Kun rokkari teki kantrilevyn – arviossa Duff McKaganin sooloalbumi ”Tenderness”

Kun Duff McKaganin kaltainen ansioitunut rokkikukko julkaisee albumin, kohdistuu siihen luonnollisesti valtavasti odotuksia. Myönnän itsekin odottaneeni albumin olleen virtaviivaista rokkia, joka saisi kehon liikkeelle ja adrenaliinin virtaamaan suonissa. Tällaista reaktiota ”Tenderness” ei kuitenkaan pysty antamaan, sillä albumin painopiste on aivan muualla kuin aggressiivisissa riffeissä ja energiassa.

”Tenderness” ei ole rokkialbumi, vaan pikemminkin kantrilevy. Kappaleet rakentuvat pitkälti Duff McKaganin karismaattisen äänen ja lämpöisesti resonoivan kitaran varaan. Ilmaisutapa on pelkistettyä ja rauhallista, minkä avulla tunnelmalle annetaan tilaa hengittää. Koko albumia ei kuitenkaan mennä läpi ainoastaan McKaganin ja kitaran varassa, vaan esimerkiksi ”Tenderness”-kappaletta säestää piano, ja ”It’s Not Too Latessa” naiskuoro laulaa harmonisesti McKaganin ohessa.

Duff McKaganin uusi albumi etenee pääsääntöisesti verkkaisesti, mutta sen takia kappaleiden lyriikoihin ja tunnelmaan on helppo uppoutua. Sanoituksissa paistavat tyyneys ja itsevarmuus. Aivan kuin McKagan olisi tullut sinuiksi elämän kanssa ja ottanut sen tuomat asiat mukisematta vastaan. Tällainen tuntemus välittyy etenkin ”Falling Down” – ja ”Breaking Rocks” -kappaleista.

”Tenderness”-albumin yksi erityinen piirre on se, että sillä on käytetty rohkeasti erilaisia instrumentteja, joita on mukava bongata vielä useamman kuuntelukerrankin jälkeen. Esimerkiksi ”Last Septemberissä” viulu tuo lisää surumielisyyttä kappaleeseen, ja ”Wasted Heartissa” saksofoni luo tummuutta. Albumin päättävä ”Don’t Look Behind” -kappale on kuitenkin aivan oma lukunsa. Kappale on kuin yhtä sinfonian juhlaa, kun saksofonin ulahtelu, pianonsäestys ja pirteä trumpetti kohtaavat naiskuoron kanssa.

Duff McKaganin sooloalbumi on rohkea ja omaperäinen kokonaisuus. Levylle on sovitettu rohkeasti erilaisia instrumentteja, joilla on hyvin harkitut osansa. Kappaleiden äänimaisemat ovat paikoitellen hyvin hypnoottisia, ja niitä kuunnellessa voi uppoutua omiin ajatuksiinsa. Kovinkaan tarttuvia kappaleita ”Tenderness” ei sisällä, mutta omiksi suosikeiksini valikoituivat ajan kanssa ”Last September”, levyn reippaimpiin kappaleisiin lukeutuva ”Chip Away” sekä upea päätösraita.

Nimensä mukaisesti ”Tenderness” on lempeä, muttei niinkään lyriikoiden vaan musiikkinsa suhteen. Guns N’ Rosesista kertovasta kirjasta (Guns N’ Roses Watch You Bleed) sain käsityksen, että McKagan oli aikanaan kovasti alkoholiin menevä ja ehkä hieman höntti, mutta ”Tenderness”-albumi osoittaa miehellä olevan kykyjä tuoda esiin syvällisyyttäkin. Vaikka Duff McKaganin ”Tenderness” ei räjäyttänytkään tajuntaani, on levy silti taidokkaasti toteutettu kokonaisuus.

6½/10

Kappalelista:

  1. Tenderness
  2. It’s Not Too Late
  3. Wasted Heart
  4. Falling Down
  5. Last September
  6. Chip Away
  7. Cold Outside
  8. Feel
  9. Breaking Rocks
  10. Parkland
  11. Don’t Look Behind

Duff McKagan Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua