Kuolemanlaakso
Kuolemanlaakson kitaristi Markus Laakso ei vain soittele bändeissä vaan toteuttaa taiteellista puoltansa myös kirjoittamalla ja valokuvaamalla. Hänellä on tälläkin hetkellä valokuvanäyttely “Gods, Heroes and Fragile Stars”, joka on nähtävissä 19.8.–30.9.2014 Kuopion kauppakeskus Apajassa. Kaaoszinen toimittaja Anette Antonsen kyseli mieheltä hieman tuoreimpia kuulumisia sekä mietteitä tuoreeseen valokuvanäyttelyynsä liittyen. Lue lisää nähdäksesi Markuksen haastattelu.
Sulla on Kuopiossa menossa valokuvanäyttely?
Markus Laakso: Valokuvanäyttely on ylittänyt odotukset, ja sieltä on porukka halunnut ostaakin niitä otoksia. Näytillä on nyt 37 kuvaa. Aikamoinen homma oli valikoida nuo kuvat, koska niitä on tässä vuosien varrella kertynyt ja tuo näyttely tuli aika pikaisella aikataululla. Parissa päivässä piti valita noin 30 000 valokuvasta tuollainen 37 kuvan näyttely. Valitsinkin kuvia ihan sen mukaan, mitkä olivat muutenkin hyviä, eikä vain niitä, jotka ovat teknisesti parhaita. Pyrin saamaan vähän laajempaa näkemystä siihen, enkä laittanut mukaan ainoastaan live-kuvaa vaan myös backstage-kuvia ja tuollaista potrettityyppistä kuvaa.
Mainos päättyy
Mitenkäs yleisö on ottanut näyttelyn vastaan?
Markus Laakso: No, se on kiinnostanut paikallista mediaa ja myös metallipuolen mediaa. Useammassa lehdessä on ollut juttua, ja pari radiohaastatteluakin olen siihen liittyen tehnyt. Yllättävän paljon tämä on herättänyt positiivista huomiota, sillä täällä ei ole paljon valokuvanäyttelyitä. Savon Sanomista otettiin myös yhteyttä, että haluaisivat seuraavan näyttelyn yhteydessä tehdä isommankin jutun, mutta en ole vielä mitään sopinut enkä suunnitellutkaan. Ne ovat sitten tulevaisuuden juttuja. Saa nähdä, mitä tuleman pitää. Kyllähän sitä toisenkin näyttelyn mielellään pitäisi ja siihen olisi jo ideoitakin, koska tässä nykyisessä ei ole sen suurempaa teemaa. Seuraavaan olisi sitten ihan yhtenäinen teemakin, jos sellainen joskus tulee.
Haluatko paljastaa tulevaa teemaa, jos se toteutuu?
Mainos päättyy
Markus Laakso: En oikeastaan.
Miten pitkään olet kirjoittanut ja valokuvannut?
Markus Laakso: Molempia olen tehnyt suurin piirtein yhtä kauan. Tänä vuonna tuli 10 vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen juttuni musiikkilehteen. Se oli Turmion Kätilöiden haastattelu edesmenneeseen Hamara-lehteen. Oiskohan ekat rokkikuvat lehdissä olleet seuraavana vuonna eli 2005, tai ainakin näin muistelisin. Taisin ottaa ensimmäisen kansikuvanikin, kun Kotiteollisuus kuvasi ”Kaihola”-musiikkivideotaan meidän pihassa ja bändi oli majoittunut kuvaustaukojen ajaksi kotiini. Ja koska olin niiden kuvaushommissa mukana, tuli puhe, että pitäisi ottaa Hynysestä sellainen irvistyskuva; tavoitteena olisi tehdä rumin Rumban kansikuva ikinä. Se onnistui kyllä ihan hyvin niissä määritelmissä. Valokuvaus on aina ollut minulle sellainen iso juttu ja olen valokuvannut viisivuotiaasta asti, kun taisin silloin saada ensimmäisen kamerani. Mä sain muistaakseni kummisedältäni viisivuotissynttärilahjaksi sellaisen coca-cola-kameran. Siinä oli sellainen kuutionmuotoinen salamavalo, mitä kääntämällä sitä sai käyttää neljä kertaa. Mutta ekan hyvän kameran sain, kun asuttiin Jenkeissä. Taisin olla 11-vuotias.
Mikä sai sut kiinnostumaan keikkojen kuvaamisesta?
Mainos päättyy
Markus Laakso: No varmaan se, että pääsi ilmaiseksi keikoille ja ottamaan omiin arkistoihin kuvia sellaisista paikoista, joista ei muuten saisi, eli aika itsekkäät syyt. Mutta olen kyllä kuvannut lehtiiin ja tehnyt juttuja muutenkin, en vain musiikkiin liittyvää. Pääpainona on vain ollut tuossa musiikissa.
Joskus mainitsit mulle jotain kirjan kirjoittamisesta, muistanko oikein?
Markus Laakso: Joo, no en siitä sen enempää halua sanoa kuin että kirjoitan kirjaa, joka julkaistaan näillä näkymin syksyllä 2015 ja liittyy musiikkiin ja erääseen perinteikkääseen suomalaiseen yhtyeeseen.
