Kuolema valloittaa kaiken – arviossa Crimson Moonin ”Mors vincit omnia”
Harvoin uutta musiikkia julkaissut yhdysvaltalainen, mutta sittemmin eurooppalaistunut Crimson Moon on tuonut julki kolmanneksi laskettavan studioalbuminsa. Vaikka salatieteitä syleilevällä yhtyeellä on ikää jo 25 vuotta, ei julkaisutahtia ole voinut sanoa parhaalla tahdollakaan sutjakkaaksi. Nyt käsittelyssä oleva ”Mors vincit omnia” jatkaa melko luontevasti siitä, mihin vuoden 2016 ”Oneironautilla” jäätiin. Luvassa on siis majesteettista black metallia itsensä Azraelin kunniaksi. Lopussa seisoo kuolema, mutta myös uusiutuminen.
Noin 50-minuuttinen ”Mors vincit omnia” on produktioltaan siistiä jälkeä; soundimaailma on yllättävän kevyt ja siloteltu, ehkä jopa liiaksikin. Kaikki instrumentit saavat kuitenkin riittävästi tilaa hengittää ja jokainen soitin erottuu selvästi joukosta. Salonkikelpoista black metallia höystetään kirkkokuoro -tyyppisellä loitsinnalla, enkä tätä ajatusta vasten voi olla vertaamatta uutta Crimson Moonia kohua herättäneeseen Puolan Batushkaan. Kaiken messuamisen keskellä muut vokaalit ovat kuitenkin genrelle tyypillistä raakkumista, vieläpä sangen korkeatasoista sellaista. Riffipuolella vannotaan myös jokseenkin perinteiseen tyyliin.
Albumille on saatu nimekkäitä vierailijoita, sillä levyn parhaimmistoon laskettavalla ”Godspeed Angel of Death” kappaleella kuullaan niin kotimaisen Archgoatin riveistä tutuksi tulleen Angelslayerin kuin yhdysvaltalaisen Absun Proscriptorin vokalisointia. Myös Demoncyn Ixithra sekä Kawirin Phaesphoros venyttelevät äänijänteitään levyllä jälkimmäisen vieläpä vastatessa levyn miksauksen lisäksi myös huilistin virasta. Jos yhtyeen pääpomo Scorpios Androctonus hoitikin edellisellä levyllä kaiken itse, on ”Mors vincit omnialle” saatu täysi kokoonpano rumpuja myöten.
”Mors vincit omnia” on mukiinmenevä ja ammattitaitoinen julkaisu, mutta ei vielä lyö ällikällä. Hieman köykäiseen tuotantoon hukkuvat biisit toimivat sinällään hyvin, mutta jonkinlainen tarpeellisen ärhäkkä terä levyltä kuitenkin uupuu. Verrattain pitkään levyyn toivoisi myös enemmän vaihtelua, sillä pienoinen tylsyys alkaa jossain vaiheessa väkisinkin kolkuttelemaan ovelle. Kaiken kaikkiaan albumi on kuitenkin reilusti keskimääräistä parempaa tasoa ja Crimson Moon näyttäisikin olevan nyt juuri oikealla tiellä.
7/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
1. Vanitas
2. Altars of Azrael
3. Godspeed Angel of Death
4. Upon the Pale Horse
5. Parcae – Trinity of Fates
6. Mors vincit omnia
7. Funeral Begotten
8. Tempus fugit