Kuoleman Gallerian neljäs albumi tarjoilee toimivia elementtejä, joiden lopullinen metamorfoosi jää toteutumatta – arviossa ”Pedon Synty”
Tamperelainen dark metal -yhtye Kuoleman Galleria on julkaissut neljännen studioalbuminsa, ”Pedon Synty”. Albumi jatkaa siitä, mihin kolmas studioalbumi ”Armon Loppu” jäi. Yhtye kertoo ”Pedon Synnyn” olevan käännekohta, joka hiipii mielen syövereistä juuri silloin, kun vähiten sitä odottaa. Albumi repii auki haavat ja pakottaa katsomaan totuutta silmiin.
Albumin aloittaa nimikkokappale ”Pedon Synty”. Kappale on melko marssimainen poljento, jonka lopun vaikertava ujellus pyrkii rikkomaan. Seuraavana kuultu ”Kolmas” on kiukkuinen kokonaisuus, jonka melodiat hivuttelee astetta korkeampia sfäärejä, jääden kuitenkin melko mollivoittoiseksi raastinraudaksi. Temmoltaan pirteämpi ”Kipupiste” jatkaa mustaakin mustemman raastavuuden tiellä.
Yhtye kertoo albumin kolmannen ja samalla viimeisen singlen ”Sieluvarkaan” vetävän takaisin tukahdutettujen tunteiden valtakuntaan, jossa epätoivo, viha ja kostonnälkä asuvat. Jonkinlainen kostoretki kappaleesta välittyy rehellisesti tulkittuna. Tunteista viha ahmaisee epätoivon syvälle kurkkuunsa, pyyhkien veriset suupielensä epätoivon rippeillä. Sinkkulohkaisua kirkkaampana, koko albumin kokonaisuudesta, mieleen jää ”Häpeäpaalu” -kappale. Kappale onnistuu leikkittelemään rauhallisuuden ja mahtipontisuuden elementeillä, kertoen tarinaa irtipäästämisen vaikeudesta. Kertosäkeen vokaalien moninkertaisuus nostaa kappaleen uudelle tasolle, jota maustavat psykeledian portteja kolkuttelevat elementit. Tämän jälkeen porttien kolkuttelija siirtyy seuraavaan osoitteeseen, kun ”Kuoleman Morsian” vavisuttelee portteja Tuonelaan. Kappale on vallan eeppinen, jonka pääpaino on onnistuneessa tarinankerronnallisessa tulkinnassa.
Mainos päättyy
”Pelin Henki” on suoraviivaisen jämäkkä kokonaisuus, joka työntää juurensa syvälle metallimusiikin maaperään. Selkäpiitä karmivaa uhkaavutta huokuu seuraavaksi ”Taudinkantaja” -kappale. Seesteistä mystiikkaa ja miekalla sivaltavia black metal -riffejä sisältävä kappale onnistuu jäämään kiitettävästi plussan puolelle, ennen kuin albumi tulee päätökseensä kappaleella ”Päätös”.
Vaikka ”Pedon Synty” on ajoittain varsin nautinnollinen elämys, on siihen ympätty niin paljon kaikkea, että siitä on vaikea saada pintaa syvempää otetta. Albumi väläyttelee tyylillisesti soundeja aina punkriffeistä black metaliin, ja on kuin täyteen ahdettu irtokarkkipussi, jonka ostoa empii vielä kassahihnalla. Kirkkaimpina kokonaisuuksina albumista mieleen jää ”Häpeäpaalu” ja ” Taudinkantaja” -kappaleet.
Kappalelista:
Mainos päättyy
- Pedon Synty
- Kolmas
- Kipupiste
- Sieluvaras
- Häpeäpaalu
- Kuoleman Morsian
- Pelin Henki
- Taudinkantaja
- Päätös
