Kun portugalilainen, kreikkalainen ja sveitsiläinen tulivat Tavastialle – Moonspell, Rotting Christ ja Silver Dust Helsingissä

Mustana perjantaina, tuona kerskakulutuksen juhlapäivänä, järjestettiin Helsingin Tavastia-klubilla tummanpuhuvan metallin bakkanaalit. Turhan ja kertakäyttöisen rihkaman sijaan tuona iltana Helsingin kohta viimeisessä rock-pyhätössä tarjolla oli raskaan musiikin ehtaa osaamista niin portugalilaiseen, kreikkalaiseen kuin sveitsiläiseenkin malliin. Kun tämä Moonspellin isännöimä ilta, lauteenlämmittelijöinään Rotting Christ ja Silver Dust, julkistettiin alkukeväästä, tuli allekirjoittaneen almanakkaan yksi pomminvarma merkintä lisää. Vaikka tätä keikkaa edeltäneen illan Ghost-riennot yhä kropassa tuntuivatkin, ei hevimiehen sielulle rauhaa suotu, vaan askel kävi uskollisesti kohti Helsinkiä ja Tavastiaa.

VR:n tötöilystä johtuen Silver Dustin keikan aloitus jäi itseltäni väliin. Vahinko laskettiin kuitenkin vain muutamissa minuuteissa, joten suurin osa sveitsiläisten setistä tuli nähtyä. Ensivaikutelma oli, että nyt on pienimmän soittoajan roolia suorittava lämppäri tavallista rohkeammin liikkeellä. Perinteisen taustalakanan ohella lavalla nimittäin oli suurehko videoscreeni, joka oli kehystetty näyttämään perinteiseltä taululta. Näytöllä sitten pyöri kappaleiden tarinoihin sopivaa kuvamateriaalia, minkä lisäksi show sai lisäpotkua solisti Lord Campbellin vahvasta kappaleisiin eläytymisestä. Basisti Kurghan puolestaan oli opetellut suomenkielisiä tervehdyksiä melko onnistuneesti, joten yrityksen puutteesta Silver Dustia ei ainakaan voi syyttää. Tästä huolimatta yhtyeen musiikillinen anti ei tehnyt suurtakaan vaikutusta, ja yleisöltä bändille ei juuri vastakaikua herunut. Poikkeus tähän oli setin loppupuoliskolla solisti Campbellin johdatuksella suoritetut kyykkyhypyt, joihin Tavastian yleisö lähti yllättävän innokkaasti mukaan. Mistä lie suomalainen rock-kansa kehittänyt mieltymyksen tuohonkin sketsiin. Loppuun vielä yhteiskuvat ja merchandise-myyntipuheet, ja ei muuta kuin Rotting Christia odottamaan.

Odotus palkittiin lyhyehkön väliajan jälkeen, kun nämä kreikkalaisen metallin raskassarjalaiset kapusivat lauteille vähän ennen iltayhdeksää. Jos Silver Dust jättikin jokseenkin valjuhkon jälkimaun, niin Rotting Christ otti väkevästi komennon koko Tavastiasta laulaja-kitaristi Sakis Tolisin alkumanauksista alkaen. Suomalaisyleisö otti kreikkalaisvieraat vastaan sellaisella antaumuksella, kuin kahden vuoden erossaoloajan jälkeen voi odottaakin. Pitkänhuiskeat tukat pyörivät niin tanssilattialla kuin lavallakin lähes tuulettimen varmuudella, ja moshpitin makuunkin päästiin ainakin parin kappaleen aikana. Rotting Christin loihtimaa tunnelmaa yleisössä on turha edes verrata Silver Dustin suoritukseen, niin vahvasti koko sielullaan sekä kuulijat että soittajat, Sakis Tolis etunenässä, elivät tuon rituaalinomaisen keikan. ”Non Serviam” päätti odotetusti noin tunnin kestäneen messun, jonka seurauksena Rotting Christ lunasti itselleen ainakin yhden seuraajan lisää, allekirjoittanut kun todisti tämän orkesterin ensimmäistä kertaa livenä vasta nyt.

Rotting Christin jälkeen vuorossa oli illan ainakin nimellinen loppuhuipennus, kun portugalilainen Moonspell vastasi illan viimeisestä tarjoilusta. Keikka alkoikin vakuuttavasti solisti Fernando Ribeiron astellessa lavalle lyhty kourassaan, mistä alkoi puolisentoista tuntia kestänyt goottimetalli-matinea. Alkuun kuultiin muutama bändin kotikielellä laulettu virsi, ja vaikka tuoreimmalta albumilta poimitut ”1755” ja ”In Tremor Dei” soivatkin varsin jylhästi, heräsi Tavastia toden teolla eloon tehostevalojen värjätessä salin punaiseksi ”Irreligious”-albumin kappaleiden ”Opium” ja ”Awake” myötä. Vaikka yleisö ei keikalla missään varsinaisessa horroksessa ollutkaan ja kappaleiden väliset suosinosoitukset raikuivat äänekkäästi, tuntui Rotting Christ silti puristaneen klubin kapasiteetin täyttävästä väkijoukosta ne suurimmat mehut. Dramaattisesta esiintymisestään huolimatta Ribeiron karisma jäi Rotting Christ-keulakuva Sakisin varjoon, eikä todellista hurmosta koettu kuin varsinaisen setin päättäneen ”Alma Materin” aikana. Tänä kyseisenä iltana Rotting Christin paremmuus ei kuitenkaan tarkoittanut Moonspellin huonoutta, sillä bändi esiintyi vuosikymmenten kokemuksen tuomalla itsevarmuudella, soundit pelasivat ja Ribeiro otti yleisöön hyvin kontaktia vuolaiden kiitosten ja menneiden muistelujen kautta.

Viime viikon Suomen-keikat olivat osa Moonspellin lähes kaksi kuukautta kestävää kiertuetta ilman montaakaan välipäivää, ja ensi vuodelle yhtyeellä on lukujärjestyksessään keikkojen ohella myös uuden albumin julkaisu. Yhtyeen työmoraalia ja inspiraation määrää ei siis voi kuin ihailla, joten mikäli seuraavalla vierailullaan tämä Portugalin susilauma tuo tullessaan yhtä kovia kiertuekumppaneita kuin nyt, on oma läsnäoloni yhtä kuin taattu.

Settilista (Moonspell):

1. Em Nome Do Medo
2. 1755
3. In Tremor Dei
4. Opium
5. Awake!
6. Night Eternal
7. Abysmo
8. Breathe (Until We Are No More)
9. Everything Invaded
10. Evento
11. Mephisto
12. Vampiria
13. Alma Mater
————————–
14. Todos os santos
15. Mute
16. Full Moon Madness

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Marlena Darocha

Kommentoi julkaisua