”Kun The Backstabbersin levyyn tarttuu, tietää mitä saa” – haastattelussa ärhäkän debyyttialbuminsa julkaissut The Backstabbers

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 18.2.2022

Kotimainen action rock -yhtye The Backstabbers julkaisi viime kuussa erinomaisen debyyttialbuminsa. Kaaoszine tavoitti yhtyeen etäyhteyksiä pitkin ja jututti kokoonpanoa. Haastattelussa vokalisti-kitaristi Jesperi Mommo, basisti Roope Tapio ja rumpali Joni Järlström kertoivat esikoisalbumin synnystä, yhtyeen vaikutteista sekä tulevaisuuden suunnitelmista.

Moro jätkät! Kauan odotettu debyyttialbuminne on nyt julkaistu. Käsittääkseni ”For All The Bastards” -albumista meinasi tulla toisenlainen kuin miltä se nyt kuulostaa

Mommo: No biisit ovat oikeastaan täysin samat, mutta meidät saatiin huijattua tekemään albumi nykystandardien mukaisesti. Sellaiset soundit, että sitä on helppo kuunnella, ja se kuulostaisi nykypäivän levyltä. Niin tehtiin, ja albumi oli masterointia vaille valmis. Kun kuitenkin kuuntelimme miksattua albumia useamman kerran, emme voineet olla miettimättä, että jotakin puuttuu. Kaikki kuulosti hyvältä, mutta jokin olennainen oli poissa. Päädyimme sitten siihen lopputulokseen, ettei se kuulosta meistä hyvälle, emmekä julkaisseet albumia siinä muodossa.

Tapio: Jotenkin tuntuu, että kun albumin teon soundissa lähestytään sellaista täydellisyyden tasoa, muuttuu musiikki hirveän steriilin kuuloiseksi, vaikka se sinällään olisikin raskasta.

Järlström: Vaaran tunne katoaa.

The Backstabbers on tullut tunnetuksi turboahdetusta rock-soundistaan mutta yllätyin kuitenkin, miten monipuoliselta albumi kuulostaakaan. Oliko se tarkoituksenakin, vai päädyttiinkö siihen sattumalta?

Mommo: Se oli tarkoituksen mukainen ratkaisu. Me ei haluttu siihen kahdeksaa ”Knockoutia”. Sitä mietittiin tarkkaan albumia valmistellessa. Kun meille tuli tunne, ettei levyllä ole yhtään ylinopeaa kappaletta, tehtiin ”Riding Through The Night”. Kun haluttiin tehdä vähän disko-tyyppinen kappale, tehtiin ”Let’s Do It”. Kyllä ne aika lailla syntyivät tuolla tavalla eli mietittiin, mitä albumi kaipasi, ja sitten tehtiin se. EP:llähän voi olla neljä kappaletta pelkkää takomista, sen jaksaa vielä, mutta kahdeksan biisiä olisi ollut liikaa. Kun meillä oli jokin riffi, katsoimme, mihin suuntaan se voisi taittua, ja niin kappaleet alkoivat syntyä.

Järlström: Se oli kanssa hauska huomata, että kun biisejä valmisteltiin alkuvaiheessa, mietittiin, ovatko nämä liian erilaisia. Sitten, kun niitä sitten treenattiin, huomattiin, etteivät ne ole edes kovin erilaisia.

Tuo on kyllä hieno taito, että olette pystyneet luomaan aina sellaisen kappaleen, jolle on ollut tarvetta. Albumia kuunnellessa en voinut välttyä kuulemastani vivahteita niin AC/DC:n, Motörheadin kuin Hellacoptersin suunnalta. Mitä luulette, minkä verran vaikutteenne kuuluvat musiikissanne?

Mommo: Tuo on jännä kysymys, sillä olemme itsekin miettineet, miltä The Backstabbers kuulostaa. Joistakin suomalaisista bändeistä on helppoa sanoa lyhyen kuuntelun jälkeen, että se kuulostaa joltain bändiltä, mutta omalla kohdalla sitä on vaikea arvioida. Kyllä me tosin kuunnellaan kaikkia noita bändejä, joita mainitsit.

Toisaalta, kuulostaako meidän biisit suoraan Motörheadille? No ei. Tai AC/DC:lle? Ei sillekään. Ne vaikutteet ovat ehkä löydettävissä jostain muualta kuin biisien kirjoittamisesta. Minusta tuntuu, että ne vaikutteet tulevat ehkä enemmän soitossa, joka on jäännettä siitä, kun on opetellut soittamaan. Me ei tehdä lähtökohtaisesti muiden kuuloisia biisejä vaan sellaisia, jotka sopivat The Backstabbersille.

Yksi, johon monet vanhemmat ihmiset ovat meitä verranneet, on Peer Günt. Soittomme kuulosta kuulemma samalle kuin Peer Güntin keikat 80-luvulla.

Mitä nyt, kun debyyttialbumin etappi on saavutettu? Mikä on seuraava iso askel?

Mommo: Tavoitteena on soittaa paljon keikkoja kaikkialla Suomessa ja ulkomaillakin. Ennen pandemiaa meillä oli suuret suunnitelmat ulkomaille ja toivon mukaan saadaan ne onnistumaan joko tänä tai ensi vuonna.

Onko teillä suunnitelmia seuraavan julkaisun suhteen?

Mommo: Oksettaa pelkkä ajatuskin, kun vasta saatiin debyyttialbumi ulos. Eikä olla vielä edes soitettu levyn julkaisukeikkaa. Se on onneksi nyt 19. päivä helmikuuta. Mutta sitä, mistä ollaan puhuttu tulevan äänitteen suhteen, niin ei ainakaan kavenneta soundia. Ehkä voidaan laventaa hieman. Ei me mitään muuta osata tehdä kuin tällaista nopeaa rokkia. Jos vertaa ”Ambassadors Of Action” -EP:n materiaalia debyyttialbumiin, niin eihän nämä biisit ole kovin kaukana siitä. Aika samaa tavaraa.

Tapio: Periaatteessa levyiltä voisi heitellä kappaleita ristiin, eikä välttämättä osaisi sanoa, kummalle julkaisulle ne kuuluvat.

Mommo:Here We Are” ja ”Knockout” voisivat ihan hyvin olla sillä EP:llä. Eikä se tule siitä muuttumaan. Kun tykkää yhdestä levystä, niin tietää tykkäävänsä kaikista. Ja tykkään ajatuksesta, että kun The Backstabbersin levyyn tarttuu, tietää mitä saa. Yllätykset ovat perseestä. Kun lukee logon, niin tietää mitä saa. Vähän kuin AC/DC:n ja Motörheadin kohdalla.

Kiitos haastattelusta! Haluatteko lähettää terveisiä lukijoille?

Mommo: Ostakaa levy, se on hyvä levy. Jos ei ole levysoitinta, niin ostakaa se ensin. Ja tulkaa keikoille, se on tärkeintä. Ette ole päässeet pitkään aikaan keikoille, niin tulkaa nyt.

Tapio: Ja levylafkojen Josulle ja Joselle terkut!

The Backstabbersin levyjulkkari 19. helmikuuta Bar Loosessa Atomic Annien ja Testicalsin kera.

https://www.facebook.com/thebackstabbersofficial/?ref=page_internal

Haastattelu: Aleksi Parkkonen