Kuopio RockCock 10
Savon sydämessä, Kuopiossa juhlittiin Kuopio RockCockin kymmenvuotista taivalta, komean sään suosiessa. Bändikattauksessa oli hyvinkin varmoja valintoja ja lauantain pääesiintyjäksi oli saatu Nightwish, jonka ansiosta tapahtuma tuli loppuunmyydyksi. Kuopiossa ihmettelemässä oli myös Kaaoszine.
Kuopio Rockcock on itselleni hyvinkin tuttu tapahtuma, joten juhlavuoden väliin jättäminen ei tullut kysymykseen. Lastasin siis autoon muutaman aputontun ja lähdin festaroimaan innolla. Tapahtuma-alue oli tuttu Väinölänniemi, joskin nyt päälava oli siirretty urheilukentän puolelle. Itse lavoja oli neljä, mutta omat katsomiseni olivat pääosin pää- ja rantalavalla. Bändikattaukseen kuului kovia kotimaisia nimiä raskaamman musiikin saralla ja mukana oli myös reippaasti muun tyylisiä bändejä, jotka sivuutin suhteellisen tehokkaasti.
Perjantain ensimmäinen esiintyjä itselleni oli Tarot, josta missasin kumminkin muutaman ensimmäisen biisin. Tarotia oli tullut katsomaan yllättävän paljon porukkaa, vaikka bändi soitti puoli viiden aikaan. Yleisö tykkäsi ja bändi veivasi isoimmat hittinsä lavalla. Itseäni ei bändi niin paljoa innostanut ja hiippailinkin puolen keikan jälkeen kaljateltan suuntaan. Näinkin hyvin porukkaa vetävä yhtye oli kyllä varsin nerokasta ottaa tapahtuman alkuun, sillä suurin osa jäi alueelle bändin jälkeen. Kaljatteltatkin täyttyivät ja aurinko paistoi komeasti.
Seuraavana suuntasin nenäni kohti päälavaa ja pääsin tutustumaan Eläkeläisten humppailuun. Pakko myöntää, että minulla oli todella hauskaa jätkien keikalla; oudot välispiikit, pöydän ääressä istualtaan soittava miehistö ja tuttujen biisien uudet versiot vain toimivat livenä. Eläkeläisissä on hienoa se, että jokainen bändin jäsen laulaa jonkun biisin, vaikka ei kummoista ääntä omaisikaan. Yllättävän hyvä keikka, jonka jälkeen itselleni ja aputontuille jäi varsin hyvä fiilis.
Mutta, sitten oluen kautta Korpiklaanin keikalle! Pidän itse hyvinkin paljon Korpiklaanista ja olen kuunnellut bändin tuotantoa alusta alkaen. Livenä bändi on tullut nähtyä useamman kerran, joskin edellisestä kerrasta oli jo pari vuotta aikaa. Bändillä oli ilmeisesti aikatauluongelmia ja aloittikin keikkansa 15 minuuttia myöhässä. Korpiklaani toimii yleensä aina livenä, mutta nyt bändi jätti hiukan nihkeän maun; uuden levyn biiseissä oli hiukan ongelmia ja soitto ei kulkenut niin rennosti, kuin aikaisemmin. Isot plussat kumminkin viulusoolosta, jota oli hauska katsoa. Bändi veivasi parhaimpia biisejään, joten keikka jäi kumminkin ”voiton puolelle”. Perjantai kääntyi iltaan ja jouduin jättämään bändien katsomisen aputontuille, sillä olin sopinut haastattelut Metsatöllin ja Korpiklaanin kanssa. Niinpä aputontut menivät (aputonttu 2. pakottamana) katsomaan Jussi Selo & Nefernefernefer-bändiä, joka oli kuulemma ollut ”V**** tylsä”.
Kuopio Rockin järjestelyt on aina ollut laadukkaat ja niin myös nyt. Tänä vuonna niin VIP-vieraiden laukut tarkistettiin ja paikat oli aidattu todella hyvin. Järjestyksenvalvojia oli paljon ja häiriötä ei pahemmin näkynyt. Viikonloppuna oli kesän kuumimpia päiviä ja se näkyi festariväessä, useammalla oli vesipullo mukana ja vesipiste ruuhkautui heti alkuillasta. Itse en löytänyt kuin yhden vesipisteen, jossa oli useampi hana ja sinne oli todellakin heti Tarotin alkaessa yli parinkymmenen ihmisen jono, joka kasvoi illan mittaan suhteellisen isoksi. Vesipisteen sijoittaminen päälavan ja rantalavan väliin ei myöskään toiminut, sillä pisteen jono jäi pahasti liikkuvien ihmisten jalkoihin.
