Kun uusi albumi ei yllä edeltäjänsä tasolle – arviossa Lucifer-yhtyeen ”Lucifer III”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 19.3.2020

Vuonna 2014 perustettu Lucifer on saavuttanut urallaan pisteen, jonka myötä yhtyeen kolmas pitkäsoitto ilmestyy huomenna markkinoille. Uusin äänite on taatusti odotettu, sillä yhtyeen edellinen julkaisu, ”Lucifer II”, julkaistiin kesällä 2018 ja se keräsi runsaasti myönteistä huomiota musiikkimedialta. Edellisestä julkaisusta teki entistä merkittävämmän se, että se äänitettiin lähes täysin uuden kokoonpanon kanssa. Ainoastaan vokalisti Johanna Sadonis on Luciferin alkuperäinen jäsen.

Liekö syy juuri uuden kokoonpanon tai Nicke Anderssonin läsnäolon, ”Lucifer II”:lta löytyi runsaasti puhtia ja hyviä sävellettyjä kappaleita. Sadoniksen sanoittajapariksi tullut Andersson (The Hellacopters, Imperial State Electric, Death Breath) toi oman särmänsä yhtyeen musiikkiin. Tämä särmikkyys saa nyt jatkoa ”Lucifer III”:n muodossa.

Albumi polkaistaan liikkeelle reipasotteisella ”Ghosts”-kappaleella, jossa terävät riffit raikaavat ja Sadoniksen viehättävä ääni pääsee loistoonsa. ”Midnight Phantom” nostaa esiin doomahtavaa ja aavemaista äänimaisemaa, jossa herkutellaan kirkonkellon kumahduksella ja susien ulvonnalla. Sen sijaan ”Leather Demon” asettuu kevyemmän annin puolelle, mutta rokkaa kuitenkin mukavasti kertosäkeistöjen aikana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Jos Luciferin edellinen albumi on sinulle tuttu, niin tulet tuskin suuremmin yllättymään kuunnellessasi ”Lucifer III” -pitkäsoittoa. Levy kun vaikuttaa olevan tehty pitkälti samalla kaavalla kuin edellinenkin, tosin sillä erotuksella, ettei uusin albumi ole sisältönsä suhteen yhtä monipuolisen kuuloinen. Yhtyeen edellinen albumi kun pystyi antamaan kuulijalle uutta pureskeltavaa vielä viimeisten kappaleidenkin kohdalla. ”Lucifer III”:n kohdalla tuntuu kuitenkin siltä, että ”Pacific Blues” -kappaleen jälkeen levy alkaa enemmän tai vähemmän toistaa itseään.

Myös se seikka, ettei uudelta levyltä nouse esiin ”Dreamer”-, ”Dancing With Mr. D”- ja ”Before The Sun” -kappaleiden kaltaisia teoksia, vaikuttaa asiaan. ”Lucifer III” kun tuntuu olevan enemmän tasainen albumi, jolta ei nouse esiin yhtä paljon hyviä kappaleita. Toki aika saattaa korjata tämän näkemyksen, mutta mitä ensimmäiset kuunteluviikot ovat itselleni osoittaneet, vaikuttaa siltä, ettei ”Lucifer III” yllä edeltäjänsä tasolle. Tämä on sääli, sillä yhtyeessä on paljon päteviä muusikoita. ”Lucifer III” -albumilla on hetkensä, mutta kokonaisuutena se jää turhan tasapaksuksi.