opiskelujeni päättymisen jälkeen. Tällaista boheemia yrittäjätaiteilijaelämää viettäessä ei välttämättä arki ole koko ajan älyttömän raskasta, mutta en ole saanut kunnolla rauhoituttuakaan pitkään aikaan. Siksi päätin yksinkertaisesti pakottaa itseni olemaan tekemättä yhtään mitään viikon parin ajan, ja odotan sitä innolla.

Sterner Stuff” -albumin julkaisusta on vierähtänyt jo tovi, mutta haluaisin silti tietää millainen levyn tekoprosessi oli? Oliko se vaivattomampi kuin debyyttialbumin synnyttäminen?

Joonas: Prosessi oli pitkä, ja erityisen turhauttavaa oli aika, jolloin levy oli jo valmis, mutta valmistelin julkaisua. Yritin löytää levylle levy-yhtiöitä ja kun sitä ei löytynyt, perustin oman. Julkaisusuunnitelmassa, promomateriaalin tekemisessä, jakelijan hankkimisessa ja sen sellaisessa oli kovasti tekemistä, ja koko ajan piti vain ”istua” valmiin levyn päällä. Kun sen viimein sain julkaistua, olo oli helpottunut. Vaikka eihän se työ tietenkään siihen päättynyt.

Kyllä sanoisin, että ”Sterner Stuff” -levyn tekeminen oli vaivattomampaa kuin ensimmäisen, ”Sunshine and Someone to Hold” -levyni. Olen niiden välillä kehittynyt sekä biisintekijänä että äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana. Tämän lisäksi olin paremmassa elämäntilanteessa ja minun oli helpompi keskittyä levyn tekemiseen. Ensimmäistä levyä kävin tekemässä Helsingissä Turusta käsin, kun taas ”Sterner Stuff” -levyn tein lähes kokonaan Turussa, missä siis asun.

Vaikka ”Sterner Stuff” olikin albumina aika reippaasti kunnianhimoisempi ja aikaa vievämpi toteuttaa kuin ”Sunshine and Someone to Hold”, niin ainakin omissa muistoissani ja mielikuvissani sen tekoprosessi tuntuu reilusti miellyttävämmältä. Olihan se toki vaikeatakin; esimerkiksi miksauksiin meni paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin kuvittelin. Luultavasti siksi, että minulla oli vahva mielikuva siitä, miltä kappaleiden pitäisi kuulostaa ja halusin saavuttaa sen lähes perfektionistisella tarkkuudella.

Sterner Stuff” -albumilla itseeni tekivät vaikutuksen niin albumin monipuolinen sisältö kuin sanoitukset. Sanoituksissa nousee esiin eksistentiaalisia piirteitä, joista itsekin olen kiinnostunut. Mistä sanoitukset kumpuavat tällä albumilla? Omista tuntemuksistasiko?

Joonas: Minulla on aina ollut harmillinen taipumus liialliseen pohdiskeluun. En ole koskaan oikein pitänyt sitä kovinkaan tervehenkisenä. Vaikka elämän tarkoituksen, todellisuuden luonteen ja sen sellaisten asioiden pohdiskelu ei missään tapauksessa ole tyhmää ja kaikki sitä jonkin verran tekevätkin, olen ehkä jopa vähän kärsinyt elämässäni ns. ”eksistentiaalista ahdinkoa”. Koska kärsimys kannattaa kääntää voitoksi, olen pyrkinyt tekemään siitä työn, josta saan elantoni.

Toistaiseksi se, siis omaa ”ei-kovin-mainstream” -musiikkia tekevänä muusikkona eläminen, on tuonut lähinnä lisää kärsimystä. Olen kuitenkin pistänyt elämässäni niin paljon aikaa oman musiikkini tekemiseen, sillä se on ollut minulle tapa käsitellä maailmaa, ajatuksiani ja yksinkertaisesti purkaa tuntojani, että ammattimuusikkous tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Ja vaikka puhun kärsimyksestä, niin tietysti myös rakastan tätä touhua. Sanoitukseni ovat siis sisimpiä tuntojani ja pohdiskelujani. Paljon mukavampi niitä on kappaleisiin ujuttaa, kuin työntää pois mielestä ja yrittää keskittyä johonkin vähän perinteisempään työhön.

Mistä sisäiset ajatukseni sitten saivat inspiraationsa? Tietysti monista asioista, mutta tärkeimpinä voisi mainita Raamatun, videopelit, (ysärihenkinen angsti) musiikin ja Star Trek: The Next Generationin. Nuo ovat kaikki olleet minulla mukana lapsesta asti.

Törmäsin Kirjastot.fi -sivustolla antamaasi haastatteluun, jossa nostit esiin sen, ettet pyri peittelemään kristillisyyttä. Määrittelisitkö itsesi gospel-muusikoksi, vai kuinka koet kristillisen ajatusmaailman heijastuvan sanoittaessasi?