Mainos päättyy
Selvisin Viikate-bändin puoliväliin haastatteluilta ja jouduinkin katsomaan esitystä suhteellisen kaukaa. Väkeä oli jo todella paljon ja yleisö lauloi bändin tuttuja biisejä reippaasti mukana. Kaarle Viikatteen ääni oli vähän huonossa kunnossa keikalla ja vokaaleista puutui voimaa. Olen itse nähnyt bändin useamman kerran ja Kaarlen ääni on toiminut 70 % keikoista, joten se ei niin paljoa haitannut – perushyvä keikka Viikatteelta.
Sitten olikin aika siirtyä puistolavan puolelle katsomaan itselleni tärkeintä perjantain keikoista, eli Metsatölliä. Päälavalla Apulanta varasti suurimman osan yleisöstä, mutta Metsatöll veti silti todella tiukan keikan; bändi soitti lähes kaikki raskaimmat biisit ja mukaan oli mahtunut muutama harvinaisempikin. Bändissä hienointa on Lauri Õunapuu, joka onnistui soittamaan jopa kolmea eri soitinta yhden biisin aikana. Mukavan raskasta menoa ja niskat saatiin vihdoinkin lämpimiksi.
Perjantai-illan päätti Stam1na, joka oli jopa yllättävän hyvä. Bändi on tullut nähtyä niin monta kertaa, että tietyt maneerit ja kikkailut eivät enää sytytä. Onneksi Kuopio Rockin keikka keskittyi pääosin musiikkiin ja tiukkaan soittamiseen, eikä niinkään ”spedeilyyn”. Uusimman levyn biisit soitettiin hyvällä tempolla ja ne toimivat hyvin vanhempien biisien kanssa. Keikassa oli reippaasti asennetta, varsinkin kun basisti ”Kaikka” Kangasmäki kieltäytyi soittamasta, jollei yleisö saa tehtyä Wall of Deathia. Pienen suostuttelun jälkeen saatiin pikku mytinät käyntiin, jotka kumminkin laantuivat suhteellisen nopeasti. Olikohan yleisöllä muistoissa Kreatorin keikka muutama vuosi sitten, jolloin ”pittaamisesta” oli vaarana lentää pihalle? Itse asiassa Metsatöllin keikalla järjestyksenvalvojat puuttuivat muutaman hengen rymyämiseen, vaikka se ei muita katsojia häirinnyt. Nooh, kukin tavallaan.
Lauantain aloitti itselleni hyvin hämmentävä Jess And The Ancient Ones, jonka omintakeista doom rockia oli tullut katsomaan ihan hyvin porukkaa. Ja vaikka aputontut eivät bändistä lämmenneet, niin itselleni bändin musiikki toimi ihan hyvin. Aurinkoinen kesäpäivä ei ole tämän tyyliselle musiikille parasta ja aioinkin käydä tarkistamassa bändin uudelleen baarin pimeydessä. Persoonallisen kuuloista materiaalia ja ”Jess” potkaisi mukavasti toisen päivän käyntiin.
Mainos päättyy
Päälavalla aloitteli seuraavaksi Klamydia, joka vetää varmasti väkeä keikalla kuin keikalla. Paikalle oli raahautunut paljon porukkaa ja biisien yhteislaulu oli korviahuumaava. Klamydia soitti ison kirjon biisejä koko uransa varrelta, jopa ilmeisesti bändin ihan ensimmäisen biisinkin. Keikka sai hiukan haikean sävyn vokalisti Vesku Jokisen kertoessa mummostaan, joka makasi parhaimmillaan sairaalassa. ”Suomi On Tänään Sun”-biisi osui ehkä turhankin lähelle ja yleisö sai hoitaa laulamisen Veskun puolesta, joka veti kyllä toimittajan retkunkin hiljaiseksi.
Rantalavalla aloitteli Kuopion oma, Verjnuarmu, joka oli panostanut kotikaupungin keikkaan: lavalla oli komeat pisteaidat pääkallo-koristeilla ja jätkillä oli selkeästi näyttämisen meininki. Bändin alkuperäinen kitaristi Savon Surma oli kaivettu haudastaan ja kaveri raahattiin arkussa soittamaan muutama biisin bändin mukana. Varsin yllättävä veto ja kyllähän ne vanhat biisit kuulosti hyvälle kahdella kitaralla soitettuna. Verjnuarmu ei pettänyt ja keikka oli taas kerran äärettömän tiukka.
