”Kuolleiden Laulu” on luonnollinen jatko-osa luonnottomalle luonnonkatastrofille – arviossa Kuolemanlaakson ”Kuolleiden Laulu” -EP

Kahdeksan vuoden hiljaisuuden jälkeen suomalainen death-doom -yhtye Kuolemanlaakso teki paluun uljaalla uudella albumilla nimeltä ”Kuusumu”. Albumi sai inspiraationsa 500-luvulla tapahtuneesta luonnonkatastrofista. Katastrofin seurauksena syntyi hyytävääkin hyytävämpi talvi liki puoleksitoista vuodeksi, kertoo bändin kitaristi-biisintekijä Laakso. ”Kuusumu” on saanut myöhemmin arvoisensa jatko-osan ”Kuolleiden Laulu” EP:n muodossa. EP on äänitetty samassa sessiossa yhdessä ”Kuusumu” -albumin kanssa, ja sen on tuottanut Triptykon -yhtyeestä tuttu kitaristi V. Santura.

EP:n kosketinsoitinosuuksista vastaa Swallow The Sunistakin tuttu Aleksi Munter. Siinä missä Munterin kosketinsoitinosuudet ”Kuusumu” -albumilla olivat täynnä unohdettujen sielujen vaikerrusta, on EP tunnelmaltaan erilainen. Raastava riipaisevuus on vaihtunut tunnelmaltaan pehmeämpään suuntaan. Kosketinsoitinosuuksissa voi ajoittain kuulla jopa häivähdyksen 80-ja 90-luvun goottimetallia.

EP on temmoltaan aiempaa tiheämpi, ja se esittelee uusia puolia yhtyeestä laajalla spektrillä. Myös yhtyeen vokalisti Kotamäki yllättää EP:llä, sillä EP:llä ei kuulla Kotamäen örinää doomin tahdittamana, vaan lauluosuudet on toteutettu puhtaasti, mikä avaa uusia ulottumuuksia yhtyeen musiikkiin.

Vaikka EP on tematiikaltaan jatkumoa ”Kuusumulle”, on ”Kuolleiden Laulu” tunnelmaltaan täysin erilainen. Se on melankolisen kaunis kokonaisuus, joka on toteutettu suurta musiikillista innovativiisuutta uhkuen. Jos ”Kuusumu” maalasi ympärilleen hyytävääkin hyytävämpää talvea, on ”Kuolleiden Laulu” se hennossa aamun kajossa jäätynyt ruusunnuppu, joka käpertyy hallan saattelemana itse itsensä ympärille.

Kappalelista:

1. Kuolleiden Laulu
2. Rautasiivet
3. Juuret Jalkojeni Alla