Kunnianhimoinen kokonaisuus tekee edelleen vaikutuksen – arviossa Metallican 30-vuotias klassikkoalbumi ”…And Justice for All”
Tänään kunnioitettavat 30 vuotta täyttävä “…And Justice for All” on niitä julkaisuja, jotka eivät ole jääneet ihmisten muistoihin pelkästään musiikillisten ansioittensa vuoksi. Metallican neljäs studioalbumi kun on monellakin tavalla merkittävä teos, joka seisoo muistomerkkinä ajalta, jolloin muutosten tuulet riepottelivat yhtyettä erityisen voimakkaasti.
“…And Justice for All” merkitsi useammallakin tavalla vanhan loppua ja uuden alkua. Ensinnäkin kiekko on viimeinen vanhanmallista Metallicaa edustava levykokonaisuus, jolta löytyi yhtyeen varhaisempien levyjen tulisieluista rässiluonnetta, vaikka ulosanti kuulostikin aiempaa massiivisemmalta ja kokeellisemmalta. Muutokset olivat kuitenkin pieniä verrattuna tätä seuranneeseen nimettömään mustaan albumiin, joka muutti Metallican ulosannin radioystävällisemmäksi hevimetalliksi.
Tämän lisäksi “…And Justice for All” oli myös ensimmäinen Metallica-albumi, jolla ei ollut mukana bassotaituri Cliff Burtonia, joka menehtyi traagisesti bussionnettomuudessa “Master of Puppets” -albumia seuranneella kiertueella. Sen sijaan basson varteen tarttui sittemmin bändissä yli vuosikymmenen vaikuttanut Jason Newsted, jonka alkutaipale yhtyeessä oli kaikkea muuta kuin mairitteleva. “…And Justice for All” kun on tullut erityisen tunnetuksi ontosta soundistaan, jossa basso on miksattu lähes kuulumattomiin. Erikoinen soundipolitiikka herättää paljon keskustelua vielä tänäkin päivänä, mutta yksi asia on varma: kolkko äänimaisema antaa albumille täysin ainutlaatuisen yleisilmeen, jollaista ei tullut millään muulla julkaisulla vastaan.
Vaikka monenlaiset epäolennaisuudet uhkaavat viedä huomion sivuraiteille, on kaiken keskiössä kuitenkin itse musiikki. Tällä osa-alueella “…And Justice for All” on varsin onnistunut paketti. Laadukas biisikattaus on täynnä mielenkiintoisia irtohetkiä sekä vaikuttavia kokonaisuuksia, jotka esittelivät aiempaa kunnianhimoisemman ja kypsemmällä otteella musiikkiaan luovan yhtyeen. Tästä syystä “…And Justice for All” on säilyttänyt terävyytensä näihin päiviin saakka ja arvokkaasti ikääntynyt albumi tarjoaa edelleen samanlaisia väristyksiä kuin aikanaan, jolloin kiekon ensimmäisen kerran kuunteli lävitse.
Yhdeksän kappaletta sisältävä albumi pitää sisällään monia klassikoiksi lueteltavia vetoja niiden hieman heppoisempienkin kappaleiden ollessa selvästi keskimääräistä laadukkaampaa materiaalia. Sitä tiukinta A-ryhmää edustavat vimmainen “Blackened”, eeppisiin mittasuhteisiin paisuva nimikkokappale ja puhuttelevalla sanomalla ravisuttava “One”, jotka löytävät edelleen tiensä yhtyeen settilistoille. Samalla tasavahvalla linjalla jatkavat yllättävän tekniseksi äityvä “The Shortest Straw”, mielenkiintoisia tunnelmia tarjoavat viisut “Harvester of Sorrow” ja “Eye of the Beholder” sekä albumin raivokkaasti päätökseensä takova ”Dyers Eve”. Pahnan pohjalta löytyvät Burtonin muistolle kyhätty “To Live is to Die” sekä vasta muutama vuosi takaperin ensisoittonsa livemuodossa saanut “The Frayed Ends of Sanity”, jotka ovat varsin mukavia tuttavuuksia, vaikka kappaleita ei irtovetoina useinkaan tule kuunneltua.
Nykypäivänä vanhempia levyjulkaisuja nostetaan usein turhan hatarin perustein klassikkoalbumien sarjaan, mutta “…And Justice for All” on oikeutetusti paikkansa tässä joukossa ansainnut. Pienestä kompuroinnista huolimatta albumi kantaa kestonsa varsin hyvin ja ne muutamat heikommatkin kappaleet solahtavat hienolla tavalla osaksi kokonaisuutta. Jatkoa ajatellen onkin mielenkiintoista nähdä, onko Metallicalla suunnitelmia albumin pään menoksi. Yhtye kun on julkaissut runsailla bonusherkuilla kuorrutettuja uusintapainoksia klassikkokiekoistaan ja epäilemättä tähän liittyen monella kolkuttaa takaraivossa yksi kysymys: aikooko Metallica tehdä “…And Justice for All” -albumista uusintapainoksen, jossa bassosoundia nostettaisiin kunnolla esille? Vaikka ajatus tietyllä tavalla hykerryttää ja vuosia takaperin olisin moiseen tarttunut epäröimättä, tuntuu toimenpide nykypävänä turhan rajulta. Kuiva äänimaisena kun on yksi albumin tunnistettavimmista piirteistä, jota ilman albumia ei voisi kuvitella kuulevansa. Halukkaat tutustukoon internetin syövereistä löytyviin faniväännöksiin, joissa bassoraitaa on miksattu paremmin esille. Itse nautin pyöreitä vuosia täyttävän klassikkoalbumini mieluiten kolkkona ja kolisevana, sillä sellaiseksi levy on tarkoitettukin.
Kappalelista:
1. Blackened
2. …And Justice for All
3. Eye of the Beholder
4. One
5. The Shortest Straw
6. Harvester of Sorrow
7. The Frayed Ends of Sanity
8. To Live is to Die
9. Dyers Eve
Mainos päättyy