Joonas: Koen kristillisen ajatusmaailman heijastuvan sanoittaessa samalla tavalla, kuin se heijastuu omassa ajattelussani, eli toisin sanoen äärimmäisen selkeästi. En ole koskaan itse halunnut erotella hengellistä ja ei-hengellistä (tai ehkä hengetöntä), musiikkia toisistaan. Käytännössä kaikki artistit kuitenkin käsittelevät elämän isoja kysymyksiä, enkä näe syytä miksi vaikka radiossa ei voisi soida biisi, jossa sanotaan Jumalan olevan olemassa, kun siellä kerran kuuluu kaikenlaiset muutkin maailmankuvat. Esimerkiksi USA:ssa tämähän tuntuisikin olevan paljon normaalimpaa, ja siellä kristillistä tematiikkaakin on käsitelty Suomea monipuolisemmin. Ehkä se onkin yksi syy siihen, miksi siellä tällaisella musiikilla on valtavirta-asema verrattuna Suomeen. Itselleni ainakin usein ”jee-jeesus-jee” -tyyppiset kappaleet tuntuvat korneilta. Ymmärrän hyvin jos paatunut ateisti ei jaksa niitä kuunnella, kun en oikein itsekään jaksa.

Ehkä täydellisessä maailmassa haluaisin, että minut nähtäisiin vain taiteilijana muiden joukossa. Niin kuin kuka tahansa luova henkilö, maailmankuvani on taiteessani näytillä. Olenko siis gospel-muusikko? En. Olen myös gospel-muusikko. Tämän lisäksi olen rock-muusikko, indie-muusikko ja kaikkea miksi minut voidaan musiikkini perustella määritellä. Gospel-skenen sisällä toimivat tuntuvat usein haluavan määritellä hyvin tarkasti gospel-musiikin yksiselitteisesti selkeän evankelioivaksi. Kappaleista tuntuu puuttuvan ns. ”todistajapuheenvuoro-elementti” ja kyse on enemmänkin itsensä psyykkaamisesta ja pinnallisesta tunteiden kollektiivisesta fiilistelystä.

Kaikkea tarvitaan, mutta ymmärrän kyllä, että tällaiselle musiikille eivät muut skenet välttämättä halua avata oviaan, vaikka toki mielestäni pitäisi. Kaikki musiikki voisi soida kaikkialla. Näin opimme toisistamme ja siitä, miten maailman näemme. Ainakin itse tykkään kuunnella ajatuksia herättävää musiikkia maailmankuvasta kuin maailmankuvasta.

Edellä mainitsemassani haastattelussa kerroit myös vaikuttaneesi Das Claudius -yhtyeessä, mutta olet tehnyt yhtyeeseen eroa soolouran myötä. Toisaalta The Lossy Codecs -yhtye on ollut mukana ”Sterner Stuff” -albumilla. Kaipaatko yhtyeen tuomaa yhteisöllisyyttä, vai palveleeko sooloura tarpeitasi paremmin?

Joonas: The Lossy Codecs on siis yleisnimitys sille kuvitteelliselle yhtyeelle, joka koostuu levyilläni ja keikoillani mukana olevista muusikoista. Levyillä soitan suurimman osan soittimista itse ja muut soittajat vaihtuvat tarpeen mukaan. Livenä minulla on onneksi nykyään suhteellisen vakiintunut kokoonpano, vaikka on siinäkin vähän vaihtelua.

Bändimeiningistä ei siis oikein voi puhua tehdessäni näitä ns. soololevyjäni (lue: Joonas Holmén + The Lossy Codecs -levyjä), mikä on toki muutamassa mielessä harmi. Musisointi on parhaimmillaan porukassa, ja ideoiden pompottelu ja hiominen tiiviissä yhtyeessä on mahtavaa puuhaa. Asiat ovat kuitenkin yksinkertaisesti ajautuneet siihen, että teen suurimman osan levyistäni itse. Das Claudius -yhtyeen – joka oli olemassa ainakin 10 vuotta – hajottua en nähnyt mitään syytä koota uutta yhtyettä näitä vaihtoehtorock-kappaleitani soittamaan. On kuitenkin niin vaikeaa löytää ihmisiä, jotka olisivat yhtä valmiita pistämään samalla tavalla aikaa niiden työstämiseen. Toki tykkään silti soittaa bändeissä, julkaisinhan esim. Trunko-nimisen bändin kanssa EP:n vuonna 2015.

On yksin musiikin tekemisessä eittämättä loistaviakin puolia. Täysi luova kontrolli on varmaan se selkein. Sekin on mukavaa, että kun asiat eivät etene niin kuin pitäisi, voi syyttää vaan itseään. Sen lisäksi kyllähän tässä on myös jonkin verran bändifiiliksiin päästy. ”Sterner Stuff” -levyllä oli mukana esim. Matti Muhos soittamassa rumpuja kaikissa kappaleissa ja hänen panoksensa olikin korvaamaton.

Olet kirjoittanut, äänittänyt, miksannut ja tuottanut ”Sterner Stuff” -albumin itse. Toisin sanoen olet nähnyt rutkasti vaivaa levyn eteen. Tuntuiko työmäärä missään vaiheessa kohtuuttomalta, vai pidätkö siitä, että saat toteuttaa visiotasi mahdollisimman pitkälle itse?

