Kunnia Black Sabbathin ajattomalle perinnölle – Zakk Wylden kipparoima Zakk Sabbath Helsingissä
Black Sabbathin debyyttialbumi muutti musiikkimaailmaa pysyvästi 50 vuotta sitten. Metallimusiikki oli viimein syntynyt, ja samalla alkoi eräs kaikkien aikojen hienoimmista kuuden albumin suorista.
Yhtyeen viimeinen Suomen-keikka vuonna 2016 jätti niin hyvän muiston, että en ole kokenut lainkaan tarpeelliseksi kuulla heidän musiikkiaan livenä ainakaan muiden esittämänä. Black Label Societyn ja Ozzy Osbournen kitaristina tunnetun Zakk Wylden kipparoima Zakk Sabbath sai minut kuitenkin toisiin ajatuksiin. Jos haluan ikinä todistaa laadukasta Black Sabbath -tribuuttia, se tapahtuu nyt – Helsingin The Circuksessa 9.2.2020.
Zakk Sabbath on nimetty laulaja-kitaristi Zakk Wylden mukaan, mutta yhtä tärkeitä ja ansiokkaita ovat myös kokoonpanon muut jäsenet. Basisti Blasko on soittanut Black Label Societyssa sekä Rob Zombien yhtyeessä, kun taas rumpali Joey Castillo tunnetaan mm. Danzigin ja Queens Of The Stone Agen riveistä.
Konkarit tulkitsivat Black Sabbathia melkoisella voimalla. Black Sabbath oli viimeisellä Suomen-keikallaan arvokas ja hillitty, mutta nyt heidän kappaleitaan esitettiin poikkeuksellisen rajulla lavaenergialla. Kumpikaan tyyli ei ole sinänsä toista parempi, mutta Zakk Sabbathin esiintyminen oli hienoa juuri tämän erilaisuuden vuoksi. Tarjolla ei ollut pelkkää toisintoa Black Sabbathista, vaan aidosti erilainen ja kokemisen arvoinen elämys.
Mukaan mahtui myös ylilyöntejä. Zakk Wylde on kitaristina aivan toista koulukuntaa kuin Black Sabbathin Tony Iommi. Iommin soitto on tunteikasta ja verrattain hillittyä, mutta Zakk Wylde tunnetaan kitarasankaruudestaan. Kikkailut, kuten kitaran nostaminen niskan taakse soiton aikana tuntuivat väkinäiseltä Black Sabbathin kontekstissa. Itseään toistavat, suorastaan ärsyttävän kuuloiset tilitussoolot taas eivät lisänneet mihinkään mitään mainitsemisen arvoista – päin vastoin. Wylden olisi korkea aika opetella uusia temppuja.
Onneksi Black Sabbathin kappaleet ovat muutakin kuin pelkkiä sooloja. Leijonan osa vedoista oli mainiota kuunneltavaa kauneusvirheistä huolimatta. Erityistä kiitosta yhtye ansaitsee rohkeasta settilistasta. Setlist.fm-sivun mukaan Black Sabbath on esittänyt “A National Acrobat” -kappaleen viimeksi vuonna 1974, vaikka kyseessä on yksi yhtyeen parhaista kappaleista. “Wicked World”, “Lord of This World” ja Crowlta lainattu “Evil Woman” ovat myös jääneet vähemmälle huomiolle. Nyt nämä kappaleet pääsivät kunniaan pitkän tauon jälkeen.
Samalla Zakk Sabbath väisti nerokkaasti kaikista kuluneimmat kappaleet, kuten “Paranoidin” ja “Iron Manin”. Nämä kappaleet ovat kieltämättä onnistuneita, mutta on vaikeaa kuvitella, että kukaan voisi enää lisätä niihin mitään uutta.
“Fairies Wear Boots” kärsi tosin vähemmän mairittelevan kohtalon. Zakk Sabbathin tunteettomilla sooloilla varustettu tulkinta oli lähinnä rasittava Black Sabbathin vetoihin verrattuna.
The Circus tarjosi poikkeuksellisen intiimin ympäristön Black Sabbathin kappaleille. Tunnelma oli katossa jo ennen keikan alkua, eikä se laskenut missään vaiheessa. Ilmassa oli jotain maagista, kun ihmiset lauloivat yhdessä “War Pigsin” melodioita ja taputtivat kappaleen tahtiin. Zakk Sabbath toi The Circukseen jotain ajatonta, jonka voima ei ole hiipunut tippaakaan vuosien varrella.
Intiimistä tunnelmasta huolimatta illan aikana todistettiin nykyisen keikkakulttuurin vähemmän mairittelevia puolia. Wylde tuli pariin otteeseen soittamaan keskellä yleisöä – järjestyksenvalvojien ympäröimänä – mutta miten yleisö reagoikaan. Esiintyjä haluaa tulla lähelle, mutta häneen suhtaudutaan kuin eksoottiseen eläimeen ja tilannetta todistetaan lähes poikkeuksetta puhelimen läpi. Samalla varmistettiin, että muut eivät vahingossakaan näe tilannetta omin silmin.
Myös narikkajonossa oli erikoinen tilanne saapuessani paikalle. Henkilökunta kielsi erästä henkilöä ottamasta liiviään mukaan vedoten ainakin osittain siihen, että liivissä lukee “MC”. Tosiasiassa liivin kuvio oli identtinen Black Label Societyn virallisten fanituotteiden kanssa. Kummallista, että lavalle päästettiin silti yhtyeen jäseniä. Oliko keikkailta sittenkin salainen jengikokoontuminen?
Onneksi voin todeta, että ei missään nimessä. Tänä iltana ihmiset nauttivat yhdessä Black Sabbathin ajattomasta perinnöstä, jossa riittänee ihmeteltävää myös tuleville sukupolville.
Settilista:
1. Intro: Supertzar
2. Supernaut
3. Snowblind
4. A National Acrobat
5. Orchid
6. Under the Sun / Every Day Comes and Goes
7. Tomorrow’s Dream
8. Evil Woman
9. Wicked World
10. Fairies Wear Boots
11. Into the Void
12. Embryo
13. Children of the Grave
14. Lord of This world
15. Hand of Doom
16. Behind The Wall of Sleep
17. N.I.B.
18. War Pigs
Kuvat: Pasi Eriksson