Kun yhtye ilmoittaa uusimman albuminsa ammentavan tunnelmansa ihmismielen synkimmistä syvyyksistä, on lupa odottaa jotain oikeasti henkilökohtaista ja painostavaa. Tätä Red Moon Architectin neljäs studioalbumi “Kuura” tarjoileekin pitkän kaavan mukaan, sillä 40-minuuttisen albumin täyttää yksi kolmeen osaan jaettu kappale, joka on täynnä lyijynraskasta ja laahaavaa tunnelmaa. Tämän lisäksi kiekosta tekee erikoisen sen julkaisuformaatti, sillä albumia on saatavilla digitaalisen muodon lisäksi ainoastaan vinyylinä. Poikkeavaa lähestymistapaa on siis tarjolla monella rintamalla.

Yllätykset eivät jää tähän, sillä “Kuura” erottuu selkeästi Red Moon Architectin muusta tuotannosta. Poissa ovat naisvokaalit, utuiset tunnelmat ja raskautta tasapainottavat melodiat. Näiden tilalla on rosoista, tummansävyistä ja puunaamatonta tuomiometallia, jonka ilottomuus on lähes musertavaa. Lohduton ja synkkä albumi on karu kokonaisuus, jonka äärellä menee sanattomaksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

“Kuura” on niitä albumeita, jotka todella herättävät pohtimaan sen sisältöä normaalia syvällisemmin. Raskaasti soiva albumi tuntuu kauttaaltaan henkilökohtaiselta ja herättää mielikuvan teoksesta, jolle on vuodatettu kaikki se paha olo, jota säveltämishetkellä on ollut. Albumin sanoitukset on jätetty tarkoituksella julkaisematta niiden henkilökohtaisen sävyn vuoksi, joka puolestaan jättää kuulijalle mahdollisuuden tulkintoihin. Julkaisu onkin näiltä osin hyvinkin nimensä mukainen, sillä kuten kuura muodostaa hyytävän ja läpinäkymättömän peitteen rakenteiden päälle, jättää myös “Kuura” kuulijan epätietoiseksi siitä, mitä pinnan alla tapahtuu. Nopeasti silmäiltynä albumi näyttää vain yhdeltä tuomiometallikiekolta muiden joukossa, mutta ulkokuoren alla muhii aidosti synkkiä ja raskaita asioita, jotka on puristettu jonkun sisimmästä musiikin muotoon. Se, mistä tämä kaikki kumpuaa, jätetään pimentoon.

Väkevä tunnelataus ja kaikkea ympäröivä synkkyys ovat albumin vahvuuksia, mutta tietyllä tavalla myös sen heikkouksia. ”Kuura” pyörii teemansa ympärillä niin voimallisesti, että se tuntuu välillä hautautuvan omaan lohduttomuuteensa. Tämä näkyy sävellyksissä, jotka on vuodatettu albumille suodattamattomana ilman turhia säätöjä. Tästä syystä aiemmilla albumeilta tuttuja melodioita ja raskauden seassa leijuvia tunnelmia annostellaan varsin niukasti. Rosoisuus ja karkeus sopivat albumin yleiseen ilmeeseen ja ovat jylhää kuultavaa, mutta lopulta aiempien levyjen monipuolisuutta alkaa kaivata. Idean tasolla albumin tarkoituksellinen, yksioikoinen raskaus ja itseääntoistavuus ovat ymmärrettäviä ratkaisuja. Pimeimmillä hetkillä tunnelin päässä ei kajasta valoa, eikä ympärillä oleva pimeys tarjoa mitään tarttumapintaa – epävarmuus jatkuu päivästä toiseen samanlaisena eikä lupausta paremmasta ole. Tätä teemaa ja ajatusta sävellysratkaisut palvelevat täydellisesti, vaikka musiikkina kiekko ei täysin iske kohteeseensa.

”Kuura” on musiikkijulkaisuna haastava. Mielenkiintoinen konsepti ja henkilökohtainen ote kietovat pauloihinsa, mutta harmittavasti albumi jää sisällöltään liian yksipuoliseksi. Sävellykset hukkuvat liiallisiin kappalekestoihin, minkä myötä albumi toistaa itseään useassa kohden. Vaikka suurin osa albumilla kuultavista ratkaisuista on epäilemättä tarkoituksellisia, tekevät ne kiekosta myös tarpeettoman jäykän ja hankalasti lähestyttävän. “Kuura” on varmasti  tärkeä albumi tekijöilleen, mutta kuulijalle kyseessä on monellakin tavalla turhan raskas kokemus. Albumin puhutteleva synkkyys on kuitenkin niin riipivän rehellisesti toteutettu, että kiekon äärellä viihtyy sen syvästä lohduttomuudesta huolimatta. ”Kuura” ei ole ainoastaan musiikkialbumi, vaan se on myös mielentila ja paikka, jonne kenenkään ei toivoisi joutuvan.

6-/10

Kappalelista:
1. Kuura pt. I
2. Kuura pt. II
3. Kuura pt. III