Kunnianhimoinen konsepti jonka idea ei aivan välity – arviossa Sarayasignin ”The Lion’s Road”
Mitä saadaan kun yhdistetään jylhästi kumisevat riffit, vokalistin antaumukselliset lauluosuudet sekä surumielisyys? Tässä tapauksessa Sarayasign ja yhtyeen toinen pitkäsoitto, ”The Lion’s Road”. Vuonna 2020 perustettu yhtye on ehtinyt lyhyen olemassaolonsa aikana valmistella ja julkaista jo toisen albuminsa, jolla jatketaan siitä mihin debyyttialbumilla jäätiin.
Erikoista nimeä kantavalla Sarayasignilla on syynsä nimivalinnalle, joka selviää yhtyeen kotisivuilta. Sana ”Saraya” viittaa kuvitteelliseen maailmaan, jonka on luonut yhtyeen rumpali-rytmikitaristi Jesper Lindbergh. Kyseessä on Lindberghin visioima fiktiivinen maailma, johon on sukellettu ainakin kahden albumin voimin. Lyhyesti idean voi tiivistää niin, että ”Saraya” on maailma, joka on syntyhetkensä jälkeen korruptoitunut niin, että maailmaan on päässyt yliluonnollisia olentoja piinamaan sen asukkaita. Näitä vastaan ihmiset sitten kamppailevat ja yrittävät saada elämästään hallinnan. ”The Lion’s Road” -albumilla käsitellään tätä ahdinkoa yksilöllisestä näkökulmasta. Sen lisäksi osalla kappaleista käsitellään kahden henkilön rakkaussuhdetta, joka on koetuksella heidän välisen välimatkan takia.
”The Lion’s Road” on pilkottu kahteen ”näytökseen”, joissa edetään tarinallisesti eteenpäin. Kappaleet itsessään ovat hyvin samantyylisiä, mahtipontisia tunnetiloja sisältäviä. Melankoliset ”A Way Back” ja ”Will You Find Me” ovat erinomaisia esimerkkejä Sarayasignin ulosannista. Näillä kappaleilla, kuten monella muulla, kuullaan vokalisti Stefan Nykvistin lisäksi anonyymiksi jäänyttä naissolistia, joka antaa vastapainoa Nykvistille. Se onkin hyvä, sillä esimerkiksi ”Will You Find Me” kappaleella on dialogisuutta, joka herää hienosti eloon kahden laulajan voimin.
Mainos päättyy
Mahtipontisesta toteutuksesta ja suureellisesta konseptistaan huolimatta ”The Lion’s Road” on työläs ja paikoin pitkästyttävää kuunneltavaa. Osittain tämä menee sävellysten piikkiin, jotka eivät onnistu erottumaan toisistaan. Myöskin sanoitukset jäävät harmillisen kryptiseksi ja mitäänsanomattomiksi, eivätkä siten onnistu herättämään toivottavaa innostumista. Vaikka albumilla on selvä konseptinsa, ei kappaleista saa oikein käsitystä, mihin suuntaan kertomus on etenemässä.
Toisaalta löyhästi muotoillut lyriikat mahdollistavat monenlaiset tulkinnat, mutta näin hiotussa konseptissa olisi odottanut niiden palvelevan paremmin kokonaisuutta. ”The Lion’s Road” on yllätyksetön kokonaisuus kuunnella eikä siten pääse aivan oikeuksiinsa. Vokalisti Nykvistille on kuitenkin annettava erityismaininta monipuolisesta äänenkäytöstä.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen