Kun omituisuus on voimavara – arviossa Babymetalin kokoelmakiekko ”10 Babymetal Years”
Joskus sitä kaipaa vaihtelua. Kun tämän vuoden uutuuslevyt oli kuunneltu puhki eivätkä vanhat suosikit jaksaneet enää sytyttää, oli pakko miettiä jotain uutta. On tämä sitten uhka tai mahdollisuus, niin nämä ovat juuri niitä hetkiä, jolloin saattaa päätyä sellaisen materiaalin äärelle, jota ei olisi koskaan uskonut kuuntelevansa. Tällä kertaa uuden kaipuu johdatti erikoisesta meiningistään tutuksi tulleen pop metal -ilmiö Babymetalin ”10 Babymetal Years”-kokoelmalevyn äärelle.
Myönnetään suoraan, etteivät lähtökohdat tälle musiikkikokeilulle olleet ne kaikista ruusuisimmat. Yhtyeen nopea nousu metallimaailman tietoisuuteen aiheutti monessa hevijäärässä lähinnä shokkireaktion, sillä eihän ylipirteä naisbändi, joka solkottaa kappaleensa japaniksi sekä yhdistelee musiikissaan tarttuvia popmelodioita raskaampaan runttaukseen voi millään olla oikeaa metallimusiikkia. Tähän lopputulemaan tulin itsekin aikanaan muutaman kappaleen kuultuani, vaikka yhtyeen omaperäistä meininkiä oli jo tuolloin pakko arvostaa.
Mainos päättyy
Joskus on kuitenkin erinomainen ajatus heittää ennakkoluulot syrjään ja pureutua musiikkiin, joka ei lähtökohtaisesti vastaa omia musiikkimieltymyksiä. Tulin nopeasti tähän johtopäätökseen iskettyäni soittimeen Babymetalin kymmenestä kappaleesta koostuvan kokoelma-albumin, sillä ”10 Babymetal Years” imaisi alkuihmetyksen jälkeen mukaansa varsin tehokkaasti. Bändin esittämä pop metal kun on kaikessa omituisuudessaan äärimmäisen tarttuvaa kamaa, jonka myötä Babymetalin mekastamista huomaa kuuntelevansa typerä virne naamallaan.
”10 Babymetal Years” on sisällöltään vahva paketti. Vaikka yhtyeen musiikkia ei ole tullut aiemmin kuunneltua sen enempää, on helppoa uskoa, että tältä kokoelmakiekolta löytyvät yhtyeen juurikin ne parhaimmat kipaleet. Oli kyseessä sitten menevän raskas ”Doki Doki Morning”, tanssimusiikin tarttuvuudella päälle jyräävä ”Megitsune”, JRPG-pelin loppupomotaisteluun sopiva ryntäily ”Road of Resistance” tai sitten hempeän kaunis ”The One”, on materiaali kaikkinensa erittäin viihdyttävää. Suurimmat ongelmat liittyvät lähinnä siihen, jaksaako tätä pidemmässä juoksussa kuunnella alkuinnostuksen jälkeen, sillä useamman pyöräytyksen jälkeen materiaalista alkaa hiipumaan se kaikkein paras särmä. Mahdollisen kertakäyttöisyyden voi kuitenkin jollain tavalla antaa anteeksi. Jo se, että tämä onnistuu nappaamaan ensinnäkään mukaansa, on itsessään saavutus.
On kuitenkin ilmiselvää, ettei Babymetal ole musiikkia jokaiselle. Sen verran erikoinen on yhtyeen resepti, että siitä nauttiakseen on ylitettävä monta estettä. Mutta jos japaninkielisestä meuhkaamisesta, ylisöpöstä imagosta, häikäilemättömän tarttuvista pop-elementeistä sekä yleisestä outoiluista pääsee yli, on helppo todeta Babymetalin musiikin olevan oikeasti mielenkiintoista ja ainutlaatuista. Jos olet halunnut sukeltaa Babymetalin maailmaan, mutta levykokonaisuuksien kahlaaminen on tuntunut liian vaivalloiselta, niin kannattaa ottaa ”10 Babymetal Years” haltuun. Tämä on materiaalia, josta ei voi sanoa ymmärtävänsä mitään, mutta silti lähes jokaisesta hetkestä nauttii täysin rinnoin.
Mainos päättyy
8/10
Kappalelista:
1. Doki Doki Morning
2. Head Bangeeeeerrrrr!!!!!
3. Ijime, Dame, Zettai
4. Megitsune
5. Gimme Chocolate!!
6. Road Of Resistance
7. KARATE
8. The One
9. Distortion
10. PA PA YA!!
Mainos päättyy