Kuoleman Gallerian kynnet viiltävät yhä terävämmin – arviossa ”Armon Loppu”

Kirjoittanut Ossi Kumpula - 24.3.2022

Vanhoja viisauksia mukaillen yhtyeen kuin yhtyeen ensimmäinen albumi on pelinavaus, toinen todistus jatkuvuudesta ja kolmannella on määrä lopullisesti näyttää kyntensä maailmalle. Tamperelainen Kuoleman Galleria juhlii tänä vuonna ensimmäisiä pyöreitään, ja mikäpäs sen oivallisempi tapa juhlistaa kymmenen vuoden olemassaoloa kuin julkaista tuo tuikitärkeä kolmas albumi. “Armon loppu” nimeä kantava levytys näki hiljattain päivänvalon, ja yhtye jatkaa maltillista kypsymistä kohti ominta tyyliään tälläkin julkaisulla. 

Parilla ensimmäisellä albumilla Kuoleman Gallerian lyriikassa oli havaittavissa leikkimielisempää otetta, mutta viimeistään nyt sanoituksista on liika huumori karissut pois ja se mitä on yhä jäljellä, on entistäkin mustempaa. Yleismaailmallisten synkkyyksien ohella laulujen teemoihin on ujuttautunut ihmissusiepäilty Jean Grenierin kaltaisia urbaaneja legendoja, mikä tuo miellyttäviä lisämausteita sanoituspuolen repertuaariin. Varsinkin yhtyeen soundi on kolmannella täyspitkällä hioutunut toistaiseksi parhaimpaan muotoonsa, rosoisuudesta kuitenkaan liiaksi tinkimättä. Ajoittain kappaleet tuovat mieleen ärjyvokaalein ja raskassointuisemmin vedetyn Viikatteen, kun taas “Varjoista” herättää alun akustisella tunnelmoinnillaan jopa kevyitä Sentenced-mielleyhtymiä. Jylhä päätösraita “Armon loppu” mainioine liidikitaroineen vakuuttaa yhtyeen jatkuvasta kehityskelpoisuudesta, jolloin tämänkertaisen suorituksen viitoittamiin uriin ei tarvitse uurtua, vaan yhtye voi luottavaisen rohkeasti jatkaa ilmaisunsa kehittämistä ja uusien polkujen tutkiskelua. 

“Dirty, groovy and dark”, kuvailee Kuoleman Galleria metalliaan, ja jos liasta onkin “Armon Lopulla” hieman karsittu, pitävät myyntilupauksen kaksi jälkimmäistä kohtaa sitäkin korostetummin paikkansa. Kuoleman Galleriaa ja varsinkin ”Armon Loppu”-albumia voi lämpimästi suositella synkästä suomenkielisestä metallista nauttiville, jotka etsivät jotain perus radiorock-yhtyeitä väkevämpää.  

Kappaleet:  

1. Intro 
2. Toivomuskaivo 
3. Tuomiopäivänsäde 
4. Hautausmaan Kuudes Kerros 
5. Jean Grenier 
6. Pystyyn Kuollut 
7. Kynnet 
8. Sudennahka 
9. Varjoista 
10. Armon Loppu