Mitenkäs bändihommat? Kerropas näin ihan tarkentavasti, miten teillä nyt kaikki oikein lähti käyntiin.
Mainos päättyy
Markus Laakso: No, kaikki lähti siitä, kun oltiin tekemässä Chaosweaverin tokaa levyä. Se oli aika hankala prosessi sillä tavoin, että oli todella vaikeaa saada jätkät samaan paikkaan samaan aikaan ja vielä niin, että he tekisivät jotain hyödyllistä eivätkä vain olisi koko ajan menossa baariin. Itse vielä jouduin olemaan selvinpäin, kun vaimo oli raskaana ja tilanne sellainen, että ei tiennyt, milloin tulisi lähtö sairaalaan. No, meininki sitten oli sitä, että studion ovet kiinni ja rupesit vaan tekemään omia biisejä. Sitten olin vielä todella innostunut Triptykonin uudesta levystä ja teki mieli tehdä jotain samantyyppistä. Kuolemanlaakson ekalla levyllä mulla oli yksi ohjenuora: kaikkien sävel- ja sointukuvioiden pitää kuulostaa synkältä ja raskaalta. Omasta mielestäni siinä onnistuttiinkin hyvin, koska levystä tuli synkkä ja raskas. Kun tavattiin Koutan kanssa FME:ssä Triptykonin Victor, olin jo pitkään aatellut, mikä Triptykonissa ja Celtic Frostin “Monotheist”- albumissa viehätti suunnattomasti. Tajusin, että se oli soundimaailma. Ja Victorhan on tehnyt nämä Triptykonin molemmat levyt. Hän sattui tulemaan tosiaan siellä Finnish Metal Expossa vastaan, joten mentiin juttelemaan hänellä. Hän osoittautui äärimmäisen mukavaksi mieheksi, ja otettiin tämä meidän oma levy puheeksi ja kysyttiin, haluaisiko hän miksata sen. No, hänhän oli asiasta aivan fiiliksissä ja siinä vaihdettiin yhteystiedot.
Meillä meni sellainen pari kuukautta, ennen kuin otettiin häneen yhteyttä ja kyseltiin sen taksoista ja todettiin, että ei siinä loppujen lopuksi muu auttanut, kuin mennä sinne tekemään levy. Me lennettiin koko porukka sinne, eikä meillä ollut edes vielä laulajaa. Oli kyllä mietitty siihen laulajia, mutta ainoastaan Kotamäen Mikko tuntui sopivalta. Koko porukka on kyllä mulle kuin henkilökohtainen “dream team”, eli ovat hyviä ystäviä jo entuudestaan. Tiesin, että he ovat hyviä muusikoita ja heidän kanssaan tulee hyvin juttuun ja homma toimii, mikä on tosi tärkeää.
Tästä pääseekin sitten seuraavaan kysymykseen siitä, miten teidän työskentely ja työnjako bändissä.
Markus Laakso: Minä hoidan keikkoja lukuun ottamatta suurimman osan ulkomusiikillisesta säätämisestä, kuten yhteydenpidon levy-yhtiöön, valokuvaajiin, graafikoihin, kansitaiteilijoihin ja muihin yhteistyökumppaneihin sekä teen suurimman osan haastatteluista. Suunnittelen myös tematiikka- ja aihepiiritasolla, millaisia elementtejä kansissa, kansivihkoissa ja paidoissa tulisi olla. Käytännön toteutuksen hoitavat parhaat mahdolliset tekijät, jotka suinkin löydämme. Siihen menee henkilökohtaisesti tosi paljon aikaa, mutta onneksi se on tuottanut vähän hedelmääkin, koska oltiinhan me kymmenes albumilistalla!
Mainos päättyy
Bändinä olette hyvin esillä ja tuotte itsenne hyvin esiin. Kiinnitätte huomiota paljon omalla tyylillänne, vaikka teidän kaltaisia bändejä ei paljon Suomessa ole.
Markus Laakso: Ei meidän tyyppisiä bändejä kyllä Suomessa liikaa ole ja vielä vähemmän niitä, jotka laulavat suomeksi. Eipä tule näistä olemassa olevista mieleen kuin Vainaja, joka on myös Svartilla, ja sitten tämä Kaunis Kuolematon, jolla on ehkä hieman samantyyppinen logo kuin meidän ekalla levyllä ja jonka ekan levyn nimi on “Kylmä Kaunis Maailma”, kun meidän ensimmäisemme on “Uljas Uusi Maailma”. Jotenkin liippaa siis tosi läheltä? No, saahan sitä tehdä mitä vain, kunhan ei suoraan kopioi, paitsi näköjään logon fontin.
Minkälaiset ovat jatkosuunnitelmat?
Markus Laakso: Tänä vuonna tuli tuo “Tulijoutsen”, joten tällä hetkellä ihan vain noihin keikkahommiin keskitytään. Nyt on säädössä kiertuehommaa marraskuulle, sellainen aika iso homma, mutta ei vielä siitä sen enempää, koska kaikki asiat eivät ole vielä selvillä. Mulla ja meidän basistilla on muutama biisi kyllä jo tehtynä. Debyyttilevyllähän biisit ovat suurimmaksi osaksi mun tekemiä, samoin kuin tokalla, mutta Usvalla oli siellä noin kolme biisiä kanssa, ja yhteen niistä tuo Koutakin osallistui; toisen levyn bonusbiisi oli meidän kolmen tekemä. Nyt biisit, joita tuo Usva on työstänyt, ovat kyllä todella hyviä! Onhan noi omatkin ihan hyviä, mutta niihin on vaikea suhtautua, kun ovat niin lähellä. En ole edes vielä soittanut näitä uusia biisejä koko porukalle, koska haluan tehdä kaiken valmiiksi, ennen kuin soitan muille. Siellä on nyt vähän uutta meininkiä tulossa noihin biiseihin, sellaista vähän erityylistä synkkyyttä. Mun mielestä meidän ekakin levy oli vain raskas ja synkkä ja toka oli melodista ja melankolista synkkyyttä; tää uusi taas näyttäisi menevän uusiin synkkyyden syövereihin. Siellä on vähän sellaista Dissection-henkistä näppäilyä ja vähän nopeampiakin kohtia. Mielestäni Dissectionin vahvuus oli siinä, että vaikka se olikin evil-meininkiä, sen melodiat olivat todella kauniita. Eli sellaista matskua olisi kehitteillä, ja meidän soundi tulee sen verran päivittymään, että ei mennä tuohon ensimmäiseen länsinaapuriin vaan sitä seuraavaan. Mutta niin kuin jätkille sanoin, ensi vuonna ei tehdä levyä, mutta nehän vaan nauroivat mulle päin naamaa. Sanon sitten näin, että julkaisuaikataulusta en osaa vielä sanoa. Nyt vähän rajoittaa se, että vain kaksi meistä asuu enää Kuopiossa ja yksi Tampereella ja yksi muutti nyt Helsinkiin.
Onko tämä nyt ainut bändisi tällä hetkellä?
Markus Laakso: Mulla on sellainen uusi prokkis, jonka kanssa meillä oli tokat treenit tuossa hetki sitten. Bändissä on nyt neljä tyyppiä, mutta voi olla, että otetaan siihen vielä viides. Kolme niistä neljästä on pääbändiensä biisintekijöitä, ja nämä kahden treenisession saavutukset ovat olleet hyvin hedelmällisiä. Treenien välissä on ollut noiden omien ideoiden demotukset muille tyypeille sitten. Meillä rupeaa jo olemaan biisiaihioitakin valmiina seitsemälle biisille. Voi olla, että tämä prokkis menee ajallisesti seuraavan Kuolemanlaakson levyn ohitse. Se on sellaista leijailevaa synkkää ambient-meininkiä, jossa on evil jazz -vivahde ja dream pop –sekoilua – vahvasti Twin Peaks -henkistä kamaa, jossa soitan itse kiippareita. Ei ole särökitaroita eikä minkäänlaisia metallielementtejä, vaikkakin voin väittää, että se on todella synkkää ja todella vahvasti Twin Peaks -vaikutteista musaa. Se on oikeastaan sellaista musaa, jota itse kuuntelen metallimusiikin ohella. Ja vielä naislaulajalla. Olen kyllä todella innoissani tästä, ja nyt on tarkoitus nauhoitella demoa, että voidaan laittaa eteenpäin noita. On vielä auki, tehdäänkö vain hommia studiobändinä vai myös live-keikkoja. Meillähän ei tosiaan ole rumpalia, ja alun perinkin meinattiin, että ei otetakaan. Nyt taas vaikuttaa vähän siltä, että ehkä se voisi kuitenkin olla ihan hyvä. Alun perin oli tarkoitus tehdä biisit konerummuilla, mutta pitää nyt kattoa. Mutta on jännä nähdä, mitä siitä sitten tulee, kun meistä kukaan ei ole tällaista ikinä soittanut!
Mitenkäs tuo keikkapuoli uuden levyn tiimoilta on lähtenyt käyntiin?
Markus Laakso: Ei kovin aktiivisesti. Nyt on nyt ollut vain muutamia klubikeikkoja ja pari festarikeikkaa. Niitä olisi saanut varmasti enemmänkin, jos agenttimme olisi ollut aktiivisempi. Huonoin näkemäni arvio on ollut 3/5, bändi on ollut koko ajan esillä mediassa ja ”Tulijoutsen” meni listasijalle 10, joten uskallan väittää, että vika on muualla kuin bändissä. Uuden levyn tiimoilta järjestetyt keikat ovat olleet tosin hyviä.
Kuolemanlaaksolla on tulossa keikka ainakin Helldone-festivaaleille 31.12.2014, jossa bändi on lämppäämässä Himiä. Pitäkää silmänne auki, jos tämä bändi on soittamassa paikassa, jonne itsekin pääsisitte, koska se on näkemisen ja kuulemisen arvoinen kokemus!
Haastattelu: Anette Antonsen