Saman kaupungin suunnalla oltiin myös Turmion Kätilöiden kanssa päälavalla – bändi on kuin tehty isoille lavoille ja suurelle yleisömäärälle. Välispiikit oli taas suhteellisen hämmentäviä ja yleisölle vinoiltiin reippaasti, kappaleet vedettiin hyvällä sykkeellä ja bändistä paistoi tietty hyväntuulisuus. Keikan loppu meni varsin mielenkiintoiseksi, kun Kaija Koo liittyi bändin seuraan naama bändin tyylisesti meikattuna. Kaija vieraili ”Teurastaja”-biisissä ja lauloi mukana kertosäkeissä – hämmentävää mutta pirun hauskaa. Turmion Kätilöt veti festivaalien parhaimman keikan ja bändin jaksaa aina katsoa uudelleen ja uudelleen. Isot plussat muuten tarpeeksi isojen bändipaitojen teettämisestä!
Seuraavaksi rantalavalla esiintyvä Kotiteollisuus ei oikein onnistunut iskemään Kätilöiden jälkeen. Bändillä oli toisessa kitarassa mukana Miitri Aaltonen ja parit taustalaulajat, mutta keikka jätti jotenkin kylmäksi. Raskaat biisit soitettiin turhan kovalla tempolla ja tietty jyräävä meno uupui. Alla oli kyllä monta hyvää keikkaa, joten taisteluväsymyksellä saattoi olla osansa. Väkeä oli kumminkin kertynyt todella paljon ja yleisö tuntui tykkäävän. Kotiteollisuus on kyllä Klamydian ohella sellaisia varmoja valintoja, jotka vetää porukkaa paikalle. Ihan ok meno, mutta itse kuuntelen bändiä mieluummin levyltä.
Sitten olikin lauantain pääesiintyjän aika, eli Nightwish pääsi lauteille. Ihmisiä oli paikalla aivan järkyttävän paljon ja tunnelma katossa. Bändin aloittaessa yleisö räjähti ja biletti mukana läpi keikan. Nighwishillä oli kaikki ison maailman systeemit mukana: oli pyroja, iso screani ja Holopaisella naurettavan iso syntikka-ständi, jossa oli urkupillejä. Setti koostui pääosin kahdesta uusimmasta levystä, mutta oli mukana myös muutama vanhempikin biisi. Keikka kesti puolitoista tuntia, joista itse jaksoin katsoa noin tunnin. Nightwish ei ole koskaan kuulunut isompiin suosikkeihini, vaikka pari levyä löytyykin hyllystä. Itseäni keikassa eniten häiritsi kaikki tauot soittamisessa: ensin tulee nauhalta intro ja sitten soitetaan pari biisiä, jonka jälkeen soittajat poistuvat lavalta ja nauhalta kuullaan välisoitto. Sitten taas pari biisiä ja uudestaan joku välisoitto, jonka jälkeen soitettiin kaksi instrumentaalia biisiä. Soittajat poistuvat vähän väliä pois lavalta ja vokalisti Anette oli periaatteessa kolme biisiä poissa näkyvistä. Bändillä on myös äärettömän pitkiä biisejä, joten keikka ryhtyi puuduttamaan pahasti jo puolen tunnin jälkeen.
Onneksi Kuopio RockCockin päätti Mikko Herranen, joka oli varsin mainio lisäys ohjelmistoon. Herrasen debyyttilevy oli mielestäni yllättävän hyvä ja sitä oli keikkakin. Keikka soitettiin hyvällä sykkeellä ja bändi antoi parastaan, Herranen on lavalla varsin energinen ja se energia tarttui väsyneeseen yleisöönkin. Biisien välissä kaveri oli varsin suorasanainen ja valottikin useamman biisin taustoja yleisölle. Varsin tiukka keikka ja Herranen olisi ansainnut paremman soittoajan.
Kuopio RockCock 10v. oli varsin onnistunut tapahtuma, jossa oli paljon tiukkoja keikkoja ja rento tunnelma. Vessoja oli reippaasti, eikä jonoja pahemmin tullut ja vaikka väkeä oli paljon, niin ei isompia järjestyshäiriötä ollut. Bändivalinnat oli varmoja ja tapahtuma onnistunut, vaikkakin kaikki ”pienemmät” bändit olivat täysin tuntemattomia. Tulevaisuutta ajatellen toivoisin, että ensi vuonna olisi jo eri bändejä kuin tänä vuonna. Kasinolavan voisi myös pyhittää raskaammalle musiikille, jolloin bändikattaus olisi reippaasti monipuolisempi. Isot kiitokset paitamyynnin tytölle, jolta tuli tiedot bändituotteista kuin pyssyn suusta. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä RockCock-11 tulee pitämään sisällään.
Kuvat ylhäältä alas:
Eläkeläiset
Viikate
Jess And The Ancient Ones
Klamydia
Turmion Kätilöt
Nightwish
Mikko Herranen
Mainos päättyy
Kuvat: M. Partanen