Joonas: Ehdottomasti yksi parhaimpia puolia tuossa työmäärässä on se, että saan itse tehdä luovat ratkaisut. Eikä se työmäärä oikein realisoidu omassa päässä projektia tehdessä. Myöhemmin sitten voi ihmetellä, kuinka paljon aikaa saikaan menemään. Musiikin tekeminen on kuitenkin itselleni yksi niistä harvoista asioista, joka saa kaiken muun ympärillä katoamaan ja elämään siinä hetkessä ja nauttimaan. Toki jos osaisin visioida levyä aloittaessani, että tässä kestää vielä vaikka vuosia ennen kuin tämä on pihalla, vaipuisin varmaankin epätoivoon. Onneksi en osaa!

Uutta albumiasi kuunnellessa en voi olla kysymättä, että mitkä yhtyeet ja artistit ovat tehneet sinuun suurimmat vaikutukset? Sen verran monipuolinen uusi albumisi on, että se herättää uteliaisuuden vaikutteistasi.

Joonas: Todella kivaa kuulla, että pidät ”Sterner Stuffia” monipuolisena, se olikin yksi tärkeimpiä tavoitteitani. Tähän sain eniten vaikutteita The Smashing Pumpkins -yhtyeeltä. Heidän koko uransa on musiikillisesti todella vaihteleva, ja esimerkiksi ”Mellon Collie and the Infinite Sadness” -levy on itsessäänkin aivan käsittämättömän monipuolinen, ja olen aina ihaillut sitä.

Smashing Pumpkins on vaikuttanut minuun erityisesti lauluntekijänä, kun taas vähän samasta genrestä ponnistava Dinosaur Jr on ollut ehkä suurin vaikuttajani, mitä tulee soundeihin erityisesti kitaran kohdalla. Tämän lisäksi olen kuunnellut paljon elektronista musiikkia, ihan alkaen retrojutuista, kuten Jean Michel Jarresta ja Kraftwerkistä, vähän uudempiin kuten Daft Punkiin ja Röyksoppiin. Pedro the Lion on ollut sanoituksellisesti iso vaikuttaja ja pohjoismaisista artisteista Mewin yritän muistaa aina mainita.

Kohtuullisen uusia tuttavuuksia minulle ovat esimerkiksi Eels, Brand New, Failure, Silversun Pickups ja Toadies. Vaihtoehtorokin ulkopuolelta myös pop-kummajainen Poppy. Suomalaisista tykkään Cleaning Womenistä, CMX:stä ja erityisesti Jarkko Martikaisen soolotuotannosta.

Sterner Stuff” on korkealuokkainen rock-albumi, jonka tasoa on haasteellista pistää paremmaksi. Aiotko jatkaa seuraavalla albumilla samoilla linjoilla, vai lähestytkö seuraavaa levyä eri näkökulmasta?

Joonas: Kiitos! Minulla on oikeastaan kaksi ideaa seuraavaksi albumiksi. Toinen on ”Sterner Stuffiin” verrattuna soundillisesti ja tuotannollisesti vähän koherentimpi, täysin syntetisaattoriton kitara-fuzz-pop -levy, johon Matti Muhos on tulossa jälleen soittamaan rummut. Olen myös alkanut tehdä toista aika reippaasti eksperimentaalisempaa levyä, johon olen itse toistaiseksi soittanut rumpuja. Luultavasti fuzz-levy valmistuu ennen, mutta en vaan osannut pitää näppejäni kurissa, kun päässäni pyöri niin paljon siistejä ideoita eksperimentaalisen levyn suhteen.

Onko sinulla ajatusta siitä, milloin seuraava julkaisusi voisi ilmestyä?

Joonas: Toivottavasti ei ihan neljää vuotta tarvitse odottaa, niin kuin viime levyjeni välillä! Minulla on kyllä vielä ennen seuraavaa Joonas Holmén + The Lossy Codecs -levyä tulossa toisen projektin täysin elektroninen levy. Se julkaistaan varmaankin vuoden sisään.

Millaisia loppuvuoden suunnitelmia sinulla on? Aiotko tehdä keikkoja ja vastaavasti aiotko käydä katsomassa jonkin keikan?

Joonas: Pari seuraavaa viikkoa tosiaan lomailen, mutta sitten taas palailen tekemään uusia levyjä, sekä äänitys- ja miksauskeikkoja muillekin artisteille. Syksylle on mitä luultavimmin tulossa lisää Joonas Holmén + The Lossy Codecs -keikkoja!

Täällä Turussa Kesärauhassa soittaa Peter, Bjorn and John, joka on todella kova bändi. Liput sinne taisivat jo vaan mennä! Sen lisäksi kiinnostaa Stingin konsertti Helsingissä ja Rockfestissä Slipknot.

Kiitos ajastasi, Joonas! Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Joonas: Kiitos itsellesi ja kiitos lukijoille! Kannattaa tsekata ”Sterner Stuff” -levy vaikka Spotifystä, ja jos haluaa kuulla lisää tekemisistäni, niin voi seurata sivuani Facebookissa tai Instagramissa. Hauskaa kesää ja olkaa varovaisia festareilla!

Joonas Holmén Facebookissa

Haastatellut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua