Kuolinkamppailun hienostunut tylyys – arviossa Rotten Soundin ”Mass Extinction” – EP

Vaasalaisen grindcore-instituutio Rotten Soundin paluu lyhytsoiton pariin on kuin kirurginen viilto yhteiskunnan ruhon mätään kylkeen: nopea, säälimätön ja raivokas. ”Mass Extinction” ei tyydy olemaan vain välipala täyspitkien välissä, vaan se on tiivistetty manifesti genren ehdottomalta huipulta.

Siinä missä monet genren aikalaiset ovat hukkuneet joko liialliseen itsetietoisuuteen tai puuroutuvaan soundipolitiikkaan, Rotten Sound luottaa edelleen epämusiikillisen rautanyrkin painavaan voimaan ja Keijo Niinimaan brutaaliin artikulaatioon. EP:n avausraita, ”Recycle” vyöryy päälle sellaisella kineettisellä energialla, että kuuntelijalle ei jää epäselväksi, miksi bändi on pysynyt relevanttina yli kolme vuosikymmentä.

”Mass Extinction” on rytmisesti moniulotteisempi, kuin ensikuulemalta uskoisi. Sami Latva on rumpujakkaralla maamme tyylitietoisimpia grind-kelloseppiä. Hänen kykynsä vaihtaa ultra-nopeasta blastbeatista raskaan primitiiviseen, Celtic Frost -tyyppiseen sotarummutukseen ja edelleen d-beat-vaikutteiseen poljentoon, on nautinnollista rytmityötä. Soundimaailma on ihailtavan ilmava. Vaikka äänivalli on massiivinen, jokainen isku ja särön vivaus erottuu. Tämä erottaa ammattilaiset harrastajista: dynamiikka säilyy jopa silloin, kun mennään kovaa ja korkealta.

Kriittisesti tarkasteltuna EP:n suurin haaste on sen tietty yllätyksettömyys. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että vaasalaisnelikko on hionut tyylinsä niin äärimmilleen, että liikkumavaraa on vähän. Onneksi kappaleet kuten ”Polarized” tarjoilevat tuttua ja turvallista grind-myllytystä, joka ei varsinaisesti laajenna bändin palettia, mutta korvaa laadukkuudellaan paljon. Toisaalta, tarvitseeko liki täydellisesti viritetty tappokoneisto uusia osia, jos se jauhaa vastustajat tomuksi jo nykyisillä säädöillä?

Kokonaisuutena EP on väkevä osoitus Rotten Soundin elinvoimasta. Se on tyly, lyhyt ja ytimekäs oppitunti siitä, miten maailmanloppu sävelletään ilman turhia krumeluureja. ”Mass Extinction” on muistutus siitä, että todellinen aggressio ei synny pelkästään nopeudesta, vaan myös tiukasta kontrollista, kurista ja balanssista.”