”Kun rikkinäisestä tuli täydellinen… ” Arviossa Atlasesin ”Between The Day And I”

Olen juuri saanut hyppysiini Atlasesin kolmannen pitkäsoiton ”Between The Day And I”. Albumin kannessa komeilee uljaana kiitävä hevonen. Jotakin samankaltaista uljakkuutta kätkee sisälleen tämän porilaislähtöisen post metal -yhtyeen tuore materiaali. Yhtye on ottanut uudella albumillaan kokeilevan ja ennakkoluulottoman harppauksen kohti napakampaa tulkintaa. Oman lisänsä suurten kontrastien kanssa leikittelyyn tuo kolmen laulajan käyttö, syntetisaattorit ja häikäisevä kyky maalata erilaisia tunnelmia musiikin keinoin.

Albumin aloitusraita ”Eyelinds Of The New Dawn” herättää mielenkiinnon dynaamisella otteella. Kappaleen tunnelma on uhkaava muttei millään tapaa luotaantyöntävä. Seuraavana kuultu ”Singulars” onnistuu kaikessa katkeransuloisuudessaan täyttämään sielun polttavalla tyhjyydellään. Kaikessa riipivyydessään kappale on toimiva kokonaisuus. ”Silent Threads” on niin ikään toimiva inspiraation taidonnäyte, joka tihkuu hiljaista huutoa.

Yksi albumin sinkkulohkaisuista on voimaannuttava ”Earthshine”. Kappaleen voimakkaat kontrastit puhuttelevat syvästi. ”Mosaic Of Silence” on aggressiivinen pyöritys, jonka täyteläisyyteen viritetyt vokaalit toimivat kertosäkeessä saumattomasti. Aggression ja rauhallisuuden noidankehässä pyörii seuraavana kuultu ”Save Room”. Kappaleessa on poikkeuksellisen kansainvälinen soundi, jonka uskon puhuttelevan kuulijoita Suomen rajojen ulkopuolellakin. Sen jälkeen surullisen kaihoisiin tunnelmiin vie instrumentaali ”Intermission”.

Jatkoa kansainväliselle soundille tarjoilee seuraavaksi ”Versus”. Kappaleen intensiivinen tunnelma jättää hullulla tavalla raskaan leijuvan tunteen kroppaan, mikä pistää janoamaan lisää tätä musiikillista nautintoa. ”Imperial Dark” on rytmikkään rykivä kappale, joka sykkii kuin rytmihäiriöinen pulssi. Albumin kappaleista viimeisenä kuullaan mahtipontinen ”Ties To Distance”. Kappale on koskettava kokonaisuus, joka saa ainakin oman silmäkulmani kostumaan lämpimistä kyynelistä.

Usein ajatellaan, että vain ehjä voi olla kokonainen, mikä rinnastetaan usein täydellisyyteen. Atlasesin ”Between The Day And I” osoittaa, että rikkinäinenkin voi kaikessa riipivyydessään ja kauneudessaan olla täydellinen.